Metsän geenireservin suojelu vaatii aktiivisia toimia

Lapinjärven geenireservimetsää. Kuva: Erkki Oksanen, Luke

Uusimmat uutiset

Luonnonvarakeskuksen hoitamaan geenireservimetsään Lapinjärvellä suunnitellaan hakkuuta. Pienaukko- ja poimintahakkuu edistää metsäpuuston geneettisen monimuotoisuuden kehitystä.

Väite, että hakkuut tukisivat monimuotoisuutta, kuulostaa äkkiseltään oudolta. Siitä Lapinjärvellä kuitenkin on kyse.

”Luonnon monimuotoisuus koostuu kolmesta tasosta, ekosysteemien, lajiston ja geeniperimän monimuotoisuudesta. Geenireservimetsässä pyritään turvaamaan geeniperimän kehittyminen”, sanoo vanhempi tutkija Mari Rusanen Luonnonvarakeskuksesta.

Geenireservimetsässä ei siis pyritä esimerkiksi lajien suojeluun, vaikka sitäkin tehdään, jos se ei ole päätavoitteen kannalta ristiriidassa. ”Kyllä me esimerkiksi jätämme kuolleet puut pystyyn lajiston monimuotoisuutta tukemaan”, sanoo Rusanen.

Geenireservin kehittymistä tuetaan kiihdyttämällä luonnon valintaa. Tavoitteena on metsikön geneettisen koostumuksen mahdollisimman luonnonmukainen kehittyminen.

Tätä kehitystä tapahtuu puusukupolvien vaihtuessa. ”Valinta on voimakkainta taimivaiheessa. Kun sukupolvien kierto on nopeaa, valinnalla on enemmän vaikutusta”, sanoo Rusanen.

Siksi taimien syntymistä geenireservimetsän omasta puustosta tuetaan. Se tehdään pienaukkokasvatuksen keinoin, missä aukkojen koko on alle 0,3 hehtaaria, tai poimintahakkuin, hakkaamalla yksittäisiä suurimpia puita.

”Tämä on dynaamista suojelua, luonnon prosessien tukemista, jotta geenivaranto kehittyisi luonnon ehdoilla mahdollisimman hyvin. Me tuemme luonnon valintaa. Kyse ei ole yksittäisistä puista”, sanoo Rusanen.

Mari Rusanen. Kuva: Hannes Mäntyranta
”Geenireservimetsä näyttää, millaiseksi luonto jalostaisi tietyn puulajin tietyssä paikassa”, sanoo vanhempi tutkija Mari Rusanen Luonnonvarakeskuksesta. Kuva: Hannes Mäntyranta

Geenireservimetsän historia tunnetaan hyvin

Geenireservimetsäksi valitusta metsiköstä on tiedettävä varmasti, että niitä on aina uudistettu luontaisesti tai viljelty vain sen omilla siemenillä. Suuri osa geenireservimetsistä onkin valtion mailla ja tutkimusmetsissä, joiden hoitotoimista on pidetty kirjaa.

Tarkoitus on varmistaa perinnöllisen monimuotoisuuden luonnonmukaisuus ja paikallisuus. Uusiin puusukupolviin ei toivota ominaisuuksia muista metsistä.

Geenireservin suojelu edellyttää, että uutta puusukupolvea syntyy paljon ja usein, niin että metsikössä esiintyy kaikkia ikäluokkia. Kun mahdollisimman moni puu kukkii, tuottaa siitepölyä ja siementä, saadaan geneettisesti monimuotoisempaa jälkeläistöä.

Geenireservimetsien hoitoa on arvosteltu sillä perusteella, että kuusi uudistuisi luontaisestikin. Rusasen mukaan uudistuminen ei kuitenkaan ole riittävää geenireservin suojelun kannalta. ”Luontainen uudistuminen on niin hidasta, että se ei toteuta meille asetettua tavoitetta luonnonvalinnan suhteen”, sanoo Rusanen.

”Pahimmassa tapauksessa jouduttaisiin tilanteeseen, jossa metsän geenireservin kehittyminen on vain muutaman vanhan puuyksilön varassa, mikä olisi tavoitteemme kannalta kestämätön tilanne”, sanoo Rusanen.

Kuusenkukka. Kuva: Krista Kimmo
Lapinjärven metsässä turvataan erityisesti kuusen geenireservejä. Yksi tavoite on saada kuusi kukkimaan ja tuottamaan siementä hyvin. Kuvassa kuusenkukka. Kuva: Krista Kimmo

Varautumista ilmastonmuutokseen

Arvostelu monimuotoisuuden tuhoutumisesta hakkuissa ei siis oikein osu maaliinsa. ”Silloin puhutaan lajistollisen monimuotoisuuden turvaamisesta, mikä on tietenkin tärkeää. Mutta sitä voidaan tehdä, pitää tehdä ja tehdään ensi sijassa muissa metsissä”, Rusanen sanoo.

Geenireservimetsillä varmistetaan, että puulajit selviävät ympäristön ja ilmaston muutoksista. Luonnonvarakeskus vastaa Suomen 44 geenireservimetsän hoidosta. Niiden pinta-ala on yhteensä 7200 hehtaaria.

Geenireservimetsiä on myös yrityksillä, muun muassa Tornatorilla, joka on yksi Suomen suurimmista metsänomistajista. Sen mailla suojellaan männyn, saarnen ja lehmuksen perinnöllistä monimuotoisuutta.

Geenireservimetsä näyttää, millaiseksi luonto jalostaisi tietyn puulajin tietyssä paikassa. ”Kun metsikkö pääsee uudistumaan, se on terveempi ja vastustuskykyisempi esimerkiksi hyönteisille tai ilmastonmuutoksen mukanaan tuomille muutoksille”, Rusanen sanoo.

Suomessa metsäpuiden geenit ovat hyvin tallessa. ”Ei tarvitse mennä kuin Keski-Eurooppaan asti, kun tieto metsiköiden viljelyhistoriasta ja viljellyn puun alkuperästä on hukassa”, sanoo Rusanen.


Lisätietoa eurooppalaisesta metsäpuiden geenireservien suojelemisesta: European Forest Genetic Resources Programme

Lapinjärven sijainti

Aiemmin forest.fi:ssä: Geenireservimetsiä tarvitaan ilmastonmuutoksen varalta


 

Kirjoittaja

Hannes Mäntyranta

Kirjoita kommentti