Hakkuualojen pienuus hämmästyttää

||Erno Järvinen. Kuva: Erkki Oksanen|

Pienimmillään avohakkuualat ovat Etelä-Suomen yksityismailla, keskimäärin 1,2 hehtaaria. Koko maan keskiarvokaan ei ole kuin 1,5 hehtaaria.

Avohakkuualat ovat Etelä-Suomessa perinteisesti olleet pohjoista pienemmät ja samoin on ollut perhemetsissä suhteessa muihin metsänomistajiin. Mutta että Pohjois-Suomessakaan kaikkien metsänomistajien avohakkuualat eivät ole keskimäärin kuin niukasti yli kaksi hehtaaria, on kyllä yllätys.
Perheet ja yksityishenkilöt omistavat noin kaksi kolmasosaa Suomen metsistä.
Suuria avohakkuita on perinteisesti pidetty ongelmana monimuotoisuudelle. Jos niin on, ongelma ei kuitenkaan voi olla niin suuri kuin on luultu.
Eivätkä ne edes ole oikeita avohakkuita: Suomessa 15 vuotta voimassa ollut metsäsertifiointi edellyttää 5‒10 säästöpuun jättämistä jokaiselle avohakkuuhehtaarille, eikä näitä puita saa viedä metsästä koskaan pois.
Säästöpuiden merkitys metsäluonnon monimuotoisuudelle onkin suuri.

Avohakkuun rajat määrää luonto

Erno Järvinen. Kuva: Erkki Oksanen
Erno Järvinen. Kuva: Erkki Oksanen

Suomessa metsää hoidetaan metsikkökuvioittain. Metsikkökuvio tarkoittaa metsäalueen ominaispiirteiden ‒ kuten pienilmaston, maapaikan rehevyyden ja puuston ‒ mukaan rajattua aluetta. Hakkuuaukon pinta-ala ei siis määräydy mielivaltaisesti, vaan näiden luonnon antamien rajojen mukaan.
Metsäkuvion pienuus lisää metsänhoitotöiden kustannuksia. ”Kyllä pieni kuvio voi olla ongelma puun ostajalle tai korjaajalle, mutta ei mitenkään välttämättä metsänomistajalle”, sanoo tutkimuspäällikkö Erno Järvinen Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK:sta.
Suurena tuollaista kuviokokoa ei toki voi mitenkään pitää. ”Ei todellakaan. Mutta kuinka se muuten voisi ollakaan, kun toisaalta tiedetään, että talousmetsissämme on laskettu olevan kahdeksan miljoonaa metsäkuviota”, sanoo Järvinen.

”Ei se pieni kuvio, mutta pieni omistus”

Jorma Länsitalo. Kuva: Erkki Oksanen
Jorma Länsitalo. Kuva: Erkki Oksanen

Metsäpäällikkö Jorma Länsitalo Stora Ensosta sanoo, että pieni kuviokoko ei sinällään ole välttämättä ole ongelma, vaan metsänomistajuuden pienipiirteisyys. Nykyaikainen hakkuuteknologia onkin tehnyt pienempien aukkojen hakkuun kannattavammaksi.
”Mutta mitä pienempi on metsänomistuksen koko, sitä harvemmin metsänomistaja myy puuta. Tällöin ostopäätöksessä painaa paljon enemmän käsitys siitä, milloin on oikea hetki myydä”, sanoo Länsitalo.
Tässä tilanteessa metsänomistajat alkavat Länsitalon mukaan käyttäytyä joukkona samansuuntaisesti. ”Käsitykset tahtovat mennä samaan suuntaan, mistä seuraa, että kaikki haluavat myydä yhtaikaa, samoin kuin olla myymättä”, sanoo Länsitalo.
Tästä taas seuraa että puun tarjonta vaihtelee paljon. Se on ongelma teollisuudelle, jonka tarvitsee tasaisen puuvirran.

Pieni kuvio nostaa kustannuksia

Toki Länsitalokin myöntää, että pieni kuviokoko aiheuttaa metsätöille lisäkustannuksia. Suurin piirtein 1,2 hehtaaria pienemmällä kuviolla yksikkökustannukset alkavat nousta rajusti.
Se johtuu esimerkiksi siitä, että koneet joudutaan kuljettamaan kuviolta toiselle. ”Mitä vähemmän kuljetusten välillä on työmaata, sitä isommaksi nousee kuljetuksen osuus ajankäytöstä. Kuljetuksen aikana kone ei tietenkään tuota mitään”, sanoo varatoimitusjohtaja Simo Jaakkola Koneyrittäjäin liitosta.
Metsänomistaja voi teettää yhdellä kertaa töitä useammalla kohteella, mikä vähentää kustannuksia. Jaakkolan mukaan metsäkoneella ei kuitenkaan kannata ajaa kuviolta toiselle kuin muutama sata metriä. ”Karkeasti voi sanoa, että nykyoloissa koneita joudutaan siirtämään joka kolmas päivä”, Jaakkola sanoo.

Säästöjäkin löytyy kyllä

Jaakkolan mukaan kuljetuksissa voitaisiin kuitenkin saada aikaan säästöjä, laskelmien mukaan jopa seitsemän prosenttia. ”Asia on tärkeä erityisesti metsäteollisuuden uusien investointien takia. Puunkorjuussa on jo nyt pula työvoimasta ja tämä voisi olla yksi tapa vähentää sitä”, Jaakkola sanoo.
Myös uusi metsälaki tuo mahdollisuuksia. Jos kuvio on metsänhoitotoimin rajattu epätarkoituksenmukaisesti, sen parempi rajaaminen on ollut kovin hankalaa.
Uusi laki kuitenkin antaa mahdollisuuden tehdä päätehakkuu myös nuoremmissa metsissä. Näin kuviorajauksia voi muuttaa päätehakkuun keinoin, mitä metsäkeskuksen mukaan on jonkin verran tehtykin.

Kirjoita kommentti