Metsäyhdistyksen puheenjohtaja Eeva Hellström: Älykkäästi luonnon voimin
Suomen Metsäyhdistyksen hallituksen puheenjohtaja Eeva Hellström kertoi 41. Päättäjien Metsäakatemian avauksessaan, kuinka biotalousajattelu tuli Suomeen.
Valitsin kurssin tervetulopuheeni teemaksi biotalouden, jota tulette kurssinne aikana käsittelemään monista eri näkökulmista. Käännän ajatukseni hetkeksi historiaan – erityisesti erääseen hetkeen 8 vuotta sitten Kanadassa. Hetkeen, jolloin biotalouskärpänen puraisi.
Olimme tuolloin 30 hengen joukolla tutustumassa Kanadan luonnonvarapolitiikkaan, tarkoituksena laatia Suomelle ensimmäinen kokonaisvaltainen luonnonvarastrategia. Toronton yliopistossa meitä pyydettiin kuvittelemaan, että jospa jokainen auto olisi “vihreä” – että sisustus, kojetaulu, istuimet, niskatuet, ovipaneelit ja muut osat olisi valmistettu biokomposiiteista – ja auto kulkisi biopolttoaineilla.
Ja me kuvittelimme – ja toimme Suomeen tuliaisena biotalousajattelun.
Keväällä 2009 valmistuneen luonnonvarastrategian visiona oli ”Älykkäästi luonnon voimin – Suomi voi hyvin ja näyttää suuntaa”. Biotalouden kehittäminen oli yksi sen neljästä strategisesta tavoitteesta.
Luonnonvarastrategian visiossa oli siis kolme tärkeää elementtiä – luonnonvarat, osaaminen ja globaali edelläkävijyys. Tänäkin päivänä nämä ovat keskeisiä menestyvän biotalouden edellytyksiä. Siksi käytän näitä seuraavan tulevaisuustarkasteluni lähtökohtina.
Tarkasteluni perustuu Sitran viime keväänä julkaisemiin megatrendeihin, joita ovat:
- Kestävyyskriisi – nyt
- Teknologia muuttaa kaiken
- Globaali keskinäisriippuvuus ja jännitteet
Tuon 7 vuoden takaisen luonnonvarastrategian vision näkökulmasta voidaan nyt kysyä:
- Miten tänä päivänä toimitaan älykkäästi, kun teknologia muuttaa kaiken?
- Miten voimme edetä luonnon voimin, kun käsissämme on kestävyyskriisi – nyt?
- Entä miten Suomi voi menestyä ja näyttää suuntaa, kun globaali keskinäisriippuvuus lisääntyy ja jännitteet kasvavat?
Kestävyyskriisi – nyt
Olemme kestävyyskriisissä. Nyt. On esitetty, että nykyisellä tuotannolla kasvihuonekaasujen määrä tuplaantuisi 50 seuraavan vuoden aikana. Ilmansaasteet aiheuttavat yli 7 miljoonaa ennenaikaista kuolemaa vuosittain. Samaan aikaan vesi, viljelykelpoinen maa, puhdas ilma sekä erilaiset mineraalit ja muut luonnonvarat ovat vakavassa vaarassa ehtyä.
Tällä hetkellä maapallon väestö kuluttaa 1,5 maapallon resurssit vuodessa, mutta jos kaikki eläisivät kuten suomalaiset, tarvitsisimme 3,5 maapalloa vuodessa.
Kestävyyskriisi tarkoittaa sitä, että ekologisen kestävyyden tavoittelu on muuttunut ideologiasta ihmiskunnan elinehdoksi. Historiallisesti hyvinvoinnin kasvu on ollut sidoksissa sekä talouden kasvuun, että luonnonvarojen käytön kasvuun ja siitä syntyviin ympäristöhaittoihin. Aikamme suurin haaste on nyt talouskasvun irtikytkentä ympäristöhaitoista.
Metsäalalla on paljon mahdollisuuksia edistää irtikytkentää, mm. pyrkimällä hiilineutraaliin tuotantoon, panostamalla biotalouteen, omaksumalla kiertotalouden periaatteita sekä panostamalla metsien aineettomien palvelujen, kuten terveys- ja virkistyspalvelujen kehittämiseen. Näistä kaikista varmasti keskustelette kurssilla.
Megatrendissä korostetaan sanaa ”nyt”, sillä kestävyyskriisi vaikuttaa aikajänteeseen, jolla kestävyyteen on pyrittävä. Kyse ei ole enää vähittäisestä kehityksestä kohti parempaa maailmaa, vaan kiireellisesti tarvittavista systeemisistä ja rakenteellisista – ja jopa kulttuurisista muutoksista.
