Metsäpäivillä Eeva Hellström: Metsäalaan uskotaan

Metsäyhdistyksen puheenjohtajan Eeva Hellströmin avajaispuhe: Tervetuloa 88. Metsäpäiville!

Tällä kertaa kokoonnumme juuri itsenäisyytemme juhlavuoden alla. Metsäalalla vietämme Suomi100-juhlavuotta yhteisellä teemalla ”Suomalainen onni asuu metsässä”. Taustalla on ajatus, että metsä koskettaa kaikkia joka päivä tavalla tai toisella, tiedostaen tai tiedostamatta. Siellä asuu onnemme. Ensi vuosi on merkkipaalu myös Suomen Metsäyhdistykselle, joka täyttää silloin 140 vuotta.

Samaan aikaan kun me suuntaamme täällä kohti juhlavuotta, maailmalla on käynnissä suuria muutoksia. Yhdysvaltojen presidentinvaalien tulokset valkenivat yhtä aikaa eilisaamun kanssa. Vaalit olivat poikkeuksellisen ristiriitaiset ja herättivät paljon tunteita.

Puhun tänään neljästä asiasta, jotka tuon vaalikamppailun seuraaminen on nostanut mieleeni: totuus, tulkinta, toivo ja tiedostaminen. Koskettelen myös sitä, miten nämä neljä sanaa kytkeytyvät metsäviestintään.

Totuus

Vaikka neljä viidestä Donald Trumpin väittämästä osoitettiin kampanjan aikana vähintäänkin osittain epätodeksi, hän silti menestyi kampanjoinnissaan. Brexit-äänestyksessä nähtiin samanlaisia virtoja. EU-eroa ajaneilla faktojen huomiotta jättäminen oli jopa osa heidän viestintästrategiaansa. Miksi faktat ovat sitten menettänet merkitystään?
Valtamediat ovat menettäneet asemaansa tiedon portinvartijana, kun internetin myötä tiedon julkaisemisesta ja jakelusta on tullut mahdollista kenelle tahansa, millä motiiveilla tahansa.

Monet verkkosovellukset profiloivat ihmisiä ja tarjoavat heille aiheita ja näkökulmia heidän valmiiden mieltymystensä mukaan. Emme enää altistu entiseen malliin maailmankuvaamme haastaville sisällöille.
Meillä on myös taipumus uskoa niitä faktoja, jotka vahvistavat omia uskomuksiamme. Lisäksi, kun kuulemme jonkin asian riittävän monta kertaa, se alkaa kuulostaa totuudelta.

Faktojen paljous ja ristiriitaisuus puolestaan tekee ihmiset epävarmaksi totuudesta ja siitä onko nk. ”totuutta” edes olemassa.

Kyse ei ole vain siitä, mihin uskotaan, vaan usein myös siitä, ketä pidetään uskottavana. Kadunmiestä pidetään nykyään monissa asiantuntemusta edellyttävissä asioissakin yhtä uskottava kuin toimittajaa tai poliitikkoa.
Keneen suomalaiset sitten uskovat metsäasioissa?

Vuoden alussa julkaistussa, Suomen Metsäyhdistyksen Taloustutkimukselta tilaamassa Metsä ja Puu kyselyssä kävi ilmi, että metsänhoitoa koskevissa asioissa suomalaiset luottavat tiedonjakajana eniten metsäammattilaisiin ja metsäntutkijoihin. Metsäluonnon monimuotoisuutta koskevissa kysymyksissäkin tilanne on hyvin samankaltainen.

Metsäalaan siis uskotaan. Mutta tulevaisuus voi myös olla toisenlainen, ellemme tunnista viestintäympäristössä tapahtuvia virtauksia ja tartu niihin ajoissa.

Viime aikoina on usein kuullut väitettävän, että länsimaiset yhteiskunnat ovat siirtymässä nk. totuuden jälkeiseen aikakauteen. Totuuden etsinnästä (eli totuudellisuudesta) on siirrytty kohti totuusmaisuutta, joka on jotain minkä ihminen tietää “intuitiivisesti” oikeaksi, koska se tuntuu oikealta, riippumatta todistuksesta.

