Iso vääntö Luken hiilinielulaskelmasta – hakkuukypsyys ja hakkuumäärät sekoittuvat pahasti

Luonnonvarakeskus laskee uudelleen Euroopan unionille tehdyn arvion metsien hiilinielun vertailutasosta. Kuva: John Deere

Luonnonvarakeskus korjaa Euroopan unionille toimitettavaa arviota vertailutasosta, johon Suomen hakkuita ilmastoneuvotteluissa verrataan. Korjaus on nostanut julkisuudessa keskustelun, jossa käsitteet ja korjattavat arviot menevät pahasti sekaisin.

Luonnonvarakeskuksen mukaan korjaus koskee sitä, kuinka suuri osuus metsistä on arvioitu hakkuukypsäksi. Hakkuukypsyydellä tarkoitetaan sitä, että puut ovat kasvaneet niin suuriksi, että niiden kasvu alkaa hidastua, jolloin metsissä voidaan tehdä päätehakkuu.

”Hakkuukypsyys” on sosiaalisessa mediassa ja erilaisissa luontojärjestöjen tiedotteissa muuntunut koskemaan ”hakkuumetsiä”, mikä taas on ymmärretty hakatuksi tai hakattavaksi metsäpinta-alaksi.

Ne eivät kuitenkaan ole millään tavalla sama asia ja omalla tavallaan kyse onkin juuri tästä: Suomen metsien suuri hiilinielu on pysynyt suurena osaltaan juuri siksi, että kaikkia hakkuukypsiä metsiä ei ole avohakattu.

Sosiaalisessa mediassa on väitetty, että vertailutaso on laskettu 50 prosenttia väärin. Todellisuudessa ero kuitenkin koskee sitä, että hakattujen metsien sijaan Luonnonvarakeskus on käyttänyt arviota hakkuukypsien metsien määrästä. Näin saadut luvut eivät kuitenkaan ole samat.

Ongelma syntyy siitä, että Euroopan unioniin toimitetut laskelmat siitä vertailutasosta, mihin Suomen metsien hakkuita pitäisi tulevaisuuden hiilinielulaskelmissa verrata, ovat perustuneet teoreettisiin Mela-laskelmiin. Kun on selvinnyt, että ne ovat toisenlaiset kuin todelliset, inventoinneissa mitatut luvut, unioniin halutaan toimittaa uudet laskelmat, jotka perustuvat todellisiin lukuihin.

Vaikutusta hakkuumäärän vertailutasoon ei tiedetä

Virheen sijaan kannattaisi ehkä puhua kahdesta eri tuloksesta. Luonnonvarakeskus kuvaa tilannetta niin, että se on löytänyt eroavaisuuksia siitä, miten hakkuukypsä metsä on määritelty ja arvioitu toisaalta metsätalouden analyysiohjelma Melassa ja mitä toisaalta Valtakunnan metsien inventoinneissa on osoittautunut päätehakatuksi.

Mela-laskelma perustuu puiden ikään, mutta kuten tiedetään, puut kasvavat eri tahtia. Luonnonvarakeskuksen mukaan Mela-laskelma tuotti 50 prosenttia suuremman hakkuukypsien metsien määrän kuin Valtakunnan metsien inventoinneista on saatu mittaustuloksena päätehakkuukypsien metsien pinta-alaksi.

Luonnonvarakeskuksen apulaisprofessori Aleksi Lehtosen mukaan Mela-laskelmassa oli liikaa nimenomaan iäkkäitä ja vähäpuustoisia kohteita. ”Laskelma valitsee päätehakkuukohteiden joukosta optimointiin perustuen, mitä sen mielestä pitäisi hakata”, sanoo Lehtonen.

Esimerkiksi Suomen luonnonsuojeluliitto on kertonut, että laskelmissa ”metsien” pinta-ala on arvioitu liian suureksi, minkä seurauksena myös muun muassa arvio hakkuumahdollisuuksista on ollut liian iso. Tämä on paljon väitetty.

