Metsäisten luontotyyppien uhanalaistumista on torjuttu jo kauan – toimintaa pitää kuitenkin tehostaa

Kuollut puu havaittiin tärkeäksi myös luontotyyppien uhanalaiskartoituksessa.

Suomen metsäluontotyypeistä kolme neljäsosaa on arvioitu uhanalaisiksi. Suurimpana syynä on metsien hoito ja käyttö. Ilman luonnonhoitoa tilanne olisi tutkijoiden mukaan vieläkin pahempi, mutta toimia suositellaan tehostettavaksi.

Joulukuussa valmistunut luontotyyppien uhanalaisarvio ei metsien osalta tuottanut suuria yllätyksiä. Suurimmat syyt metsäluontotyyppien uhanalaistumiseen ovat kuolleiden puiden ja suurten puiden puute talousmetsissä.

Uhanalaisuutta arvioitiin Kansainvälisen luonnonsuojeluliitto IUCN:n kriteerien mukaan kolmella aikajaksolla: vuodesta 1750 nykypäivään sekä viimeksi kuluneen ja seuraavan 50 vuoden ajalta.

Suuri osa metsäluontotyyppien uhanalaistumiseen johtaneista muutoksista on tapahtunut 1750-luvulta alkaen. Viime 50 vuoden muutokset ovat heikentäneet 41 prosenttia luontotyypeistä.

Koko maan luontotyypeistä uhanalaisiksi arvioitiin 48 prosenttia ja suurimmassa vaarassa ovat perinneympäristöt, joista kaikki arvioitiin äärimmäisen uhanalaisiksi. Metsien osalta äärimmäisen uhanalaisiksi arvioitiin vain Etelä-Suomen vanhat kuivahkot kangasmetsät sekä nuoret ja vanhat kuivat kangasmetsät.

Metsien osalta lähtötietoina olivat 1750-luvun osalta metsien käytön historia sekä luonnonmetsiä ja metsäekosysteemin toimintaa koskevat tutkimukset, viime 50 vuoden ajalta valtakunnan metsien inventoinnit ja tulevan osalta metsäsimuloinnit ja metsäpoliittiset tavoitteet.

Ihmistoiminta on todennäköisesti muuttanut metsiä jo ennen vuotta 1750, koska tuolloin eteläsuomalaisista metsistä luonnontilassa oli enää kolmasosa. Tutkijoiden mukaan suojelutyössä kannattaisi kuitenkin keskittyä nimenomaan viimeksi uhanalaistuneisiin luontotyyppeihin ja niihin, joiden tila heikkenee edelleen.

Uhanalaisosuus ei tarkoita pinta-alaa

Esimerkiksi kangasmetsien ekologista laatua selvitettiin kuolleen puun, järeiden puiden ja lehtipuiden määrän perusteella. Sille, mikä niiden määrä tulisi olla, jotta luontotyyppi voitaisiin katsoa säilyväksi, ei kuitenkaan ole olemassa yksiselitteistä vastausta.

Kyse on muutoksesta. ”Arviointi perustuu ainoastaan luontotyypin tilan, siis pinta-alan tai laadun muutokseen. Mitään varsinaisia tavoitetasoja ei ole”, sanoo metsäluontotyyppien arviointia vetänyt Itä-Suomen yliopiston metsäekologian professori Jari Kouki.

Onnellista kuitenkin on, että Suomesta ei ole kadonnut yhtään metsäistä luontotyyppiä. Tilanne on toinen esimerkiksi Britanniassa, jossa ei kunnolla edes tiedetä, millaisia maan metsät ovat olleet silloin kun niitä vielä oli.

Luontotyyppien uhanalaisuusprosentti on laskettu luontotyyppien lukumäärästä. Osuus ei suoraan kerro, kuinka suuri pinta-alaosuus luontotyypistä on uhanalainen eikä luvun perusteella voi sanoa esimerkiksi yksittäisten metsiköiden uhanalaisuudesta oikein mitään.

”Mikä on uhanalaisten luontotyyppien pinta-alaosuus, sitä emme ole pystyneet laskemaan, koska kaikkien luontotyyppien kokonaispinta-ala ei ole tiedossa”, sanoo arviointihanketta koordinoinut erikoistutkija Tytti Kontula Suomen ympäristökeskuksesta.

”Uhanalaisten, silmälläpidettävien ja säilyvien luontotyyppien pinta-alojen osuudet pystyään arvioimaan vain vajaalle 70 prosentille Suomen pinta-alasta. Tästä mainitusta alasta noin puolet kuuluu uhanalaisiksi luokiteltuihin luontotyyppeihin”, sanoo Kontula.

Kuinka suuri osuus on metsäluontotyypeillä, siitä ei ole tietoa.