Voidaan kysyä onko tämä loppujen lopuksi niin uutta – eivätkö ihmiset aina ole jossain määrin tulkinneet tai muokanneet totuutta omien uskomustensa mukaisiksi? Jotain uutta siihen kuitenkin liittyy: faktojen tarkistustoiminnan huikea kasvu – ei vain Yhdysvalloissa, vaan myös mm. Brexitin ja Ukrainan kriisin yhteydessä.

Faktojen tarkastustoiminnassa riippumattomuuteen pyrkivät toimijat seuraavat poliittista keskustelua, poimivat siitä keskeiset väitteet, ja julkaisevat saman tien arvion niiden todenperäisyydestä. Esimerkiksi USA:n vaaliväittelyjä saattoi seurata yhtä aikaa sekä TV:stä että faktantarkistussivustolta – vähän samaan tapaan kuin jotkut katsovat jääkiekko-ottelua TV:stä, mutta kuuntelevat rikkaampaa selostusta radion kautta.

Vaikka faktantarkistus ei juurikaan auta korjaamaan väärinkäsityksiä, se vaikuttaa keskusteluilmapiiriin. Se luo painetta mielipidevaikuttajiin ja auttaa pysäyttämään pienten harhaisten väittämien kasvamista suuriksi valheiden verkostoiksi.

Vaikka elämme totuudenjälkeisessä yhteiskunnassa – ja osittain juuri siksi – luotettava tieto ja sen vaikuttava viestiminen on edelleen tärkeää. Metsäalallakin.

Suomen Metsäyhdistyksen ylläpitämä forest.fi -sivusto on jo pitkään koonnut faktapohjaista tietoa Suomen metsistä sekä tarjonnut ajankohtaisia artikkeleita medioiden sekä alan toimijoiden omassa viestinnässä käytettäväksi niin suomeksi kuin englanniksi.

Metsäyhdistys on myös jo pitkään luodannut kansainvälistä viestintäympäristöä, tunnistanut nousevia metsäkeskustelun teemoja, vienyt suomalaista metsäviestiä proaktiivisesti maailmalle sekä rakentanut globaalitason metsäviestintää yhdessä kansainvälisten organisaatioiden kanssa.

Tulkinta

Maailmamme näyttäytyy yhä monimutkaisempana ja selon saaminen siitä on yhä vaikeampaa. Monimutkaisissa kysymyksissä tutkimus, ennakointi, kokemus ja hiljainen tieto voivat olla ristiriidassa keskenään, ja eri tieteenalat voivat aivan perustellustikin päätyä erilaisiin suosituksiin. Tämä näkyy tällä hetkellä hyvin mm. metsät, energia ja ilmasto -keskustelussa, jossa yhdestä näkökulmasta metsien käyttö on ratkaisu ilmastonmuutokseen, mutta toisesta näkökulmasta haaste sille – ja puhun tässä ihan arvovaltaisten ja asiantuntevien ihmisten näkemyksistä.

Kun monimutkaisissa kysymyksissä on yhä vaikeampi saada otetta siitä, mikä on ”oikeaa tietoa”, tarvitaan tulkintaa. Tulkinnassa ei ole kyse intressipohjaisesta tiedon valikoinnista, jota USA:n presidentin vaaleissa on nähty, vaan uuden ja yhteisen ymmärryksen rakentamisesta moninäkökulmaisen dialogin kautta.

Päättäjien Metsäakatemia on Metsäyhdistyksen vastaus siihen, että monimutkaisessa maailmassa tieto ja näyttö eivät ole yksien käsissä ja toisille välitettävissä, vaan jotain mikä syntyy yhä enemmän yhdessä, dialogisesti.
Metsäakatemian ei tavoittele vain tiedon jakamista metsäalasta, vaan eri alojen osaajien ja vaikuttajien verkostoitumista, sekä eri toimijoiden vuorovaikutuksesta syntyvää moninäkökulmaista ymmärrystä.
Metsäakatemia täytti tänä syksynä Suomessa 20 vuotta. Konseptia on myyty franchising-periaatteella jo neljään maahan. Tänä syksynä mosambikilaiset kävivät tutustumassa Metsäakatemian toimintaan ja kurssit ovat nyt käynnistymässä sielläkin.

