Luonnollisesti luomua: Suomessa metsien luomusertifiointi ei vaikuta metsänhoitoon

Metsävadelma. Kuva: Annamari Heikkinen

Suomen metsistä jopa 99 prosenttia voitaisiin sertifioida luomuksi. Jo nyt Lapissa on maailman suurin yhtenäinen luomukeruualue.

Villi luonnontuote ei ole luomua, ennen kuin se sellaiseksi todistetaan. Jotta mustikka tai kantarelli saa luomuleiman, se on poimittava luomusertifioidusta metsästä ja lisäksi sen koko hankintaketjun on oltava valvonnassa.

Tällä hetkellä Suomen 23 miljoonasta metsähehtaarista yli 12 miljoonaa on luomusertifioitu. Siitä yhdeksän miljoonaa hehtaaria sijaitsee Lapissa, jonka koko metsäalue on sertifioitu. Kyseessä onkin maailman suurin yhtenäinen luomukeruualue.

Suomen metsistä voitaisiin lähes nykyisellä metsänhoidolla luomusertifioida 97–99 prosenttia. Sertifioinnissa on kyse keruutuotteiden, ei esimerkiksi tukkipuun sertifioinnista. Sillä osoitetaan, että villit marjat, sienet, yrtit ja vaikkapa pihka ja mahla ovat peräisin metsästä, jossa ei ole käytetty luomussa kiellettyjä menetelmiä, lannoitteita tai torjunta-aineita.

Muualla maailmassa suurimmat keruualueet sijaitsevat Sambiassa, missä on kuuden miljoonan hehtaarin keruualue, Intiassa viiden ja Namibiassa 2,5 miljoonan hehtaarin alue.

Metsävadelma. Kuva: Annamari Heikkinen
Tänä kesänä metsävadelmasadon runsaus yllätti poimijat. Vuonna 2010 tehdyn Luonnon virkistyskäyttö -tutkimuksen mukaan lähes 60 prosenttia suomalaisista harrastaa marjanpoimintaa. Kuva: Annamari Heikkinen

Luomu on vienti- ja matkailuvaltti

Vaikka suomalainen osaa arvostaa metsämarjojen ja -sienien puhtautta sellaisenaan, maailmalla sen takeeksi tarvitaan luomumerkkiä. Kiinnostus luonnontuotteisiin kasvaa etenkin Aasiassa.

”Ruokapuolen lisäksi myös esimerkiksi kosmetiikan luomuraaka-aineille on kasvavaa kysyntää”, sanoo Luomumetsistä moneksi -hankkeen projektipäällikkö Birgitta Partanen.

Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin ja Metsäkeskuksen yhteisen tiedotushankkeen tavoitteena on lisätä kiinnostusta metsien luomusertifiointiin. ”Myös matkailussa luomu on kova juttu, ja sen ympärille on tuotteistettu paketteja. Esimerkiksi aasialaiset matkailijat ovat kiinnostuneita itse keräämään ja valmistamaan luomua”, sanoo Partanen.

Koko luomuketjun on oltava valvonnassa. Metsät eli keruualueet liitetään alkutuotannon valvontaan Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksessa. Keruutuotteiden ostajat ja jalostajat liittyvät Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran luomuvalvontaan. Poimijat sitoutuvat luomun poimintaehtoihin ja saavat kartat sertifioiduista alueista luomua ostavalta yritykseltä.

Tavalliselle marjastajalle metsän luomuleimalla ei ole merkitystä. Marjat ovat juuri niin puhtaita kuin ennenkin, jokamiehenoikeudet takaavat poimimisluvan eikä luomumetsistä ole vielä edes rekisteriä, jos joku juuri sellaiseen haluaisi mennä.

Kantokäsittelyssä oltava tarkkana

Metsänhoidon kannalta sertifioinnin ei tarvitse muuttaa juuri mitään. Se tosin kieltää kemiallisen heinäntorjunnan ja tietyt kemialliset lannoitteet, mutta kumpiakin käytetään Suomessa verrattain vähän.

Lisäksi kantokäsittelyssä eli juurikäävän torjunnassa kielletään urea, mutta se voitaisiin korvata jo muutoinkin käytössä olevalla harmaaorvakalla. Jos kiellettyjä käsittelyjä halutaan kuitenkin tehdä, metsä menettää sertifikaatin kolmeksi vuodeksi.

Metsän sertifioinnista vastaa Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Sertifikaatista on maksettava vuosittain tarkastusmaksu, joka on metsäalueen koosta riippuen sadasta eurosta ylöspäin. Keruualueen liittämisen valvontaan ja tarkastusmaksun voi hoitaa myös ulkopuolinen selvittäjä metsänomistajan suostumuksella.


Jokamiehenoikeudet

Graafeja metsien monikäytöstä


 

Kirjoita kommentti