Tiedote

Reijo Karhinen: Suomalainen hyvinvointi on paljosta velkaa metsälle

"Metsä on osa kansallisidentiteettiämme ja -varallisuuttamme", totesi OP:n Reijo Karhinen Päättäjien Metsäakatemian 20-vuotisjuhlassa. Kuva: Anna Kauppi

Suomen Metsäyhdistyksen yhteiskunnan vaikuttajille suunnattu keskustelufoorumi, Päättäjien Metsäakatemia, juhlisti 20-vuotista toimintaansa Finlandia-talossa. OP Ryhmän pääjohtaja ja Metsäakatemian neuvottelukunnan puheenjohtaja Reijo Karhinen painotti juhlapuheessaan, että uusiutuminen on metsän olemuksen ydin.

Arvoisa pääministeri,
Arvoisat metsäakateemikot,

Suomalainen hyvinvointi on paljosta velkaa metsälle.

Metsäteollisuuden tuotteiden vientitulot 200 miljardia euroa – luokkaa vuoden bruttokansantuote. Metsäklusterin vaikutus kansantuotteeseen 400 miljardia euroa – siis luokkaa kahden vuoden BKT. Kantorahatulot 35 miljardia euroa – eli luokkaa valtion verotulot vuodessa.

Metsästä kumpuavaa hyvinvointia voi mitata ja kuvata monella tavalla. Pankinjohtajalle se aukenee selkeimmin lukuina. Näin paljon suomalainen yhteiskunta on saanut euromääräistä hyvinvointia metsistään viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana.

Viime vuonna metsäteollisuus nousi uudestaan Suomen suurimmaksi vientialaksi. Osuus tavaraviennistä nousi lähes 22 prosenttiin. Tänä vuonna suunta on säilynyt samana. Vuosikymmenen takaisista pohjalukemista metsäteollisuuden osuus on noussut liki viisi prosenttiyksikköä. Toiveet nousun jatkumisesta ovat korkealla, sillä metsäteollisuudessa investoidaan nyt jälleen uuteen kapasiteettiin.

Suuresta osasta vanhoja tuotteita on jouduttu luopumaan, mutta metsäalan läpikäymä suuri rakennemuutos on tuonut paljon uutta tilalle. Tärkeimpänä kaikesta, osaamisesta on osattu pitää kiinni ja kehittää sitä edelleen. Olemme tällä alalla edelleen maailman parhaita.

Tavaraviennin osuus itsessään aliarvioi metsäsektorin merkitystä. Metsäsektorin viennistä jää nimittäin huomattavasti enemmän arvoa Suomeen kuin muilta aloilta keskimäärin. Kun tarkastellaan vientialojen merkitystä kansantuotteelle eli arvonlisäykselle, niin metsäteollisuuden tuotteiden osuus nousee kolmasosaan koko tavaraviennistä.

Hyöty jakautuu niin tuottajalle, metsätyölle, kuljetukselle, energiateollisuudelle kuin metsäteollisuudellekin. Kotimaassa osansa saa myös kauppa. Koko arvoketju on siis kotimainen.

Kun metsäklusteriin luetaan myös osia kemian- ja konepajateollisuudesta, on syytä nostaa metsän arvostusta entisestään. Arvoa on annettava myös vapaa-ajan käytölle ja turismille. Suomen brändin ytimessä on tietysti metsä. Sillä on usein suurempi arvo kuin olemme perinteisesti osanneet ajatella.

Oma lukunsa on, että Suomessa on 600 000 metsänomistajaa. Vertailun vuoksi mainittakoon, että pörssiosakkeita omistaa 800 000 kotitaloutta. Suomalaisten kotitalouksien varallisuudesta 7,5 % on sijoitettuna metsään, kun suoria osakesijoituksia on noin 5,2 %.

Metsäsektori ei ole pelkästään viennistä ansaittu euro, vaan paljon enemmän. Se on pohja, jolle satavuotiaan Suomen talous on rakennettu ja olennainen osa Suomen talouden tulevaisuutta. Metsä on osa kansallisidentiteettiämme ja -varallisuuttamme.

Arvoisat juhlavieraat,

Käännän katseen hetkeksi menneeseen: Yhteiskunnan ja kansantalouden täystyrmäys, rökäledevalvaatio, EU-jäsenyys, hitaasti toipuva talous. Tällaisissa tunnelmissa Suomessa elettiin kaksikymmentä vuotta sitten, kun päättäjien metsäakatemiaa ensimmäisen kerran oltiin järjestämässä.

Metsäakatemian synnyn taustalla oli huoli siitä, että ymmärrys metsätalouden ja -teollisuuden taloudellisesta merkityksestä Suomelle hämärtyisi. Metsävarojen taloudellinen hyödyntäminen ja luonnonsuojelu olivat usein napit vastakkain.

Nähdäkseni ei ole sattumaa, että Metsäakatemian syntyhetket ajoittuvat nimenomaan tällaiseen yhteiskunnalliseen murrokseen. Kun vanhat tavat toimia eivät enää kannattele, tulee uudistuminen välttämättömäksi.

