Näkökulma

Näkökulma: Puolueiden ilmastobingossa vilisevät vuosiluvut – ohjelmatasolla metsäkannat tuottavat muutamia yllätyksiä

Kirjoittaja

Hannes Mäntyranta

Kirjoittaja on Suomen Metsäyhdistyksen viestinnän suunnittelija.

Luonnon-, ympäristö- ja metsätieteilijöiden liitto Loimu järjesti kansallismuseossa vaalipaneelin, jossa puolueiden edustajat kuuntelivat aluksi professori Markku Kannisen alustuksen metsien merkityksestä ilmastonmuutoksessa. Kuva: Anna Kauppi

Ohjelmatasolla puolueet suhtautuvat metsäbiotalouden edistämiseen myönteisesti. Poliittinen keskustelu saattaa selkeyttää näkemyksiä, mutta pahimmillaan yhden ja saman puolueen linjaukset ovat kuitenkin jopa ristiriidassa keskenään.

Viime viikkojen metsäpoliittista keskustelua ovat hallinneet puheet hakkuutasosta: saako Suomen metsien hakkuita lisätä, vai pitäisikö niitä jopa vähentää. Taustalla on kilpalaulanta siitä, milloin maamme pitäisi olla hiilineutraali ja mistä alkaen hiilinegatiivinen.

Kun ohjelmia lukee, vuosilukubingo alkaa huvittaa. Lukuja ei ohjelmissa yhdistetä lainkaan ehdotettuihin toimiin. Tulee tunne, että usko on tärkeintä – milloin sähköautoihin, milloin uusiutuvaan energiaan, milloin pakkopäätöksiin hiilen käytön kieltämiseksi.

Hämmentävin on sosiaalidemokraattien ohjelmisto. Ilmastopoliittisessa ohjelmassaan ”SDP katsoo, että metsäsektorin kestävyyttä tulee tarkastella nimenomaan hiilinielun koon kautta”.

Siis koko metsäsektorin kaikkea kestävyyttä on tarkasteltava vain hiilinielun kautta. Ei siis lainkaan esimerkiksi luonnon monimuotoisuuden tai metsätalouden ja metsäteollisuuden sosiaalisen kestävyyden, kuten palkkojen tai työturvallisuuden kautta?

Oleellisia hakkuukysymyksiä

Muut puolueet ovat tivanneet SDP:ltä kantaa siihen, saako Suomen metsiä hakata enemmän kuin nyt vai ei. Varapuheenjohtaja Sanna Marin on vastannut, että hakkuutasoihin ei voi ottaa kantaa, kun tutkijatkaan eivät ole asiasta yksimielisiä.

Keskustan ja Kokoomuksen puheenjohtajat Juha Sipilä ja Petteri Orpo ovat vaatineet, että poliitikon on voitava tehdä päätöksiä myös vajavaisen tiedon varassa. Esimerkiksi Orpo muistuttaa Verkkouutisissa 9. tammikuuta, että valmisteilla olevat miljardi-investoinnit vaativat tätä.

Tosiasiassa hallitus ei kuitenkaan voi päättää hakkuutasosta vaan se päätetään puumarkkinoilla. Ehkä poliitikoilta pitäisikin kysyä, mitä hallitus tekee siinä tilanteessa, että hakkuukatto ylittyy ja Euroopan unioni määrää Suomelle sakkoa.

Tätä kysymystä ei kuitenkaan ole kysytty eikä siihen ole otettu kantaa.

Lisää suojelua, lisää puutaloja

SDP haluaa laajentaa kansallispuistoverkostoa ja turvata Etelä-Suomen metsiensuojelun toimintaohjelma Metson rahoituksen. Puolue haluaa lisää rahaa myös valtion luonnonsuojelualueiden hoitoon.

SDP myös ilmoittaa luontomatkailun kestäväksi elinkeinoksi ja vaatii sen edellytysten parantamista – olkoonkin että luontomatkailu perustuu suurelta osin lentämiseen, jonka kasvusta SDP toisaalla on kovin huolestunut.