Toivo

Epätotuuksiin tarttuminen kumpuaa usein toivottomuuden tunteesta. Kun ihmisen maailmankuva ja arvot ajautuvat vahvaan ristiriitaan vallalla olevan tiedon kanssa, sisäinen ristiriita, toivottomuus ja ahdistus voi ajaa häntä ”kuplaan”, jossa ahdistava tieto ei tavoita. Kuplassa faktoja ei kuunnella, ne kielletään ja hakeudutaan vain sellaisiin porukoihin jotka kokevat tilanteen samoin.

Mikä sitten avuksi? Toivo. Ellei sitä ole, ei ole myöskään motivaatiota työskennellä tulevaisuuden eteen. Faktojen ohella tarvitaan siis myönteistä tarinaa, jonka ihmiset pystyvät tuntemaan omakseen.

Biotalous on esimerkki metsäalan myönteisestä tarinasta. Metsäyhdistys on tänä vuonna kehittänyt alan käyttöön biotalouden myönteistä tarinaa rakentavaa, verkkopohjaista Metsäalan tulevaisuuskuvastoa.

Kuvasto on viimeistelyvaiheessa ja se tullaan julkaisemaan sekä suomeksi että englanniksi. Valmistuessaan se tulee esittelemään biotaloutta hyvin konkreettisella tavalla, tuotteiden kautta. Sen kautta selviää mitä ovat mm. läpinäkyvä puu, kompostoituvat kahvikapselit tai puupohjainen mikrosiru, sekä missä niitä käytetään ja missä niitä valmistetaan.

Myönteinen tarina ei ole vain myönteisistä asioista kertomista, vaan niistä kertomista kivalla, kohderyhmää kiinnostavalla tavalla.

Metsäyhdistyksen nuorisoviestinnässä on juuri valmistumassa pelillistetty biotalouden opetusmateriaali kouluille, ”havina”. Havina on aikamatka suomalaisen yhteiskunnan, teknologian ja metsäteollisuuden kehittymiseen, sekä ihmisten elämäntavan ja metsäsuhteen muuttumiseen. Aikajanalla matkatessaan pelaaja huomaa, miten yksi asia johtaa toiseen ja miten kaikki vaikuttavat toisiinsa.

Tietoisuus

Hyvät kuulijat, olen puhunut tiedosta, tulkinnasta ja toivosta. Lopuksi puhun tietoisuudesta. Puhun itsekriittisyyden tarpeesta siinä, miten käytämme ja tulkitsemme tietoa omassa toiminnassamme, omassa arjessamme.

Aika ajoin on hyvä kysyä itseltä otanko toiminnassani eri näkökulmat riittävästi huomioon, vai yritänkö pikemminkin oikeuttaa omaa tulkintaani? Annanko joskus hiljaisen hyväksyntäni asioille, jotka eivät mielestäni ole totta? Toimiiko organisaationi ylin johto todellakin sen tiedon pohjalta jota he saavat?

Haastanko johdon näkemyksiä tuntemani evidenssin pohjalta? Ja mahdollistaako oman organisaationi kulttuuri johdon näkemysten rakentavan haastamisen?

Hyvä metsäväki, rakentaessamme tulevaisuuteen kantavaa viestintää meidän tulee pyrkiä
– totuusmaisuuden sijaan totuudellisuuteen, eli totuuden etsintään;
– tulkitsemaan moniulotteista tietoa – ei vain omien tarkoitusperiemme näkökulmasta – vaan yhdessä, dialogisesti ja uutta ymmärrystä luoden;
– rakentamaan yhteiseen ymmärrykseen perustuvaa toivoa ja innostusta tulevaisuuteen; sekä
– pysymään itsekriittisenä ja tietoisena siitä, miten itse viestimme ja toimimme arjessamme

Näillä ajatuksilla haluan päättää puheenvuoroni ja toivottaa kaikille hyvää metsäpäivää!