Näkökulma

Metsäyhdistyksen blogi: Lahopuupula ja muita kysymyksiä tiaisten uhanalaistumisesta

Kirjoittaja

Anne Turunen

Kirjoittaja työskentelee Suomen Metsäyhdistyksessä nuorisoviestinnän asiantuntijana

Uhanalaiset hömötiainen ja töyhtötiainen sekä silmälläpidettäväksi luokiteltu lapintiainen. Piirrokset: Jakke Haapanen

 

Syksyisin olen työssäni päässyt perehtymään metsäasioihin lintujen näkökulmasta. Aiheina ovat olleet esimerkiksi sääksi, valkoselkätikka ja metsäkanalinnut.

Nyt ovat vuorossa tiaiset. Pohdittavana on, miksi osa tiaisista on uhanalaisia ja miten niiden ahdinkoa voisi helpottaa. Asiaa tulee käsitellä eri näkökulmista ja lopputulema on muokattava yläkoululaiselle sopivaan muotoon.

Hömötiainen on mediasta tuttu huolenaihe

Jokainen luontouutisointia seuraava tietää, että hömötiaiskannat ovat romahtaneet. Ennen hömötiaiset olivat enemmistönä tiaisparvissa, nyt laji on äärimmäisen uhanalainen.

Luonteva tietolähde uhanalaisten tutkimiseen on Punainen kirja. Sieltä löytyy hömötintin lisäksi kaksi muutakin huolenaihetta, töyhtötiainen, jonka kanta on vaarantunut, ja lapintiainen, joka luokitellaan silmälläpidettäväksi.

Jälkimmäisen kohdalla voi toistaiseksi huokaista helpotuksesta. Silmälläpidettäviä ei lueta uhanalaisiksi, vaikka ne uhanalaisten listalla luetellaankin.

Punainen kirja kertoo syyt töyhtö- ja hömötiaisen uhanalaistumiseen sekä tulevaisuuden uhkatekijät: vanhojen metsien ja kookkaiden puiden sekä lahopuun väheneminen.

Lahopuu ratkaisee paljon

Töyhtö- ja hömötiainen kovertavat itse pesäkolonsa. Ne eivät hakkaa puuta tikkojen tavoin vaan repivät puuainesta. Siksi niiden pesäpuun pitää olla sopivan pehmeää.

Lahoa pystypuuta tarvitaan joka leimikolle ja hehtaarille ja mielellään jokaiseen metsikköön, nuoreen ja vanhaan. Mahdollinen pesäpuu saisi löytyä vähintään 100–200 metrin välein.

Onneksi ovat PEFC, FSC, metsälaki, säästöpuut, suojavyöhykkeet, tekopökkelöt ja mitkä ikinä konstit. Etelä-Suomessa lahopuun määrä onkin saatu nousuun, vaikka vielä on monen puun pehmettävä ennen kuin kololintujen kannat voivat elpyä.

Hömötiainen tarvitsee nimenomaan lahoa lehtipuuta. Koivu- ja leppäpökkelöiden teko siis kannattaa, mutta mitään automaatteja nekään eivät ole. Vaikka pökkelö pehmenisi sopivaksi, kuori voi jäädä liian kovaksi tiaisen pienelle nokalle.

Pökkelö voi myös kaatua ennen kuin yksikään lintu ehtii rakennuspuuhiin. Onneksi jotkut toiset metsän önkimönkiäiset voivat hyödyntää maapuuta.

Kuinka vanhoja tiaismetsien pitää olla ja kuinka kookkaita puiden?

Punainen kirjan mukaan vanhojen metsien ja kookkaiden puiden väheneminen ovat uhanalaistaneet kolopesijöitä.

Kuinka vanha metsä olisi riittävän vanhaa ja millaiset puut ovat tarpeeksi kookkaita? Pitääkö olla yli satavuotiasta puustoa vai riittääkö alle? Onko 30 senttiä paksu puu tarpeeksi paksu vai pitääkö olla 40-senttinen?

Lintuatlaksen mukaan hömötiaiselle sopisivat myös nuoremmat metsät, kunhan niissä on sopivia pökkelöitä. Voiko siis uskoa ja toivoa, että hömötintit saavat talvivarastonsa piiloon, vaikkei puiden kaarna olisikaan yhtä uurteista kuin vanhimmilla ikihongilla?