SDP haluaa myös lisätä puurakentamista ja vaatii, että sitä on tuettava rakennuslainsäädännössä ja kaavoituksessa. Esityksiä lakimuutoksiksi ei kuitenkaan anneta ja kaavoituksessa taas avainasemassa ovat kunnat, mistä johtuen äänestäjän kannattaakin kysyä SDP:n ehdokkailta, ovatko he edistäneet puurakentamista omassa kunnassaan.

Metsäkeskustelussa on puhuttanut myös se, katsotaanko biomassa hiilineutraaliksi energianlähteeksi. SDP:n ilmastopoliittinen ohjelma vastaa tähän myönteisesti ja vastaus näyttää kattavan kaikki biomassat. Liikenteen osalta SDP ei puhu biopolttoaineista.

Suurissa kaupungeissa SDP ei haluaisi polttaa biomassaa. Valmius biomassan polttoon pitää kuitenkin turvata esimerkiksi kriisin varalta.

Irti polttamisesta

Kokoomuksen eduskuntavaalisivuilla ilmoitetaan, että kivihiili pitää korvata 2020-luvun aikana, mutta ei sanota, millä. Lisäksi fossiilisten polttoaineiden merkittävä käyttö voimalaitoksissa pitäisi lopettaa viimeistään vuoteen 2040 mennessä ja turpeen vuoteen 2035 mennessä.

Kokoomus puolustaa metsäteollisuuden sivuvirtojen hyödyntämistä energiana mutta huomauttaa, että kestävällä tavalla tuotettu bioenergia ylipäätään ei riitä fossiilisten korvaamiseen. Puolueen mukaan fossiilista energiaa ja turvetta on korvattava vähentämällä polttamalla tuotetun energian osuutta kokonaisuudessaan.

Voiko tämä olla ratkaisu: korvataan polttamista vähentämällä polttamista?

Kokoomus haluaakin kohdentaa kaikki uudet energiatukipäätökset muuhun kuin polttoon, mukaan lukien bioenergian poltto. Ratkaisuksi tarjotaan sähköä ja lämpöpumppuja. Sitä, millä polttamalla tuotetun sähkön menetys korvataan, ei kerrota.

Sitten kuitenkin, puolueen mielestä metsätalouden sivuvirtojen hyödyntäminen liikennepolttoaineina on mahdollisuus. On vaikea sanoa, mitä tällä tarkoitetaan – nykyäänhän liikennepolttoaineita ei tehdä metsätalouden vaan -teollisuuden sivuvirroista, ja sekin johtaa, valitettavasti, polttamiseen.

Kokoomus haluaa kasvattaa metsien pitkän ajan arvoa. Metsien hiilivarastoa tulee kasvattaa sellaisilla keinoilla, jotka maksimoivat puusta saatavan arvon niin metsänomistajalle kuin teollisuudellekin ja jotka lisäävät pitkäikäisten puutuotteiden osuutta. ”Käytännössä tämä voi tarkoittaa sitä, että metsät ovat keskimäärin hieman järeämpiä ja hieman vanhempia.”

Puheenjohtaja Orpon mukaan hakkuita on myös vara kasvattaa siinä määrin kuin tutkijat antavat siihen luvan.

Kokoomus haluaa sallia erilaiset metsänkasvatusmenetelmät ja selvittää erityisesti jatkuvan kasvatuksen mahdollisuudet turvemailla. SDP:n tavoin Kokoomus haluaisi lopettaa turvemaiden uudisojitukset metsiksi, noin 20 vuotta sen jälkeen, kun uudisojitus on metsäsertifioinnin myötä käytännössä lopetettu.

Keskustan omatuote: erälinjaus

Keskustan metsäisistä tavoitteista ensimmäisenä näkyy tämä: kasvatetaan Suomen metsäpinta-alaa esimerkiksi pelloille, joiden viljely on loppunut, käytöstä poistuneille turvesoille ja maakaapeloitavien sähkölinjojen alle. ”Myös peltolohkoja, joiden viljely kannattaa heikosti voidaan metsittää”, sanoo Keskusta.

Puolue haluaa lisätä puurakentamista. Tähän sillä onkin hyvät mahdollisuudet, sillä kuten tunnetaan, Keskusta on Suomen suurin kuntapuolue ja avainasemassa puurakentamispäätösten suhteen ovat juuri kuntapoliitikot. Siis myös Keskustan ehdokkailta kannattaa kysyä, miten he ovat edistäneet asiaa omassa kunnassaan.

