Näkökulma

Päivä ilman metsää – hyvä yritys

Kirjoittaja

Kirsi Joensuu on Suomen Metsäyhdistyksen toiminnanjohtaja.

Lomalla on tarkoitus irtautua töistä ja unohtaa kaikki työasiat. Päätin kokeilla jo ennen omaa heinäkuista lomaani, onnistuisiko irtautuminen itseltäni.

Tavoitteeni oli siis päivä ilman metsää. Päiväksi valitsin etätyöpäivän poikani luona Kuopiossa – täällähän on vain vettä, Kallavesi näkyy olohuoneen ikkunastakin.

Kokeeni alkoi aamu seitsemältä, kun lähdin viemään autoa huoltoon. Siirryin asunnosta sisäkautta parkkihalliin, ja ajoin suoraan moottoritielle. En edes kurkkinut talon takana vilkkuvaa Puijonlaakson metsää. Särkiniemen teollisuusalueellakaan ei varsinaisesti näy metsää, kun kääntää katseensa kohti autoliikkeitä. Taustalla sitä tietenkin on, mutta huoltamon piha on pelkkää betonia.

Paluumatkalle Puijonlaaksoon nappasin kuopiolaisen kesän vihreän kaupunkipyörän, Vilkku-fillarin. Metsäreitin sijasta valitsin moottoritien vierellä kulkevan pyörätien. Kun yliopiston vieressä kurvasin pyöräparkkiin, muistelin kaiholla metsätieteiden koulutuksen pääsykokeita, joista on jo ikuisuus. Pidin katseeni maassa kiivetessäni kiperän nousun pyöräparkista kotiin Taivaanpankontielle, etteivät Puijon metsät mäen päällä näkyisi.

Aika hyvä suoritus tämä ensimmäinen puolituntinen. Päätin palkita itseni vielä ennen työpäivän alkua testaamalla taloyhtiön kuntosalin. Kiiltävät raudat ja muoviset jumppapallot mielessä avasin kellarikerroksen oven, ja mitä näinkään ensimmäisenä: seinän levyisen metsämaiseman. Siinä se sitten meni – päiväni ilman metsää. Paikassa, jossa vähiten osasin odottaa näkeväni puita.

Metsä kuntosalilla. Kuva: Kirsi Joensuu

Taidan antaa lomallani sittenkin periksi tästä työasioiden unohtamisesta. Mielellänikin sen teen – metsäsuhde on minulla vahva niin kuin suurella osalla suomalaisista. Ja kun metsää on Suomen pinta-alasta 75 prosenttia, sen välttely olisikin melko mahdotonta. Sitä paitsi mukavampi on ajaa Vilkulla Huuhanmetsän kautta Puijolle.

Myös äänikirjojen maailmassa pääsee tänä kesänä metsään. Pyysimme Metsäyhdistyksen supervuoden kunniaksi kahdeksalta kirjoittajalta metsäpakinan. Pakinat kasvoivat tarinoiksi, joista kuuluu suomalaisten ikiaikainen kaipuu metsään ja monimuotoinen metsäsuhde. Tuomas Kyrön, Pauliina Suden, Laura Arffmanin, Teemu Keskisarjan ja kumppanien tarinat löytyvät verkkosivuiltamme ja pian myös Metsäsuhteita-äänikirjana äänikirjapalveluista.

Kirjoita kommentti