Metsäakateemikon blogi: Klustereista ekosysteemeihin

Metsällä on Suomessa monta roolia. Yksi niistä on olla monen eläimen ja kasvin koti. Toinen on olla taloudellisen vaurauden mahdollistajana. Näiden ja monien muiden roolien toteuttaminen samanaikaisesti ei ole helppoa. Väittäisin kuitenkin, että Suomessa tässä tasapainoilussa ollaan aika hyviä, jos ei jopa parhainta luokkaa.

Suomen metsäteollisuus on aina ollut vientivetoista (vientiriippuvaista), aina tervan ja ensimmäisten sahatavaroiden ajoista alkaen. Meidän kilpailutekijäksi on vuosien varrella iteroitunut etenkin massatuotteiden valmistus, siihen liittyvä uusiutuva energia sekä edellä mainittuja toimintoja tukevat teknologiayhtiöt, koulutus ja T&K.

1990-luvulla istuin itse vielä korkeakoulun penkillä, lukemassa kemiaa ja erityisesti sen yhtä osa-aluetta nimeltään biotekniikka. Tuolloin tätä edellä mainittua kokonaisuutta kutsuttiin usein ’klusteriksi’. Klustereista tehtiin jopa tutkimuksia ja yhden suhteellisen tuoreen julkaisun mukaan (Lamberg ja muut) Suomi on nykyään ainoa maa, jossa jonkinlainen metsäteollisuusklusteri on edelleen tänä päivänä voimissaan. Astuin metsäteollisuusmaailmaan kunnolla vuonna 2012. Tuossa pisteessä pidin termiä ’ekosysteemi’ sopivampana kuvaamaan metsäteollisuuden verkoston tilaa ja suuntaa.

Itse olen mieltänyt klusterin maakohtaiseksi, eli tässä tapauksessa esimerkiksi Suomi-lähtöiseksi. Klustereilla on siis selkeä maantieteellinen rajaus. Nykymaailmassa tilanne on kuitenkin muun muassa globalisaation myötä muuttunut merkittävästi. Metsäteollisuusverkostomme ytimessä on toki edelleen vahva Suomi-klusteri, mutta mukaan on tullut uusia elementtejä. Yksi sellainen on vahvistuva trendi, jonka mukaan uudet asiat syntyvät ja kypsyvät valmiiksi enenevissä määrin nimenomaan perinteisten liiketoimintasektoreiden rajapinnoilla.

Toinen elementti on uuden tiedon syntyminen nopeasti ja usein muualla kuin Suomessa. Kolmas on vastaavasti startup- ja pk-yritysten merkityksen kasvu osana uuden kehittämistä.

Kun sitten vuoden 2013 alussa sain kunnian hypätä mukaan tuolloin vielä salaiseen Biotuotetehdas-hankkeeseen (alussa ”Timbuktu”-hanke), kuvasi ekosysteemi juuri sitä ajatusmaailmaa, jota suunnitteluryhmässä haimme. Eli toisin sanoin, Äänekosken biotuotetehdas on itsessään keskeinen kilpailutekijä, mutta se toimii osana laajempaa ekosysteemiä. Meidän on osattava toimia ekosysteemissä, ja ekosysteemin hyvyys on myös yksi yhtiön kilpailukyvyn elementeistä.

Monta asiaa on matkan varrella tehty, mutta viimeisempänä oli sitten Metsä Groupin oman sijoitusyhtiön perustaminen (metsaspring.com). Kaiken järjen mukaan tämän tyyppisen sijoitusyhtiön pitäisi lisätä emoyhtiön houkuttelevuutta, varsinkin kun puhutaan uusista, muualla maailmassa syntyneistä liiketoimintaideoista.

Kuten olen monta kertaa jo eri esityksissä toitottanut, ei tällainen uusi instrumentti korvaa mitään olemassa olevaa. Se on yksinkertaisesti yksi uusi työkalu tutussa työkalupakissamme.