Keskusta haluaisi lanseerata metsiin uuden työlajin: ilmastoharvennuksen. Se tarkoittaa nuorten, ylitiheiden metsien harvennusta jonkin verran totuttua lievempänä. Näin metsän hiilinielu säilyy ja mahdolliset tuhoriskit minimoidaan. Nämä metsät pitäisi lisäksi lannoittaa ”kiertotalouden hengessä” puuta polttavien voimalaitosten tuhkalla.

Puheenjohtaja Juha Sipilän mukaan puolue kannattaa myös liikennepolttonesteiden korvaamista biokaasulla ja hakkuumäärien kasvattamista.

Myös Keskusta haluaa lisärahaa vapaaehtoiseen suojeluun. Puolue myös perustaisi verkkokaupan kansalaisten vapaaehtoisten suojelutoimien edistämiseksi. Lisäksi Keskustalla on upouusi eräpoliittinen linjaus, joka on siitä yllättävä, että sitä tukee pääosin jopa Suomen luonnonsuojeluliitto.

Suurten puutalojen rakentamisen voi sanoa lisääntyneen Suomessa viime aikoina, mutta merkittäväksi asuinkerrostalojen rakennusmateriaaliksi puulla on vielä huiman pitkä matka, vaikka kaikki puolueet puurakentamista kannattavatkin.

Perussuomalaisetkaan eivät näe metsää puilta

Perussuomalaisten mielestä hyvinvoivat ja tuottavat metsät ovat sekä suomalaista lähiluontoa että elinkeino. Puolue vannoo metsänomistajien omiin tavoitteisiin; niitä on voitava toteuttaa, olivat ne sitten taloudellisia, maisemallisia tai suojelullisia. Suojelumetsiä puolue ei halua lisää kuin vapaaehtoisuuteen pohjautuen.

Toisin kuin mikään muu puolue, perussuomalaiset on kiinnostunut metsänhoidon nykytilasta. Puolue vaatii, että metsänistutukset on toteutettava nykyistä nopeammin päätehakkuun jälkeen, jotta metsät uusiutuisivat paremmin. Lisäksi puolue kiinnittää huomiota siihen, että ”maa- ja metsätalouden ympäristöohjelmissa velvoitteet ja vaadittavat toimenpiteet ovat jatkuvasti lisääntyneet, mutta myönnetyt tukiosuudet eivät”.

Hakkuita voidaan puolueen puheenjohtaja Jussi Halla-ahon mukaan lisätä. Valtion luonnonsuojelualueiden hoidolle perussuomalaiset haluaa turvata riittävät resurssit.

Perussuomalaisten mielestä ”biopolttoaineet ovat hyviä silloin, kun (niihin) käytetään maa- ja metsätalouden sivutuotteita”, mutta ne ovat kuitenkin vain paikallinen ratkaisu. Puolue haluaa tukea polttoaineiden ja lämmön tuotantoa maatiloilla niiden omaan käyttöön, mikä parantaisi myös huoltovarmuutta.

Puolue ei kannata metsän hakkaamista pelkästään poltettavaksi – olkoonkin että sellaista ei kukaan edes suunnittele. Valitettavasti perussuomalaisetkaan eivät näe metsää puilta ja ovat langenneet ympäristöjärjestöjen tuottamaan, ekosysteemitasolta katsottuna järjettömään ansaan, että koska puun ”kasvu kestää vuosikymmeniä… puun poltto muuttuu ilmastoneutraaliksi vasta pitkän ajan kuluessa”.

Näin asia ei ole. Metsien käyttö on ilmaston kannalta hyödyllistä ja metsien hiilivarasto kasvaa tässä ja nyt, kaiken aikaa.

Vihreät vaatii verorahaa omilleen

Voisi kuvitella, että ainakin Vihreät pitäisi metsää ympäristölistansa kärjessä. Silti niin ei tehnyt edes Maaseutu- ja erävihreiden puheenjohtaja Silja Keränen kampanja-avauksessaan Kajaanissa.

