PEFC​-ryhmäsertifikaateille tulee uusi omistaja

PEFC-ryhmäsertifioinnin rakenne on muutettava, koska aiemmat ryhmäsertifikaatin haltijat, alueelliset metsänomistajien liitot lakkautetaan MTK-kentän järjestörakenteen muutoksen johdosta. Sertifioinnin uusi standardi on lähetetty kansainväliseen arviointiin.

Uudessa järjestelmässä sertifikaattia hakee uusi yhdistys, jonka työnimenä on Kestävän metsätalouden yhdistys. Sen perustajajäseniä ovat Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK, Metsäteollisuus ry ja Suomen Sahat.

Yhdistyksen säännöt antavat kuitenkin mahdollisuuden ottaa jatkossa jäseneksi muitakin mukaan haluavia. Päätökset yhdistyksessä tehdään yksimielisesti.

Yksinkertaistettuna yhdistyksen rooli ryhmäsertifioinnissa on sama kuin metsänomistajien liiton nykyään. Se hakee metsäsertifikaattia niiden tahojen puolesta, jotka ovat ilmaisseet halunsa liittyä yhdistyksen hallitsemaan sertifikaattiin.

Alkuvaiheessa tällaisia tahoja voisivat olla esimerkiksi metsänomistajien paikalliset yhdistykset, metsänhoitoyhdistykset, jotka tulevaisuudessakin tarjoavat jäsenilleen mahdollisuutta osallistua sertifiointiin. Sen lisäksi mukaan voi liittyä kuka tahansa yksittäinen metsänomistaja.

Mukaan saavat tulla kaikki

Pääsyä uuden yhdistyksen jäseneksi ei rajoiteta millään tavalla. Aiemmin esimerkiksi Metsähallitus ja Metsä Group ovat ilmoittaneet hakevansa sertifiointia itse, Metsähallitus valtion talousmetsiin ja Metsä Group pääasiassa asiakkaanaan oleville metsänomistajille. Jos nämä tahot haluavat hoitaa sertifioinnin uuden yhdistyksen kautta, se käy.

PEFC-metsäsertifiointi olisi jatkossakin nimenomaan alueellista ryhmäsertifiointia. Se, millaisille alueille sertifiointia haetaan, päätetään uudessa yhdistyksessä.

Uusi järjestelmä otetaan käyttöön asteittain sitä mukaa kuin asiaan liittyvät säädökset muuttuvat. Niistä tärkein on vuoden 2016 alussa voimaan astuva Suomen PEFC-sertifioinnin uusi standardi, jossa on määräykset myös ryhmäsertifioinnin suhteen.

Säästöpuuvaatimus tiukkenee

PEFC-sertifioinnin standardi uusitaan normaalisti viiden vuoden välein ja uusi esitys on juuri toimitettu kansainväliseen arviointiin. Siihen sisältyy monia muutoksia nyt käytössä olevaan standardiin nähden.

Ehkä merkittävin muutos on säästöpuuvaatimuksen tiukkeneminen. Nykyisin päätehakkuun yhteydessä pitää jättää kaatamatta 5‒10 säästöpuuta hehtaaria kohti, esityksessä vaatimus nousee kymmeneen.

Jatkossa säästöpuiden joukossa pitää olla pystyjä lahopuita, jos mahdollista. Esitys sallisi myös laajasti sovelletun käytännön, että useamman hehtaarin hakkuualueen säästöpuut voidaan keskittää yhteenkin ryhmään.

Kuten nykyisinkin, myös esityksessä metsien puuston vaaditaan säilyvän hiilinieluna. Tätä vaatimusta tulisi kuitenkin toteuttaa vain vähintään 700 000 hehtaarin kokoisilla, sertifioiduilla suuralueilla.

”Tilakohtaisesti vaatimuksen toteuttamiseksi riittää huolehtia uuden metsän synnystä hakkuun jälkeen”, sanoo standardia valmistelleen työryhmän sihteeri Kalle Vanhatalo.

Bioenergian keruuvaatimukset standardiin

Esitykseen on jouduttu laittamaan myös heikennys: se sallisi, että kasvatushakkuissa viisi prosenttia jäljelle jääneistä puista saisi vaurioitua, kun osuus on nykyisin neljä prosenttia. Vanhatalon mukaan asiasta keskusteltiin pitkään.

Tiukemman vaatimuksen arveltiin vaikeuttavan jatkuvaa kasvatusta, mutta myös nuorten kasvatusmetsien hoitohakkuita: ”Vaatimus olisi voinut johtaa jopa siihen, että hoitohakkuut jätetään tekemättä”, Vanhatalo sanoo. Metsänomistajat vastustivat heikennystä.

Bioenergian keruuta koskevat vaatimukset on kirjattu esitykseen, kun ne aikaisemmin olivat vain viittauksena Tapion suosituksiin. Vaatimusten mukaan esimerkiksi päätehakkuualueille tulee jättää latvusmassasta 30 prosenttia ja lisäksi säästökantoja vähintään 25 kappaletta hehtaaria kohti.

Niiden lisäksi tulee jättää kaikki läpimitaltaan alle 15-senttiset kannot ja aiemmissa hakkuissa jääneet kannot ‒ lukuun ottamatta juurikäävän saastuttamia alueita, joilta saa ottaa kaikki kannot.

Vanhatalon mukaan suurin keskustelu käytiin siitä, miten täytetään kansainvälisen PEFC:n vaatimus metsätalouden suunnitelmallisuudesta. Se edellyttää ”metsätalouden kokoon suhteutettuna” riittävän tarkkaa suunnittelua.

”Kriteerin ei haluttu johtavan metsäsuunnittelupakkoon. Esityksen mukaan ajantasainen metsävaratieto ja tieto lakiperusteisista suojelukohteista riittää yksittäisen metsänomistajan kohdalla”, Vanhatalo sanoo.