Investointi on kannattanut. Metsäakatemia on ollut menestystarina. Se on auttanut metsäsektoria avautumaan muuhun yhteiskuntaan. Viimeistään nykyinen keskustelu biotalouden mahdollisuuksista on osoittanut, että erilaisten metsään liittyvien intressien ei tarvitse olla toistensa vastaisia.

Metsäakatemia on onnistunut säilyttämään alusta alkaen korkeatasoisuutensa. Arvostuksesta kertoo, että kaikki Metsäakatemian aikaiset pääministerit ovat olleet valmiita toimimaan Metsäakatemian kaikkien kurssien kutsujina.

Millainen investointi metsäakatemia sitten oikein on? Tarkoituksena ei ainakaan missään vaiheessa ole ollut hakea pikavoittoja. Niin kuin kaikissa hyvissä investoinneissa, myös tässä tapauksessa investoinneista koituva hyöty jakautuu koko yhteiskunnan eduksi.

Pitkän perspektiivin investoinneille on tyypillistä, että niitä tehdään myös silloin kuin toimintaympäristö on akuuttien haasteiden ympäröimä. Näin tapahtui metsäsektorilla vuosikymmen sitten alkaneen rakennemuutoksen yhteydessä.

Tuolloin yhteiskunnassa varsin suosittu näkemys oli, ettei metsäalalla ollut enää suurta tulevaisuuden merkitystä. Että Suomen menestys oli vain metalli- ja elektroniikkateollisuudessa. Näkemystä tuki paperin kysynnän taittuminen, samalla kun sen aikainen Nokia-vetoinen teknologiaklusteria eli viimeisiä huippuvuosiaan.

Metsäakatemian järjestäjät eivät tästä mielialatappiosta lannistuneet. Tulevaisuuteen investoiminen akatemian muodossa jatkui normaaliin tapaan. Kursseja järjestettiin ja osallistujia kannustettiin pohtimaan metsän potentiaalia entistäkin kunnianhimoisemmin. Toki keskustelun sävy muuttui ja ymmärrettiin, että uudistuminen alalla olisi välttämätöntä.

Omasta näkökulmastani juuri tämä on ollut metsäakatemian tärkeintä antia. Metsäakatemia on taitavasti fasilitoitu ympäristö, joka tarjoaa mahdollisuuden metsäalan ja muun yhteiskunnan väliselle ajatusten vaihdolle.

Nyt kun metsäala on jälleen uudessa buumissa, metsään liittyvät mielikuvat kohenemassa, puun kysyntä korkealla tasolla ja alan uusien innovaatioiden ja investointien määrä mukavassa vauhdissa, on helppo olla kiitollinen Metsäakatemian pitkäjänteiselle työlle.

Kiitos investoinneista kuuluu toiminnan rahoittajille maa- ja metsätalousministeriölle sekä Suomen Metsäsäätiölle. Rahoittajat ovat tiukempinakin aikoina uskoneet Metsäakatemian merkitykseen ja hyötyyn, ja pitkäjänteisellä toiminnalla on onnistuttu kurssittamaan suuri päättäjäjoukko.

Kaksikymmentä vuotta vanhan metsäakatemian onnistumista ja vaikuttavuutta on arvioitu Lyydia Ylösen tuoreessa pro gradu -työssä. Tutkimuksen ja siinä arvioidun palautteen mukaan Metsäakatemian toiminta on pysynyt laadukkaana ja tulijoita on ollut enemmän kuin paikkoja. Tyytyväisyys kursseihin on ollut suurta ja kysyntää on myös tulevaisuudessa. Metsäakateemikkojen verkosto on kasvanut suureksi ja verkostosta löytyy laajaa osaamista metsäalan toimintaedellytysten kehittämiseksi.

Kiitos varsinaisesta työstä kuuluu Suomen Metsäyhdistyksen Metsäakatemia-tiimille, joka on järjestänyt 20 vuoden aikana noin sata tilaisuutta eli viisi joka vuosi. Se tarkoittaa tähän mennessä: 41 peruskurssia, 30 jatkotilaisuutta ja 25 muuta tilaisuutta suomalaisille tai kansainvälisille toimijoille. Osanottajia peruskursseilla on ollut yhteensä 1286, joista 30 prosenttia metsäsektorilta ja 70 prosenttia muilta sektoreilta.

Arvoisat metsäakateemikot,

Kun Suomi ja maailma ovat muuttuneet ja muuttumassa kovaa vauhtia, on jäljelle jäänyt ja jäämässä iso määrä identiteettinsä kadottaneita yhteisöjä, organisaatioita, jopa yrityksiä, jotka syntyivät Suomeen, jota ei enää ole.

Metsäakatemia ei halua olla tällainen yhteisö. Me tarvitsemme reipasta pöhinää ja meininkiä koko metsäbrändin ympärille. Haluan nähdä, että jos kenen niin Metsäakatemian on oltava jatkossakin rohkea uudistaja ja uusien ajatusten ja näkökulmien esille tuoja.