Ulkopuolisten ennakkoluuloja vihreistä saattaa hyvinkin kasvattaa se, että Kainuun Sanomien mukaan Keränenkin vastustaa biotuotetehdasta Kainuuseen mutta kannattaa Terrafamen kaivosta, sen akkukemikaalien tuotantosuunnitelmia ja jopa uraanin talteenottoa.

Takana lienee ilmastokeskustelun uusi pyhä lehmä, sähköautoilu. Vihreät haluaakin tehdä henkilöautoliikenteestä päästötöntä vuoteen 2040 mennessä, mutta biopolttoaineita saisi olla vain ”lento-, meri- ja raskaassa liikenteessä” – ei siis henkilöliikenteessä.

Eduskuntavaaliohjelmaa vihreiden sivuilta ei löytynyt, joten oli tyydyttävä poliittiseen tavoiteohjelmaan kesäkuulta 2018. Ensimmäinen havainto ohjelmasta on metsäalan kannalta positiivinen: ”Metsien käytön todelliset ilmastovaikutukset tulee ottaa huomioon, kun arvioidaan maiden ilmastotoimia”.

Jos ”todellinen ilmastovaikutus” tarkoittaa jotain muuta kuin poliittisten neuvotteluiden tuloksena syntynyttä kompromissia, asiat ovat hyvin.

Vihreiden mukaan vähäpäästöiseen ja uusiutuvaan tuotantoon kohdistuville investoinneille pitäisi myöntää teknologianeutraalia tukea. Mutta miten esimerkiksi vähäpäästöisyyttä arvioidaan, sitä ei kerrota. Kysymys on biomassojen kannalta oleellinen.

Hakkuita ei saisi puheenjohtaja Pekka Haaviston mukaan kasvattaa nykyisestä. Mutta puurakentamista pitää edistää.

Siihen on keinokin: kaavamääräyksillä, lisäämällä koulutusta ja tutkimusta ja tarkastamalla rakentamisen säädöksiä. Keinot ovat hyviä ja vaalikarjan kannattaa kysyä vihreiltäkin, miten he esimerkiksi ovat vaikuttaneet kaavamääräyksiin omassa kunnassaan.

Myös Vihreät haluaa lisätä Metso-ohjelman rahoitusta, mutta heillä on myös pinta-alatavoite: vähintään kymmenen prosenttia Etelä-Suomen metsistä pitäisi suojella. Mitä ”metsä” tässä tarkoittaa, sitä ei määritellä. Jos sama kuin luonnonsuojelujärjestöillä, se tarkoittaisi lisäsuojelun kohdistumista puurakennusten raaka-ainetta, sahatavaraa parhaiten tuottaviin metsiin ja suojelupinta-alan 2,5-kertaistumista.

Vihreät haluaa myös lisää kansallispuistoja ja parempia hakkuutapoja valtionmetsiin – mutta kategorisia avohakkuukieltoja puolue ei vaadi. Kuin ohimennen puolue tulee vaatineeksi myös Suomen ja Venäjän rajalla olevan suojelualueen, Green Belt -vyöhykkeen laajentamista.

Myös Vihreät vaatii turvemaiden ojitusta luvanvaraiseksi, kun se on käytännössä lopetettu jo 20 vuotta sitten eikä kunnostusojituksiakaan tehdä kuin kunnon harkinnan perästä.

Ehkä mielenkiintoisin vihreiden vaatimuksista on, että valtion pitää lisätä ympäristöjärjestöjen rahoitusta. Olisiko millään muulla puolueella kanttia esittää tällaista julkisesti omien taustajärjestöjensä suhteen?

Vasemmistoliitto vetää bingopohjat

Ilmastobingossa Vasemmistoliitto vetää pohjat: se haluaa tehdä Suomesta hiilinegatiivisen 2030-luvun alkuun mennessä.

Puolue haluaa tehdä ”maanviljelijöistä ja metsänomistajista ilmastosankareita” palkitsemalla heitä siitä, että he lykkäisivät hakkuitaan – tässä ilmeisesti tarkoitetaan päätehakkuita. Tässä ”kaikki voittaisivat”. Vaikka ”osa kannustimesta perittäisiin verotuksessa takaisin”, metsänomistaja korjaisi hyödyn, koska järeämmästä puusta saa paremman hinnan.