Todellisuudessa tutkijat eivät uskalla sanoa mitään edes siitä suunnasta, miten Mela-laskelman ja Valtakunnan metsien inventointituloksen välinen ero vaikuttaa lopulliseen hakkuiden vertailutasoon.

Luonnonvarakeskus on luvannut uudet laskelmat toukokuun kuluessa.

Vihreiden Nuorten puheenjohtaja Amanda Pasanen väittää tviitissään 17.5.2019, että Luonnonvarakeskuksen laskelmassa Suomen metsien hiilinielun vertailutasosta on 50 prosentin virhe. Tosiasiassa Mela-laskelma arvioi hakkuukypsien metsien määrän 50 prosenttia suuremmaksi kuin Valtakunnan metsien inventoinneista saadut todelliset hakkuuluvut.
Esimerkiksi Vihreiden Nuorten puheenjohtaja Amanda Pasanen väittää tviitissään 17.5.2019, että Luonnonvarakeskus on arvioinut Suomen metsien hiilinielun vertailutason 50 prosenttia virheellisesti. Tosiasiassa virhe koski paljon pienempää asiaa: Mela-laskelma arvioi hakkuukypsien metsien määrän 50 prosenttia suuremmaksi kuin Valtakunnan metsien inventoinneista saadut todelliset hakkuuluvut.

Korjaus 22.5.2019: Lauseessa ”Luonnonvarakeskuksen mukaan Mela-laskelma tuotti 50 prosenttia suuremman hakkuukypsien metsien määrän kuin Valtakunnan metsien inventoinneista on saatu mittaustuloksena päätehakatuiksi metsiksi” lopun maininta päätehakatuista metsistä on muutettu päätehakkuukypsien metsien pinta-alaksi.


Luonnonvarakeskuksen tiedote


 

Kirjoittaja

Hannes Mäntyranta

9 kommenttia “Iso vääntö Luken hiilinielulaskelmasta – hakkuukypsyys ja hakkuumäärät sekoittuvat pahasti” artikkeliin

Juha Aaltoila sanoo:

Hakkuukypsyys ei arjen käytännössä ole metsän kehitysvaihe, jossa kasvu alkaa hidastua. Esimerkiksi Metsähallitus, Metsä Group ja eräät sijoitusrahastot hakkaavat aukoiksi metsiä, joista häthätää saa yhden tukin tyveltä. Tällaisten metsien kasvu kuutiometreinä ja myös arvokasvu on yhä hyvässä nousussa, kun tukin osuus lisääntyvän kasvun määrästä kasvaa jyrkästi. Hakkuukypsyys on nykyisellään kovin hutera käsite, kun lyhytnäköinen ahneus lyö korville hyvää metsänhoitoa jotta soi!

Hannes Mäntyranta sanoo:

Kiitos kommentista. Tarkoittanet sanoa, että mainitsemasi toimijat tekevät päätehakkuita jo ennen kuin metsä on hakkuukypsää. Ei hakkuukypsyyden määritelmä sinällään ole minnekään muuttunut.

Santa sanoo:

Sijoittajien käsite termille hakkuukypsyys liittyy puuston tuotto-odotukseen suhteessa vertailukelpoisiin sijoituksiin, eli korkoon: kun puuston arvokasvu (massalisäys*arvo/yksikkö) laskee alle vertailutuottojen, saavutetaan hakkuukypsyys. Juuri tuo arvokasvuodotus lyö korville hyvän metsänhoidon perinteitä ja hiilivarantojen kerrytystä!

