Näkökulma

Nuoret eksyvät metsistä?

Kirjoittaja

Joonas Mäkinen

Kirjoittaja haastatteli Karelia-ammattikorkeakoulun metsätalousinsinööriopintojen opinnäytetyöhönsä Jyväskylän lyseon lukiolaisia heidän ajatuksistaan metsien käytöstä.

”Kurkistus korkeakouluopintoihin” -kurssin tarjoaminen osaksi lukio-opintoja on yksi tapa saada nuoria tutustumaan, mistä metsätieteiden ja biotuotetekniikan- ja teknologian opinnoissa on kyse ja mihin kaikkeen puu raaka-aineena taipuu. Kuvassa lukiolaisia opettajineen Helsingin yliopiston Hyytiälän metsätieteellisellä tutkimusasemalla metsä- ja puualan korkeakoulujen yhdessä toteuttaman kurssin retkeilyllä. Kuva: Suvi Pessala

Näkeekö suomalainen nuori metsien hyötykäytön niiden silmittömänä tuhoamisena?

Keväällä 2022 tekemässä tutkimuksessani pyrin vastaamaan kysymykseen: Miten keskisuomalainen nuori suhtautuu metsien käyttöön? Tutkimus toimi opinnäytetyönäni, jossa haastateltiin kahdeksaa lukioikäisiä nuoria pienissä ryhmissä. Haastattelujen aikana nuorista nousi esiin heidän globaali metsäsuhteensa, vahva velvollisuuden tunne luonnonsuojeluun ja metsien tärkeys heille virkistyskohteena.

Sana ”metsä” tuo nuorille mieleen rauhan, kodin ja raikkauden. Nuoret näkevät metsän pakopaikkana kaupungin ja arkielämän melulta ja kiireeltä. Kenties tämän takia nuoret käyvät metsissä keskimäärin kerran viikossa.

Onko nuorten kuva metsästä tosin muuttunut liian satumaiseksi? Osalla nuorista oli hyvin kielteiset näkemykset kaikesta metsien talous- ja hyötykäytöstä. Tämän lisäksi monella nuorista nousi esille selvää tiedonpuutetta aiheesta. Osa nuorista näkee metsien käytön ”piirettymäisenä” metsien tuhoamisena. Yksi vastanneista ehdotti metsätaloudesta siirtymistä johonkin uusiutuvaan luonnonvaraan. Toinen nuori ehdotti ideaa, jossa hakatun metsän tilalle istutettaisiin/kylvettäisiin uusia puita. Toivon, että minun ei tarvitse selittää, minkä takia kyseiset ehdotukset vaikuttivat hieman hassulta tutkimusta suorittavalle metsäalan opiskelijalle.

Tiedonpuutteen korjaamisen ei tarvitsisi venyä pisteeseen, jossa joka toinen Suomen kansalainen voi toimia metsäneuvojana. Metsä on tosin todella iso osa Suomen kansantaloutta ja historiaa. Suomen metsät ovat kirjaimellisesti iso osa sitä ottaen huomioon, että kaksi kolmasosaa valtion pinta-alasta ovat niiden peitossa. Jos kansamme tulevien päättäjien tietämys aiheesta näyttää epäilyttävästi Disneyn Bambi-elokuvan juonikoosteelta, voi olla aihetta pieneen huoleen. Nuoret ilmaisivatkin haastattelujen aikana toiveita laajemmasta metsiin liittyvästä opetuksesta osana lukiokoulutustaan. Tähän mennessä nuoret kertoivat saaneensa kerran ysiluokan luokan aikana tietoa metsistä ja niiden käytöstä.

Nuorten metsätiedosta ei pidä tosin puhua pelkkää pahaa. Maailmanlaajuisella mittakaavalla oli ilo nähdä, miten laaja ymmärrys haastateltavilla nuorilla on ilmastonmuutoksesta sekä metsä- ja lajikadosta. Puupohjaisten tuotteiden käyttö muovinkorvikkeena nousi keskusteluissa usein esille ja myös puun käyttö rakennusmateriaalina esim. pienrakennelmien tai huonekalujen valmistuksessa nähtiin positiivisena käyttötarkoituksena hakatulle puulle. Vaikuttaa enemmän, että itse metsän hakkuut kärsivät nuorten silmissä pienestä demonisoinnista.

Haastateltavia lukiolaisia oli tosin vain kahdeksan. Pienen ryhmäkoon seurauksena tietyt tulokset ovat voineet paisua. Haastateltaviin on saattanut päätyä joukko voimakkaasti kantaaottavia nuoria. Tai kenties nuoret kokivat ryhmäpainetta vastata tietyllä tavalla ryhmähaastattelujen aikana. Oli sitten kyse nuorten jokseenkin huolestuttavasta tiedonpuutteesta metsiä koskien, tai hutiloiden tehdystä tutkimuksesta pelkkää arvosanaa tavoitellen. Haluaisin itse nähdä aiheesta hieman lisää kirjallisuutta. Jos tulevaisuuden päättäjät kertovat pääkaupungista käsin mitä Suomen metsillä tehdään, tulisi heillä olla edes jonkin tasoinen ymmärrys sekä metsien käytöstä että sen painosta osana Suomen kansantaloutta. Hyvä alku olisi kertoa aiheesta alustavasti jo osana nuorten yleissivistävää koulutusta.

Kirjoita kommentti