Mutta kaikki eivät voittaisi. On kovin tavanomaista, mutta erityisesti Vasemmistoliiton tapauksessa hämmästyttävää, että se, mitä puulla hakkuun jälkeen tehdään – tai Vasemmistoliiton vaihtoehdossa ei tehdä – ei kiinnosta puoluetta laisinkaan. Näinkö ovat unohtuneet teollisuuden työpaikat?

Ainakaan puheenjohtajan Li Anderssonin mielestä hakkuiden kokonaismäärää ei pitäisi kasvattaa.

Vasemmistoliitto haluaa nopeuttaa ekologista rakennemuutosta kasvattamalla tutkimus- ja kehitystoiminnan rahoitusta ja karsimalla ympäristölle haitallisia yritystukia. Tällaisia tukia ovat muun muassa päästökaupan kustannusten korvaaminen teollisuudelle ja ”ilmastosankareille”, eli maanviljelijöille maksettavat energiaveron palautukset.

Puolue myös kannattaa päästötöntä liikennettä, keinoina biokaasu- ja etanoliautot.

Puurakentamisesta vasemmistoliitto haluaa tehdä kansallisen kärkihankkeen ja laittaa samalla sisäilmaongelmat kuntoon. Keinona on rakennusmääräysten uudistaminen mutta ei esimerkiksi kaavoitus.

Puolue haluaa myös päivittää metsien ja soiden suojeluohjelmat. Metsien suojelutason Etelä-Suomessa halutaan nostaa kymmeneen prosenttiin ja Metso-ohjelman rahoitus halutaan turvata.

Kristillisdemokraatit ei halua metsiin kiinteistöveroa

Kristillisdemokraattien eduskuntavaaliohjelma on hyvin konkreettinen. Se ensinnä haluaa ohjata autoilua vähäpäästöiseen suuntaan nirkoilematta sen suhteen, mikä keino olisi paras. Puolueen mukaan julkisessa rakentamisessa pitää painottaa hiilensidontaa ja puun käyttöä.

Ja täysin poikkeuksellisesti, puolue ilmoittaa vastustavansa metsämaan kiinteistöveroa – siihen eivät muut puolueet ottaneet ohjelmissaan kantaa. Perustelu on poliittisesti korrekti: kiinteistövero ”voisi uhata jokamiehen oikeuksia, heikentää luonnonsuojelua ja monimutkaistaa metsäverotusta entisestään”.

Puheenjohtaja Sari Essayahin mielestä hakkuumääriä voidaan kasvattaa nykyisestä.

Puolueiden verkkosivuilla käytiin 28.‒31. tammikuuta. Puheenjohtajien mielipiteitä on siteerattu Maaseudun Tulevaisuus -lehden ja MTK:n paneelikeskustelusta 9. tammikuuta. Tentti referoitiin kirjallisesti Yleisradion uutiseen, jonka voi lukea täältä.


Etelä-Suomen metsiensuojelun toimintaohjelma Metso


 

Yksi kommentti “Näkökulma: Puolueiden ilmastobingossa vilisevät vuosiluvut – ohjelmatasolla metsäkannat tuottavat muutamia yllätyksiä” artikkeliin

Anne Kalmari, keskustan kansanedustaja, maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtaja sanoo:

Kiitos hyvästä koosteesta. Mielestäni kohdat ”meillä on noin miljoona hehtaaria ylitiheitä nuoria metsiä, joiden ensiharvennus on viivästynyt” ja ”puretaan ensiharvennusrästit ilmastoharvennuksilla” Keskustan ohjelmassa kiinnittävät perussuomalaisten ohella huomiota metsienhoidon nykytilaan ja esittävät ratkaisunkin. Asia, jota itse soisin myös painotettavan, on jalostetut taimet, nopea istutus ja varhaisperkuu, että saadaan kasvu hyvin käyntiin. Taimikonhoitorästit ovat yhtä mittavat kuin ensiharvennusrästit. Lisääntyvä kasvu mahdollistaa lisääntyvät hakkuut.

Kirjoita kommentti