Riittääkö hyönteissyöjille syötävää?

Ravinnon pitää riittää talven yli. Kaarnan koloista ja epifyyteistä on löydyttävä hyönteisiä ja linnun itsensä kokoamat ruokakätköt. Onko epifyyttien oltava luppoa ja naavaa vai lymyileekö karvejäkälissä tiaisten syötäväksi kelpaavia hämähäkkejä?

Maailmanlaajuisesta hyönteiskantojen romahduksesta puhutaan. Hyönteiset näyttävät vähentyneen riippumatta elinympäristöstä, maankäytöstä tai sääolosuhteista.

Onko tutkittu, mitä juuri tiaisten ravintohyönteisille kuuluu?

Auttavatko auringonkukansiemenet ja miljoona linnunpönttöä?

Talitiainen, kulttuuriympäristöjen lintu, on runsastunut talousmetsissä. Sinitiainen, 1800-luvun tulokas ja niin ikään ihmistoiminnasta hyötyvä laji, on nykyisin metsien yleisimpiä lintuja.

Lisääntyneen talviruokinnan avulla ne selviytyvät talvista entistäkin paremmin. Uhanalainen hömötiainen voi hyötyä ruokinnasta vain, jos tarjoilut on asetettu sopivaan metsään tai metsän laitaan.

Vaikka tali- ja sinitiaiset pysyttelevät lintulautojen ja rasvapötköjen ääressä talvisin, ne saattavat viettää kesät metsissä. Ne eivät koverra itse pesäkoloaan, vaan tarvitsevat valmiin kolon tai linnunpöntön. Valtaavatko ne itselleen metsien pöntöt, entä töyhtö- ja hömötiaisten vanhat tai juuri valmistuneet pesäpaikat ?

Äskettäin Suomeen saatiin yli miljoona uutta linnunpönttöä. Hyödyttävätkö ne uhanalaisia tiaisia vai palvelevatko lähinnä muita pönttölintuja?

Hömötiainen saattaa joskus harvoin huolia valmiin, purulla tai lahopuulla täytetyn pöntön. Täytteen tintti haluaa itse repiä, aivan kuin kovertaisi lahopökkelöä. Kuka kerkiäisi käydä täyttämässä pönttöjä pesintöjen välillä?

Miten ilmastonmuutos vaikuttaa, tai sää?

Koska hömötiainen on vähentynyt talousmetsien lisäksi suojelualueilla, on syyksi esitetty ilmastonmuutosta. Ilmaston lämmettyä monien lajien levinneisyysalue on siirtynyt pohjoista kohti.

Viime vuosina on ollut kylmiä keväitä. Jokainen marjasatoa hyödyntävä seurailee alkukesän lämpötiloja. Samoihin aikoihin pikkulinnut ruokkivat poikasiaan.

Hömötiaiskanta ei ainakaan kasva, kun emolintujen nokkiin ei jäätävässä sateessa kerry itikkaravintoa. Pystyykö hömötiainen hyödyntämään suotuisia keväitä kuten töyhtötiainen, jonka kannanvaihtelu on suurta eri vuosien välillä?

Tiaiset toisten ravintona

Käpytikka hakkasi pesäkolon siskoni pihapiiriin vanhaan koivuun. Ilo vaihtui ihmetykseen, kun tikanmokoma alkoi ruokkia jälkikasvuaan saman pihan linnunpöntöistä hakemillaan pikkulinnunpoikasilla. Ovelan tikan ei tarvinnut edes naputella kulkuaukkoa tiaispönttöön. Riitti, että se rapisteli aukolla ja nappasi kurkkimaan tulleet linnunpojat nokkaansa.

Luonnossa syödään ja tullaan syödyksi. Kiinnostaisi vielä tietää, mitä kuuluu pikkulintuja ravintonaan käyttävien petolintujen kannoille.

Vastauksia kaivataan

Uhanalaisiin tiaisiin perehtyminen herätti enemmän kysymyksiä kuin toi vastauksia. Jos siis sinä lukija satut olemaan lintutietäjä ja perillä näistä asioista, olethan ystävällinen, ja valaiset minua kysyjää. Lämmin kiitos etukäteen!

Vastaukseksi ei kelpaa, että Suomessa puut kaadetaan ennen kuin ne kasvavat aikuisiksi. Työni tueksi tarvitaan laajempi näkökulma.

 

Kirjoita kommentti