Näkökulma

Onneksi meillä on metsä – muutoksen vuosi opettaa arvostamaan kestävyyttä

Kirjoittaja

Kirsi Joensuu

Kirjoittaja on Suomen Metsäyhdistyksen toiminnanjohtaja.

Kuva: Kirsi Joensuu

Tämä vuosi jää varmasti meille kaikille mieleen erityisenä. Korona on muuttanut työtapojamme ja arjen rutiineja. Yrittäessämme sopeutua muutoksiin, meidän on ollut pakko myös miettiä, mikä on tärkeää ja välttämätöntä ja miten asioita voisi tehdä toisin.

Muutokseen sopeutuminen lähtee niinkin yksinkertaisista työtehtävistä, kuten allekirjoituksien hankkimisesta kokouspöytäkirjoihin. Me Metsäyhdistyksessä olemme siirtyneet täysin sähköisiin allekirjoituksiin. Asia on pieni ja merkityksetön byrokratian nippeli isojen asioiden rinnalla, mutta kun nimeä ei tarvitse lähteä hakemaan paperiin toiselta puolen kaupunkia, aikaa ja tahtoa vapautuu tärkeämpään.

Isoja asioita ovat olleet ne muutokset, joita olemme tehneet henkilöstön terveyden eteen: on siirrytty osittain ja keväällä kokonaan etätyöhön, varustettu kasvomaskeja työmatkoille, muistettu käsienpesu ja turvavälit. Erityisen tärkeää kaikki tämä on tapahtumissamme: syyskuussa Päättäjien Metsäakatemiassa kului yli 400 kasvomaskia osallistujien turvallisuuden takaamiseksi.

Terveyden kaltaisissa isoimmissa kysymyksissä asiat loksahtavat usein ihan luonnostaan oikeisiin uomiinsa. On hyvä pitää katse isommassa virrassa, muutoin sen voima vie meitä mennessään. Tilanne on vähän sama kuin aikanaan Skotlannin kuohuvissa koskissa meloessani: mitä voimakkaampi virta, sitä suurempaa voimaa on käytettävä, ettei kanootti kiepsahda ympäri.

Tuolloin Skotlannissa tuli myös ikävä Suomen rauhallisia vesiä – ja totta, koronankin kuohut ovat olleet toistaiseksi hyvin rauhallisia täällä meillä verrattuna esimerkiksi tuohon saarivaltioon. Olemme onnekkaita ja osanneet toimia vastuullisesti.

Olen miettinyt, mitä muutokset ja muutoksenhallinta ovat meillä aiemmin tarkoittaneet. Ne tuntuvat tähän asti olleen aikamoista sanahelinää, kun tällä hetkellä elämme maailmassa, missä aamulla ei aina tiedä, millaisessa toimintaympäristössä illalla painaa päänsä tyynyyn.

Heinäkuun viimeisellä viikolla olimme kaikki vielä tulossa töihin elokuun ensimmäiseen yhteiseen viikkopalaveriin, kun tilanne muuttui ja päätimme jatkaa osittaista etätyötä. Metsäpäivät päätettiin siirtää lokakuulta helmikuulle. Kahden viikon päästä järjestettävän pienemmän tapahtuman kohtalosta teemme lopullisen päätöksen vasta viikkoa ennen. Suunnittelu on muuttunut lyhytjänteiseksi, kun tilanteet muuttuvat hetkessä. Pääosin kaikki on kuitenkin pystytty toteuttamaan – tosin toisella tavalla kuin alun perin suunniteltiin.

Työmme taustalla vallitsee kuitenkin äkkinäisyydelle ja lyhytjänteisyydelle aivan vastakkainen aikaperspektiivi. Tiedämme, että Pohjolan puu kasvaa Suomessa useita kymmeniä vuosia tukkipuuksi. Metsänhoito tarvitsee pitkäjänteisyyttä, ja muutokset tapahtuvat pitkissä sykleissä. Tiettynä aikana tehdyt päätökset näkyvät vasta useiden vuosikymmenten päästä. Kuinka ihmeessä voimme sovittaa yhteen nämä kaksi asiaa: pitkällä aikajänteellä tapahtuva kehitys ja nykyiset hektiset muutokset toimintaympäristössä? Toiseen tarvitaan kestävyyttä ja toiseen räjähtävää nopeutta ja päätöksentekoa.

Mietin viikonloppuna kotiseudun metsässä kulkiessani, mitä nuo Hällinmäen puut mahtavat muistaa tästä vuodesta. Havaitsin, että muutoksenhallinta ja paineet siihen suhtautumisessa asettuivat aivan toiseen perspektiiviin. Puut ovat nähneet kaikenlaisia aikoja: nälkää, lamaa, katovuosia ja nyt tätä koronaa. Toisaalta tanssikalliolla järjestettiin kieltolainkin aikana tansseja. Sieltä ovat kylän marjastajat ja metsästäjät hakeneet ruokaa pöytiin. Käki on kukkunut joka kevät ja karhut heränneet talviuniltaan.

Huuhan suon viereen ilmestyi 10 vuotta sitten aukko, josta saatiin tuloja läheisen tilan uuteen traktoriin. Osa tuloista sijoitettiin tietenkin taimiin. Korona-keväänäkin ne kasvoivat kohisten. Minä kävin kaiken tämän räjähtävän päätöksenteon keskellä keräämässä aukolta puolukat talven varalle ja hörppäämässä kannon nokassa aamuauringossa höyryävät kahvit piirakan kera.

Kirjoita kommentti