Lahopuun määrä metsissä kasvaa nopeasti – luonnon monimuotoisuus ja hakkuut voidaan sovittaa yhteen

Puustoltaan vanhat, ojittamattomat korvet, kuten tämä metsäkortekorpi ovat epifyyteille tärkeitä elinympäristöjä. Esimerkiksi kissantassujäkäkälä viihtyy korpijuottien kuusilla eikä puuston suinkaan tarvitse olla järeää. Kuva: Kimmo Syrjänen

Lahopuun määrän arvioidaan voivan kasvaa nykyistä suuremmillakin hakkuilla jopa 20 kuutioon hehtaaria kohti vuonna 2065. Saavutettu taso ei ole sama kuin luonnonmetsässä, mutta luonnon monimuotoisuuden kannalta se saattaa olla hyvinkin riittävä.

Metsäteollisuus ry:n Metsäympäristöohjelmassa on tutkittu Suomen metsäluonnon monimuotoisuudelle tärkeiden rakennepiirteiden, kuten lahopuun sekä suurten ja vanhojen puiden määrää erilaisilla hakkuiden ja luonnonhoidon tasoilla.

Kuolleen, käyttökelpoisen puun – mikä tarkoittaa vähintään polttopuuksi kelpaavaa kuollutta puuta –määrän kasvu on Luonnonvarakeskuksen tarkastelussa suurin piirtein samaa luokkaa kaikissa skenaarioissa: sekä 70 miljoonan kuution vuotuisilla hakkuilla, että suurimman kestävän tason hakkuilla. Alkuviikolla pidetyssä Metsäympäristöohjelman tuloksia esitelleessä seminaarissa kerrottiin, että myöskään luonnonhoidon taso ei sanottavasti vaikuttanut tulokseen.

Tulos on tärkeä, koska lahopuun puute on yksi suurimmista metsäluonnon monimuotoisuuden ongelmista.

Määrä kasvoi kaikilla vaihtoehdoilla nykyisestä kolmesta lähelle 20 kuutiota hehtaaria kohti. Tämä saattaa useiden asiantuntijalausuntojen perusteella olla riittävä määrä luonnonmetsän dynamiikan turvaamiseksi, vaikka lahopuuta onkin luonnonmetsässä huomattavasti enemmän.

Epifyytteja haavalla. Kuva: Kimmo Syrjänen
Monimuotoisuuden kannalta tärkeän järeän haavan määrä on kuusinkertaistunut 1980-luvun alusta. Haapa lisääntyy kuitenkin vain talousmetsissä. Kuva: Kimmo Syrjänen

Myös järeä lehtipuu lisääntyy

Myös monimuotoisuudelle tärkeän järeän lehtipuun määrä on vuonna 2065 kaikissa vaihtoehdoissa suurempi kuin nyt. Tällä on erityistä merkitystä monimuotoisuudelle kaikkein tärkeimmän puulajin, järeän haavan osalta: sen määrä on peräti kuusinkertaistunut vuodesta 1980 ja jatkaa kasvuaan.

Haavan määrä kasvaa kuitenkin vain talousmetsissä. ”Ongelma on, että suojelualueilla se ei pääse uudistumaan”, sanoi johtava tutkija Kari T. Korhonen Luonnonvarakeskuksesta. Syy selvisi Suomen ympäristökeskuksen ryhmäpäällikkö Kimmo Syrjäsen vastauksesta kysymykseen, pitäisikö suojelualueiden metsästyssäännöksiä muuttaa: ”Kyllä pitäisi. Ampukaa hirvet”, sanoi Syrjänen ja tarkoitti, että hirvet syövät kaikki haavan vesat.

Säästöpuiden iso merkitys näkyy siinä, että niiden osuus kaikkien metsien, suojelualueet mukaan lukien, järeästä lehtipuusta saattaa tulevaisuudessa nousta jopa 70–80 prosenttiin. ”Osuus kokonaispuustosta nousisi nykyisestä 1,4 prosentista jopa 3,6–8,5 prosenttiin”, sanoi skenaariotarkastelua esitellyt erikoistutkija Olli Salminen Luonnonvarakeskuksesta.

Enempään on vaikea päästä. ”Luonnon monimuotoisuus on ollut osa metsätalouden ohjausta 25 vuotta. Sinä aikana lahopuun määrä talousmetsissä on noussut, mutta se ei muutu hetkessä. Puu ei lahoa sen nopeammin, vaikka mitä tehtäisiin”, sanoi metsäasiantuntija Lea Jylhä MTK:sta.

