Metsäteollisuus Suomessa

Paperia ja kartonkia, lautaa ja vaneria ‒ ja uusia tuotteita.

Metsät ovat Suomen tärkein luonnonvara. Vaikka Suomessa on vain puoli prosenttia maailman metsävaroista, Suomi on maailman kahdeksanneksi suurin paperin ja kartongin tuottaja. Havusahatavaran viejänä Suomi on maailman neljänneksi suurin.

Suomessa on noin 70 sellu-, paperi- tai kartonkikonetta vajaalla 50 tehdasalueella. Teollisia sahoja on noin 200 kappaletta, ja niiden tuotteet menevät pääosin vientiin.

Metsäteollisuus on viime vuosikymmeninä keskittynyt ja kansainvälistynyt. Suomalaiset tai Suomessa pääkonttoriaan pitävät yhtiöt ovat laajentuneet Eurooppaan ja muihin maanosiin, mutta eivät globaaleiksi yrityksiksi. Samalla niiden omistus on levinnyt kaikkialle maailmaan.

Viime vuosina metsäteollisuus on pyrkinyt voimakkaasti uusille aloille. Suomi muun muassa on maailman ensimmäinen maa, jossa jokainen autonkuljettaja voi tavallisella huoltoasemalla tankata autoonsa puupohjaista dieseliä. Tätä dieseliä tehdään UPM:n tehtaalla Lappeenrannassa ja se on useilta ominaisuuksiltaan jopa parempaa kuin fossiilinen diesel.

Stora Enso tekee yhdellä Uimaharjun tehtaan sellulinjoista liukosellua, joka kaikki myydään Kaakkois-Aasiaan tekstiiliteollisuuden käyttöön. Sunilan sellutehtaalla yhtiö tuottaa ligniiniä kokonaan uudenlaisen metsäteollisuuden raaka-aineeksi.

Metsä Group taas rakentaa Äänekoskelle biotuotetehtaaksi kutsuttua sellutehdasta, joka on metsäteollisuuden kaikkien aikojen suurin investointi Suomessa. Yhtiö kutsuu toimipaikalle kumppaniyrityksiä tuottamaan oman tehtaansa sivutuotteista ja muusta muista raaka-aineista kokonaan uudenlaisia tuotteita.

Lisäksi monet metsäalan ulkopuoliset yritykset, kuten energiayhtiö Fortum ja Green Fuel Nordic ovat perustaneet ja perustavat Suomeen polttonesteitä tuottavia biojalostamoita.

Puunkorjuuta huipputeknologialla

Metsäteollisuus käyttää Suomessa puuta 60‒65 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Vaihteleva määrä siitä on tuontipuuta ‒ viime aikoina määrä on ollut kymmenen miljoonan kuution molemmin puolin vuodessa.

Kaksi kolmasosaa Suomen metsistä on yksityisessä perheomistuksessa. Näissä metsissä puukaupat tehdään pääosin niin sanottuina pystykauppoina, jolloin puun ostaja vastaa niiden korjuusta. Teollisuus teettää korjuun korjuuyrityksillä. Näiden yritysten hakkuu- ja kuljetuskalusto on kytketty teollisuuden tietojärjestelmiin.

Hakkuualueiden rajat ja esimerkiksi vältettävät luontokohteet merkitään maastokäynnillä GPS-pohjaiseen paikkatietojärjestelmään. Tätä kautta tieto siirtyy sähköisesti hakkuukoneen tietojärjestelmään, jolloin kuljettaja näkee hakkuukoneen näytöllä olevasta kartasta sekä hakkuualueen rajat että vältettävät kohteet. Koneen automaattinen hälytysjärjestelmä hälyttää, jos hakkuu uhka suuntautua kielletylle alueella.

Samalla tapaa siirtyy myös tieto, minkä mittaisia tukkeja hakkuukohteelta pitäisi saada. Myös kaukokuljetusta hoitavat puutavara-autot saavat tiedot haettavista pinoista ja lyhimmistä ajoreiteistä suoraan ohjaamoon tietokonenäytöllä olevalle kartalle.

Vaikka hakkuualojen koko Etelä-Suomen yksityismetsissä on keskimäärin alle pari hehtaaria ja ne sijaitsevat ympäri Suomea, puunkorjuu voidaan näin hoitaa kustannustehokkaasti.

Päivitetty 7.1.2016.


Hakkuualojen pienuus hämmästyttää

Kotimaiset panokset nostavat metsäalan hyötyä Suomelle

forest.fi testasi puudieselillä kulkevan bussin

Liuskekaasun käyttö tuo tilaa ligniinille