Hannes Mäntyranta sanoo:

Kiitos kommentista. Kansankielelle käännettynä tuo tarkoittaa sitä, että hakkuukypsyys saavutetaan, kun puun kasvu alkaa hidastua. Tähän päivään mennessä en ole kuullut, että se olisi hyvän metsänhoidon perinteiden vastaista vaan pikemminkin osa niitä. Se, mitä Juha Aaltoila ymmärtääkseni arvosteli, oli avohakkuu ennen hakkuukypsyyden saavuttamista. Hiilivarantojen kerrytyksen hakkuukypsän metsän kaataminen tietenkin lopettaa kaadettujen puiden osalta, mutta aivan samalla tavalla niiden kertyminen hidastuu, kun kasvu hidastuu. Toisaalta yksittäisillä puilla tai edes hehtaareilla ei ole merkitystä, kun tarkastellaan metsäekosysteemin hiilinielua.

Juha Aaltoila sanoo:

Hakkuukypsyys määritettiin vanhan yksityismetsälain aikaan joko ikänä tai valtapuuston keskiläpimittana. Mitä karumpi maa ja mitä pohjoisempana metsä, sitä korkeampi oli hakkuukypsyyden ikäraja. Lain valvojana muistan tapauksia, joissa metsä ”väännettiin” hakkuukypsäksi. Aina löytyi ratkaisu, joskus piirimetsälautakunnan päätöksellä. Miten tuo hakkuukypsyys nykyisin määritetään? Korkoprosenteilla pelleillen saa tosi nuorenkin metsän hakkuukypsäksi. Ja jos esimerkiksi nakkikauppiaan yritys on menossa vararikkoa kohti, hänen kaikki metsänsä ovat hakkuukypsiä, eikö? Ei ole sahateollisuuden, hiilensidonnan, valtionmetsien omistajien, riistan tai monimuotoisuuden etu, että nuoria metsiä aukotetaan. Olisikohan syytä valtion metsien osalta laatia vanhan mallin mukaiset hakkuulaskelmat? Koroilla pelaaminen ei mielestäni ole ylen relevanttia metsissä, joissa kiertoaika on 50-100 vuotta. Moni vanha valtion ja Serlankin mies on minulle menoa metsissä kauhistellut. Samaa keskustelua näkyy pulppuavan pintaan länsinaapurissakin.

Hannes Mäntyranta sanoo:

Hyvin haastat, Koltta.

Santa sanoo:

Tarkkaan ottaen puuston kasvun ei edes tarvitse pienentyä, riittää kun suhteellinen kasvu laskee, eli kasvavan pääoman korko alenee. Kun tuotto (arvokasvun lisäys) alenee korkovaatimuksen alapuolelle, korjataan sato, eli saavutetaan hakkuukypsyys. Metsäluonnon hoidon kannalta metsäsukkesio jää tässä puolitiehen, eikä lahopuuta ja muuta biodiversiteettiä edistävää metsärakennetta ehdi kehittyä. Siinä mielessä korkea korkovaatimus heikentää metsänhoidon (metsäluonnonhoidon) tasoa. Mainitsemaasi ”avohakkuuta ennen hakkuukypsyyden saavuttamista” ei tämä konsepti tunne – tuottovaatimus ratkaisee hakkuukypsyyden ja uudistamisajankohdan!

Hannes Mäntyranta sanoo:

Juupa, näin varmasti on: avohakkuuta ennen hakkuukypsyyden saavuttamista ei tämä konsepti tunne. Mutta mitä tuntee se konsepti, millä metsiä todellisuudessa hakataan, se kai tässä on se Juha Aaltoilankin esiin nostama kysymys.

Santa sanoo:

Aihetta voidaan hurskastella puolin ja toisin: yhteiskunnallisen säätelyn, ja etenkin konkreettisten hiilinielujen ja puustoon varastoituvan hiilen taloudellisen palkitsemisen avulla voidaan kuitenkin tuoda varteenotettava kilpailija epäidealistiseen metsätalouteen ja sen kestävyyteen. Monikansalliset metsäsijoitusrahastot noudattavat taloudellisen kasvun ideaa – lainsäädäntö ja ympäristöarvot ovat vain sen rajoitteita, rajoiteparametreja kasvuyhtälöissä.

Kirjoita kommentti