PEFC määrittelee Suomen metsänhoidon tason

PEFC-sertifioinnin auditointi yksityismetsässä Rovaniemellä. Kuva: Krista Kimmo

Koska PEFC-sertifiointi ulottuu lähes kaikkiin talousmetsiin ja asettaa metsänhoidolle maan tiukimmat vaatimukset, se käytännössä määrittelee metsänhoidon tason Suomessa.

Eniten Suomen PEFC-sertifiointi on vaikuttanut metsäluonnon monimuotoisuuteen. Äskettäin julkaistussa Gaia Consulting –yhtiön selvityksessä todetaan, että suurimmat vaikutukset on säästöpuiden jättämisellä.

PEFC vaatii jättämään kymmenen säästöpuuta hehtaaria kohti päätehakkuun yhteydessä. Näitä säästöpuita ei saa viedä metsästä pois vaan niiden tarkoitus on jäädä metsään lahoamaan.

Lahoa tai lahoamaan jätettyä säästöpuuta on PEFCin ansiosta kertynyt Suomen metsiin puoli miljoonaa kuutiota vuodessa. Koko PEFCin toiminta-aikana sitä on siis kertynyt yhteensä seitsemän miljoonaa kuutiota.

Säästöpuiden vaikutus näkyy monin tavoin. Esimerkiksi viimeksi vuonna 2010 julkaistun Suomen lajien uhanalaisuustutkimuksen tutkijoiden mukaan säästöpuiden jättäminen on suurin yksittäinen syy sille, että metsäekosysteemin uhanalaisilla lajeilla menee paremmin kuin muilla.

PEFC muutti suojeluasenteen

PEFC asettaa metsänhoidolle selvästi korkeammat vaatimukset kuin muut metsänhoitoa koskevat säädökset, jotka nekin ovat Suomessa hyvin tiukkoja. Gaia Consultingin mukaan 14 PEFCin 29 kriteeristä asettaa muihin säädöksiin verrattuina lisävaatimuksia. Lisäksi yhdeksän kriteeriä tarkentaa lakien sisältöä.

Suomen metsistä yli 20 miljoonaa hehtaaria on sertifioitu PEFCin mukaan. Suomi onkin maailman kolmanneksi suurin PEFC-maa Kanadan ja Yhdysvaltain jälkeen.

PEFC-sertifiointi kohdistuu siis yli 90 prosenttiin Suomen metsistä. Tämä, ja muita säädöksiä tiukempi taso merkitsee, että käytännössä Suomen metsien hoidon taso määritellään PEFC-sertifioinnissa.

PEFC on myös vaikuttanut asenteisiin. Samalla kuin osaaminen säästöpuiden valinnassa ja tieto arvokkaiden, suojeltujen luontokohteiden merkityksestä on kasvanut, suhtautuminen niiden suojeluun on muuttunut positiivisemmaksi.

PEFC on siis onnistunut siinä, mitä odotettiin Metso-ohjelmalta: vapaa- ja omaehtoisesta metsäluonnon hyväksi tehtävästä työstä on tullut metsätaloudessa rutiininomaista arkea. Metsänomistajille erityisen tärkeää on, että työ on vapaaehtoista.

Ei-luonnontilainen puro sertifioidussa metsässä. Sertifiointi ei aseta vaatimuksia ei-luonnontilaisten purojen hoidolle, mutta puroympäristö on luonnollinen paikka esimerkiksi säästöpuille. Kuva: Krista Kimmo
Ei-luonnontilainen puro sertifioidussa metsässä. Sertifiointi ei aseta vaatimuksia ei-luonnontilaisten purojen hoidolle, mutta puroympäristö on luonnollinen paikka esimerkiksi säästöpuille. Kuva: Krista Kimmo

Työnantajavastuu on yhtenäistynyt

Suomen lähes koko metsälainsäädäntö on uusittu muutamassa vuodessa. Vaikka PEFC ei ole viranomaisten vaan metsäsektorin omaa toimintaa, sillä on ollut merkityksenä myös lainsäätäjälle.

Gaia Consultingin mukaan PEFCillä on ollut selvä rooli lainsäädännön muutoksiin liittyvän tiedon välittäjänä ja toimeenpanon edistäjänä.

Vaikka harmaa talous ei olekaan suuri ongelma metsäsektorilla, PEFCillä on ollut tärkeä rooli, kun se on yhtenäistänyt metsäalan työnantajavastuuta.