Raidankeuhkojäkälä (Lobaria pulmonaria) on yksi tunnetuimista ja tutkituimmista epifyyteistä. Uhanalaisarviossa se on luokiteltu silmälläpidettäväksi (NT). Kuva: Kimmo Syrjänen
Raidankeuhkojäkälä on yksi tunnetuimista ja tutkituimmista epifyyteistä. Uhanalaisarviossa se on luokiteltu silmälläpidettäväksi. Kuva: Kimmo Syrjänen

Luonto kestää nykyhakkuillakin

Skenaariotarkastelun mukaan hakkuut voitaisiin myös tehostetun luonnonhoidon vaihtoehdossa pitää kestävästi nykyisellä, noin 78 miljoonan kuutiometrin vuositasolla vuoteen 2024 asti. Sen jälkeen taso voitaisiin nostaa 87 miljoonaan kuutiometriin.

Tavanomaisen luonnonhoidon vaihtoehdossa hakkuutasot olisivat korkeammat: aluksi 86 miljoonaa kuutiometriä vuodessa, mistä niitä voitaisiin nostaa 92,5 miljoonaan vuonna 2065.

Metsien monimuotoisuudelle tärkeiden rakennepiirteiden kehityshistoriaa tarkasteltiin Valtakunnan metsien inventointiaineistojen avulla. Nykytilaa verrattiin vuoteen 1980.

Avohakkuualojen säästöpuiden ja lehtipuiden, etenkin haavan määrä lähti kasvuun heti sen jälkeen, kun metsäsertifiointi otettiin käyttöön 1990-luvun lopussa. Kasvu on ollut merkittävää.

”Toisaalta vanhat, yli 120-vuotiaat metsät ovat vähentyneet Etelä-Suomessa vähentyneet 2000-luvulla ja niitä on nyt saman verran kuin 1980-luvun alussa. Pohjois-Suomessa vanhoiksi luokiteltujen yli 160-vuotiaiden metsien väheneminen on nyt pysähtynyt ”, kertoi Korhonen.

Tuottavan metsämaan suojeluosuus on Pohjois-Suomessa – siis Lapissa, Kainuussa ja Pohjois-Pohjanmaalla – viisinkertaistunut ja Etelä-Suomessa peräti 17-kertaistunut. Puuston keskitilavuus hehtaaria kohti on kasvanut Etelä-Suomessa peräti 40 prosenttia, siis alle 40 vuodessa. Yleisimmin metsiensuojelun mittarina käytetty metsä- ja kitumaan suojeluosuus on koko maassa noin 12 prosenttia.

Metsämaan suojeluosuus on Pohjois-Suomessa viisinkertaistunut 16,3 prosenttiin ja Etelä-Suomessa peräti 17-kertaistunut 3,2 prosenttiin vuodesta 1980. Käyrien loppupään lievä lasku ei vastaa todellisuutta vaan johtuu tilastollisesta virheestä.

Metsäympäristöohjelmasta tehtiin pysyvä

Tutkimuksessa on selvitetty myös luonnonhoidon vaikutuksia epifyytteihin. Epifyytit ovat toisten kasvien päällä kasvavia kasveja tai sieniä. Ne ovat indikaattorilajeja, mikä tarkoittaa, että ne ilmentävät metsien luonnontilaisuutta.

Uhanalaisarviossa vaarantuneeksi (VU) luokiteltu kissantassujäkäkälä (Felipes leucopelleus) viihtyy korpikuusilla. Puuston ei tarvitse olla järeää. Kuva: Kimmo Syrjänen
Uhanalaisarviossa vaarantuneeksi luokiteltu kissantassujäkäkälä viihtyy korpikuusilla. Puuston ei tarvitse olla järeää. Kuva: Kimmo Syrjänen

”Epifyyteistä läheskään kaikki eivät ole uhanalaisia. Esimerkkinä epifyyteistä voisi mainita naavat ja lupot”, sanoi Syrjänen.

Kirjallisuuskatsauksena tehty selvitys keskittyi avainbiotooppien suojelun, suojelualueiden ja säästöpuiden merkitykseen. Syrjäsen mukaan avainbiotoopit ovat hyviä elinympäristöjä esimerkiksi jäkälille ja sammalille, mutta kysymys on, pystyvätkö lajit siirtymään avainbiotoopilta toiselle.

”Sinänsä nämä lajit ovat kyllä hyviä leviämään, jos niillä vain on paikka, minne mennä. Tätä voisi ehkä edistää avainbiotooppien suojavyöhykkeillä, joita käsiteltäisiin tavanomaista varovaisemmin”, sanoo Syrjänen.

Säästöpuut taas eivät heti hakkuun jälkeen juurikaan tuo turvaa epifyyteille. ”Mutta ne alkavat elpyä jopa viiden mutta viimeistään 30 vuoden jälkeen hakkuusta”, sanoo Syrjänen.