Metsäakatemialla on oltava oma vahva roolinsa metsäalan uudistumiskulttuurin ja uudistumisen halun synnyttämisessä. Vain uudistumalla syntyy investointeja, joista seuraa parantunut kilpailukyky. Metsäakatemialla on paikkansa tässä ketjussa.

Avoimuus ja jatkuva vuoropuhelu sekä kotimaisten että ulkomaisten sidosryhmien kanssa on pidettävä aktiivisena.

On myös varmistettava, että nuorten näkökulmat ja asenteet ovat edustettuina tulevaisuuden Metsäakatemioissa.

Meidän on tiedostettava, että tulevat digiajan metsänomistajat odottavat saavansa metsäalalla samanlaista palvelua kuin he muilla elämänalueilla ovat jo tottuneet saamaan. He jos ketkä arvostavat ja tekevät valintoja asiakaskokemuksen pohjalta.

Meidän on myös muistettava, että uusien metsänomistajien viitekehys on erilainen. Kun nykyisistä metsänomistajista vain harva on syntynyt kaupungissa, on vain hetken kysymys – luokkaa kymmenen vuotta – kun paljasjalkaisten kaupunkilaisten ryhmästä muodostuu suurin metsänomistajaryhmä.

Hyvät metsien ystävät,

Metsäakatemian on tulevaisuudessakin lähestyttävä metsää laaja-alaisesti ja yhteiskunnallista keskustelua herättävänä toimijana. Kun näin sanon, tunnistan yhden asian yli muiden. Teema, jota osin edellä sivusin. Olen tästä usein puhunut. Niin teen nytkin.

Kannan todella suurta huolta suomalaisten metsien omistamisen olemuksesta. Metsistämme on yksityisten henkilöiden omistuksessa 60 prosenttia, puustosta peräti 70 prosenttia. Näiden tilojen keskikoko on vain 30,1 hehtaaria. Metsänomistajien keski-ikä on jatkuvasti nousussa ollen nyt yli 60 vuotta.

Metsäomistusten pirstaloituminen ja omistajien ikääntyminen kääntyvät mielessäni vakavaksi yhteiskunnalliseksi ongelmaksi. Ongelmaksi, joka realisoituu tulevien vuosikymmenten aikana, ellemme saa kehityksen suuntaa käännetyksi.

Metsätalous on – aliarvioimatta metsiemme monia muita arvoja – viime kädessä elinkeinotoimintaa. Kaikessa elinkeinotoiminnassa omistajuudella on aivan ratkaiseva rooli. Jos omistajuuteen ei sisälly taloudellista intressiä, omistaja-arvon kasvattaminen tyrehtyy. Sen seuraukset Suomen kaltaisessa, metsistään elävästä maassa, voivat olla kohtalokkaat. Pahimmillaan vaarannamme hyvinvointiyhteiskuntamme yhden tärkeimmän raaka-aineen saatavuuden.

Haluan peräänkuuluttaa laajaa ja jatkuvaa yhteiskunnallista keskustelua tämän joka päivä pahenevan ongelman ratkaisemiseksi myös Metsäakatemian agendalla.

Arvoisat metsäakateemikot,

metsänomistajana oppii ajattelemaan asioita yli huomisen. On osattava nähdä hetkeen, jolloin lapset ja lapsenlapset hyötyvät siitä, mitä olet aikanasi uudistanut. Erästä tällaista, yhteiskuntaa ja metsäalaa metsänhoitajan arvoilla hoitanutta henkilöä haluan tänään erityisesti kiittää.

Kiitos koko Metsäakatemian puolesta kuuluu ministeri Raimo Sailakselle siitä työstä, jonka hän on tehnyt taustavaikuttajana ja konkreettisesti Päättäjien Metsäakatemian neuvottelukunnan puheenjohtajana vuosina 1996–2013.

Toivotan kaikille antoisaa tilaisuutta. Ottakaamme kaikki oppia metsästä. Uusiutuminen on metsän olemuksen ydintä.

Olette sydämellisesti kaikki tervetulleita.

Ohjelmamme jatkuu tästä pääministeri Juha Sipilän juhlapuheella. Haluan Metsäakatemian ja kaikkien meidän metsäakateemikoiden puolesta kiittää pääministeriä ajastanne ja itse juhlapuheesta jo etukäteen sekä samalla kauttanne kaikkia pääministereitä arvostuksesta, jota olette puheessani kuvaamalla tavalla meitä kohtaan osoittaneet.

Pääministerin puheen jälkeen tilaisuutemme juontajana toimii Metsäakatemian johtaja Tiina Rytilä. Arvoisa herra pääministeri, olkaa hyvä.

Lisätietoa: Päättäjien Metsäakatemian johtaja Tiina Rytilä, p. 040 566 6649, etunimi.sukunimi@smy.fi


Päättäjien Metsäakatemia

Tiedote: Päättäjien Metsäakatemia 20 vuotta

Pääministeri Juha Sipilän juhlapuhe Päättäjien Metsäakatemian tilaisuudessa

forest.fi: Metsäakatemia käynnistyy Mosambikissa


 

Kirjoittaja

Suomen Metsäyhdistys Ry

Kirjoita kommentti