Metsätaloudessa on kuitenkin mukana hyvin paljon yrityksiä: eniten on keskikooltaan alle kymmenen henkeä työllistäviä korjuuyrityksiä, toiseksi eniten metsänomistajien paikallisyhdistyksiä metsänhoitoyhdistyksiä ja niiden lisäksi vielä lukuisa määrä metsäpalveluyrityksiä.

Kaikkiaan metsätaloudessa on voimassa tuhansia urakointisopimuksia puunkorjuussa ja puunkuljetuksessa sekä metsän hoito- ja parannustöissä.

Valtavasti neuvontaa

Metsänomistajien osaamista PEFC on edistänyt aktiivisesti. Henkilökohtaista neuvontaa on annettu 170 000–
185 000 ja ryhmäneuvontaa 25 000–43 000 metsänomistajalle. Erilaisissa neuvontatilaisuuksissa on käynyt
75 000–90 000 metsänomistajaa. Kursseja on järjestetty 900‒1100 ja tiedotteita tehty 1500‒2000.

Ja nämä kaikki ovat siis yhtä vuotta kohti. Saavutus on runsaasti enemmän kuin esimerkiksi se 209 000, mitä alueelliset metsäohjelmat tavoittelevat.

Gaia Consulting on kirjannut myös joitakin suosituksia. Niiden mukaan PEFC on viestinyt vastuullisuutta kansainvälisille markkinoille paljon, mutta viestiä pitäisi siirtää enemmän metsäluontoa koskevien tekijöiden suuntaan ‒ sekä tiukentamalla kriteereitä että kertomalla siitä muillekin.

Suositus ei ole ennenkuulumaton. Vaikeutena on, että PEFC on kansainvälistä yhteistoimintaa eikä yksin suomalaisten päätösvallassa.

Ehdoton vahvuus PEFCissä on, että se on varmistanut tiedon suomalaisen puun alkuperästä: PEFCin avulla puutuotteeseen käytetty puu voidaan jäljittää hakkuualueen tarkkuudella. Tällä pitäisi olla merkitystä esimerkiksi silloin, kun Euroopan unioni yrittää erilaisilla säädöksillä estää laittoman puun käyttöä.


Suomen PEFC

Selvitys ja mahdollisuus sen kommentointiin löytyy täältä


 

Kirjoittaja

Hannes Mäntyranta

Kirjoittajan kommentti

Nuorisotyö ei sitten kiinnostanut

Yksi PEFCin kriteereistä vaatii metsäalaa järjestämään alueellisen ohjelman lasten ja nuorten metsätietoisuuden lisäämiseksi. Gaia Consultingin selvitys mainitsee vaatimuksen yhdessä kohtaa. Sen toteutumista ei arvioida lainkaan.

Kriteeerin synnyttämä nuorisotyö on kuitenkin liikuttanut valtavaa määrää ihmisiä, ja eniten metsäalan ulkopuolella. Metsiin on joka vuosi perehtynyt 300 000 oppilasta ja 10 000 opettajaa, mistä merkittävä osa on PEFCin ansiota. Mukana heillä on ollut satoja ja taas satoja metsäammattilaisia muun muassa metsäkeskuksista, metsänhoitoyhdistyksistä, yrityksistä ja 4H-järjestöstä.

Luultavasti Gaia Consultingin työhön osallistuneet metsäsektorilaiset eivät kuitenkaan ole maininneet asiasta. Kun katsoo työhön osallistuneiden nimien luetteloa, voi tehdä vain yhden johtopäätöksen: nuorisotyö ei ole tälle alalle oikeasti tärkeää.

Vuonna 2016 voimaan astuva PEFCin kriteeristö poistaa metsäkeskukselta vastuun nuorisotyöstä. Tähän nähden on hienoa, että metsäkeskus on kuitenkin päättänyt tämän vastuun kantaa.

Jatkossa voinee myös toivoa, että nuorisotyötä ei enää tehtäisi siten kuin Keski-Suomessa, missä metsäkeskus päätti, ettei se yritäkään täyttää vaaatimusta vaan mieluummin ottaa vastaan auditoijan moitteet. Tällainenkin menettely on siis mahdollinen ‒ menettämättä sertifikaattia.

Kirjoita kommentti