Syrjäsen mukaan haapa on tärkeä epifyyttijäkälille, samoin kuin vanhat jalopuut ja kuollut puu. Säästöpuiden määrää kannattaisikin lisätä myös muuten kuin päätehakkuun yhteydessä ja niitä pitäisi keskittää, niin kuin jo tehdäänkin.

”Ja haavan uudistuminen suojelualueilla pitäisi turvata”, sanoo Syrjänen.

Kaiken kaikkiaan tutkimus osoittaa, että talousmetsien luonnonhoito on oikeansuuntaisia ja vaikuttavaa. Metsäteollisuus onkin päättänyt, että alun perin vuonna 2020 päättyväksi suunniteltu Metsäympäristöohjelma muutetaan pysyväksi ja sen jatkoa suunnitellaan parhaillaan.


Luonnonvarakeskuksen, Suomen ympäristökeskuksen ja Metsäteollissuus ry:n yhteinen tiedote Luonnonvarakeskuksen sivulla

Aiemmin forest.fi:ssä: Tiukasti suojeltu metsämaa on viisinkertaistunut 1980-luvun alun jälkeen – lähes kaikki monimuotoisuuden kannalta tärkeät metsän rakennepiirteet ovat parantuneet huomattavasti


 

Kirjoittaja

Hannes Mäntyranta

Liitetyt tiedostot

  • ff_graafi_2017_046_Metsien_suojelu_Suomessa

    Metsien suojelu Suomessa

    Jos suojeltujen metsien osuutta halutaan kuvata yhdellä luvulla, ympäristöviranomaisten käyttämä luku on tiukasti suojeltujen metsien osuus metsä- ja kitumaan pinta-alasta, mikä on Suomessa 12 prosenttia.

2 kommenttia “Lahopuun määrä metsissä kasvaa nopeasti – luonnon monimuotoisuus ja hakkuut voidaan sovittaa yhteen” artikkeliin

Raija Marja-aho sanoo:

Osallistuin seminaariin. Haluaisin tarkentaa muutamia kohtia Hannes Mäntyrannan kirjoituksessa. Epifyyteillä on toki muutakin merkitystä kuin vain se, että ne ovat indikaattorilajeja. Niiden merkitys toisille lajeille on erittäin keskeinen muun muassa siksi, että niiden kätköissä elää suuri joukko erilaisia selkärangattomia, joita esimerkiksi linnut tarvitsevat ravintonaan. Vaikkapa erittäin uhanalainen hömötiainen käyttää epifyyttejä myös ruokansa piilottamiseen ja varastointiin. Juuri epifyyttien vähyys talousmetsissä on hömötiaisten uhanalaistumisen tärkein syy lahopuun niukkuuden lisäksi. Lisäksi seminaarissa todettiin useaan otteeseen, että nykyisellään talousmetsien luonnonhoito on kyllä oikeansuuntaista mutta ei vielä riittävää monimuotoisuuden säilyttämisen kannalta. Luonto ei siis kestä nykyhakkuita, ellei saada lisää suojelualueita ja uusia metsähoitosuosituksia käytäntöön. FSC-sertifioinnin edellyttämä metsänhoito ja jatkuvapeitteisen kasvatuksen yleistyminen turvaisivat monimuotoisuutta parhaiten.

Hannes Mäntyranta sanoo:

Kiitos kommentista. Mitä kirjoitatte epifyyteistä, varmaankin pitää paikkansa. Kirjoituksessa ei puututtukaan tähän, vaan kerrottiin vain syy siihen, miksi epifyyttejä on tutkittu: koska ne ovat indikaattorilajeja. Varmaan on myös niin, että jos epifyytit olisivat jotenkin yleisesti uhanalaisia, niin hömötiainen kuin moni muukin laji kärsisi, mutta tilanne ei kuitenkaan ole tämä. Kuten Kimmo Syrjänen seminaarissa sanoi, epifyyteistä monet ovat varsin elinvoimaisia.

Tarvetta metsäluonnon monimuotoisuuden turvan parantamiseen ei kiistä kukaan. Luonnonvarakeskuksen ja Suomen ympäristökeskuksen aiempien yhteistutkimusten tulos on ollut, että hakkuita voidaan lisätä, kunhan samalla lisätään luonnon monimuotoisuuden turvaa, mitä onkin tehty. Vain yhtensä esimerkkinä, Syrjäsen esittämä säästöpuiden jättäminen myös muiden hakkuiden kuin päätehakkuun yhteydessä on aloitettu jo pari vuotta sitten. Toisaalta siitä, että jatkuvapeitteinen metsätalous sinänsä turvaisi monimuotoisuutta yleisesti ottaen nykyistä paremmin tai jopa parhaiten, ei ole tutkimuspohjaista näyttöä.

Kirjoita kommentti