Kun yksi kärsii, toinen hyötyy

Luontotyyppien uhanalaisuus eroaa lajien uhanalaisuudesta siten, että siinä missä uhanalaisia lajeja äärimmillään uhkaa peruuttamaton sukupuutto, vastaavia romahtaneiksi kutsuttuja luontotyyppejä voidaan kuitenkin palauttaa. ”Kyllä, osalla luontotyypeistä palautuminen on mahdollista, vaikka se voi kestää kauan tai vaatia runsaasti ennallistamista”, sanoo Kontula.

”Mikäli luontotyypin heikentyminen aiheutuu ekologisen laadun eikä pinta-alan muutoksista, palauttamiselle voi olla hyvät edellytykset”, sanoo taas Kouki.

Uhanalaistuminen voi tarkoittaa luontotyypin pinta-alan pienenemistä tai laadun heikentymistä. Romahtaminen ei kuitenkaan aina tarkoita sitä, että luonto ”katoaa”, vaan että tilalle tulee jotakin muuta luontoa.

”Jos esimerkiksi järviluontotyyppi romahtaa, ei se tietenkään tarkoita järvien katoamista, vaan niiden laadun laskemista alle tietyn tason. Toisten luontotyyppien taantuessa jotkut toiset taas voivat hyötyä. Kun esimerkiksi rantaniityt kasvavat umpeen, rantapensaikot lisääntyvät”, Kontula sanoo.

Karujen metsätyyppien heikkeneminen liittyy Kontulan mukaan siihen, että ne ovat rehevöityneet. Syitä voi olla monia, kuten typpilaskeuma, lannoitus tai metsäpalojen vähäisyys.

Talousmetsien hyvänlaatuisten ja suojelemattomien metsäluontotyyppien pinta-ala on noin 90 000 hehtaaria. Tutkijat suosittelevat niiden suojelua.

Luonnonhoitotoimia on tehostettava

Kun metsäinen luontotyyppi heikkenee, mitä asialle pitäisi tehdä? ”Realismia on, että Suomi käyttää jatkossakin metsiään eikä se lopu tähän arviointiin”, sanoo Kontula.

Tutkijat suosittelevat suurta määrää keinoja, joista metsien osalta useimmat ovat jo käytössä tai ainakin harkinnassa. Koukin mukaan esimerkiksi hyvälaatuiset metsäluontotyyppien esiintymät kannattaisi kaikki säästää.

Osa hyvälaatuisista metsäluontotyypeistä on suojelualueilla. ”Valtakunnan metsien inventointien perusteella voi arvioida, että talousmetsissä niitä on metsäpinta-alasta puolisen prosenttia eli noin 90 000 hehtaaria koko maassa. Verrattuna esimerkiksi Metso-suojelun tavoitteisiin tämä ei ole mikään mahdoton määrä”, Kouki sanoo.

Tämän lisäksi pitäisi säästää myös harvinaisimpien luontotyyppien, kuten jalopuustoisten ja rehevimpien lehtojen esiintymiä, vaikka ne eivät olisikaan ekologisesti hyvänlaatuisia.

Kouki esittää myös ekologisesti tärkeimpien metsien rakennepiirteiden, kuten vanhojen puiden ja kuolleiden puiden säästämistä esimerkiksi päätehakkuun yhteydessä. Lisäksi metsänhoitomenetelmiä pitäisi monipuolistaa.

”Jatkuva kasvatus voi olla osa tätä kokonaisuutta, mutta myös tasaikäismetsätaloudessa luonnonmetsän toiminnan jäljittelyä voi todennäköisesti parantaa”, sanoo Kouki.

Monet metsäiset luontotyypit, kuten harjumetsät ja lehdot vaativat säilyäkseen hoitoa, jota jo tehdäänkin. Ennallistamista esimerkiksi kontrolloiduilla metsäpaloilla ja metsänhoidollisilla kulotuksilla taas pitää Koukin mukaan tehostaa.


Suomen ympäristökeskuksen tiedote ja Suomen luontotyyppien uhanalaisuus 2018 -tutkimus


 

Kirjoittaja

Hannes Mäntyranta

Yksi kommentti “Metsäisten luontotyyppien uhanalaistumista on torjuttu jo kauan – toimintaa pitää kuitenkin tehostaa” artikkeliin

Juha Aaltoila sanoo:

Menkääpäs luontotyypit luonnonpuistoihin Pisavaaraan Rovaniemen ja Tervolan rajamaille tai Mallaan käsivarressa. Porot ovat tuhonneet Mallan, porot ja hirvet Pisavaaran. Pistäkää rivakasti ennallistaen! Muistakaa pyytää viranomaislupa, sillä luonnonpuistoon ei ilman sellaista saa mennä.

Kirjoita kommentti