Erityisen selvästi aikajänteen suuri merkitys tulee esiin ilmastonmuutoksen yhteydessä. Sen torjunnassa lähivuosikymmenet ovat ratkaisevat. Mitä se tarkoittaa metsätaloudelle, jossa kestävyyttä on totuttu ajattelemaan sadan vuoden aikajänteellä? Vakuuttelu siitä, että metsätalous on hiilineutraalia, koska puu on uusiutuva luonnonvara, ei enää riitä. On pohdittava, miten metsätalouden jo nyt positiivista ilmastovaikutusta voidaan entisestään vahvistaa – ja nimenomaan lähivuosikymmenten osalta.
Avainkysymys onkin, onko mahdollista kehittää metsätalouden strategioita, jotka torjuvat tehokkaasti ilmastonmuutosta lyhemmälläkin tähtäyksellä, mutta samalla säilyttävät myös muut metsien tuottamat, joko luonnon toiminnalle välttämättömät tai ihmiselle hyödylliset ekosysteemipalvelut, aina luonnon monimuotoisuudesta puhtaaseen veteen ja virkistysmahdollisuuksiin.
Kun näistä huolehditaan, Suomen kaltaiselle runsasmetsäiselle metsäteollisuusmaalle, jossa metsiä hakataan huomattavasti vähemmän kuin mitä ne kasvavat, hyvä ilmastostrategia voisi perustua jopa puuvarojen käytön lisäämiseen – ja biotalouden edistämiseen.
Teknologia muuttaa kaiken
Teknologian kehitys on nyt nopeampaa kuin koskaan. Käynnissä on nopea teknologinen murroskausi, joka näkyy kielenkäytössämme, kun puhumme vaikkapa digitalisaatiosta, robotisaatiosta, virtualisoitumisesta, keinoälystä, kaiken instrumentoinnista ja teollisesta internetistä; tai kun puhumme bioteknologian, nanomateriaalien, farmakologian ja energiateknologia kehityksestä.
Uudet teknologiat eivät pelkästään mullista tuotantoa, vaan muuttavat radikaaleilla tavoilla myös sitä, miten ihmiset työskentelevät, elävät, asuvat, mitä he arvostavat, ansaitsevat tai ajattelevat maailmasta.
Teknologisiin siirtymäkausiin kuuluu sekä vaikeutta sopeutua uuteen aikaan että huikeita mahdollisuuksia, jotka toteutuessaan ovat vasta edessäpäin. Biotalous on yksi näistä mahdollisuuksista. Sen tuotteita voidaan tuottaa ja tuotantotapoja hyödyntää yhtä lailla ruoantuotannossa, kemiallisissa prosesseissa, tekstiileissä, lääketeollisuudessa ja rakentamisessa.
Aikanaan muovin keksiminen muutti monia teollisuudenaloja. Nyt uudet materiaalit saattavat muuttaa maisemaa yhtä suuressa mittakaavassa kuin muovi aikanaan.
Grafeeni esimerkiksi on pelkästi hiilestä koostuva sähköisesti ja optisesti aktiivinen aine, joka on lähes kaksi kertaa vahvempaa kuin teräs. Sitä voidaan potentiaalisesti käyttää lähes mihin vain elektroniikassa, optiikassa, rakentamisessa, lääketieteessä, energian- ja ruoantuotannossa.
Nanoselluloosalla puolestaan voidaan tuottaa mm. muoveja, tekstiilejä ja komposiitteja. Esimerkiksi puuvillan korvaaminen selluloosalla voisi huomattavasti keventää ympäristön kuormitusta.
Uusien materiaalien kehittämisen mittakaavasta käy esimerkiksi Legon ilmoitus investoida yli miljardi Tanskan kruunua uuteen, sadan hengen tutkimuskeskukseen, jonka tehtävänä on kehittää vaihtoehtoinen kestävä materiaali muovisille legopalikoille. Voisiko se perustua jopa puuhun?
Teknologia ei mahdollista vain uusia tuotteita, vaan myös entistä kestävämpiä tapoja toimia. Yksi biotalouden tulevaisuuden haasteista onkin sopeuttaa se kokonaisvaltaisesti kiertotalouden periaatteisiin ja toimintamalleihin.
Kiertotalous ei nimittäin ole vain kierrätystä ja sivuvirtojen tai jätteiden hyötykäyttöä uusiksi tuotteiksi tai energiaksi, johon jo nyt panostetaan mittavasti, vaan se sisältää mm. ravintokierrosta huolehtimisen, biohajoavien materiaalien kehittämisen, tuotteiden kehittämisen palveluksi, tuotteiden elinkaaren pidentämisen ja niiden korjaamisen sekä tavaroiden ja resurssien jakamisen ja vaihtamisen alustojen kehittämisen.
Globaali keskinäisriippuvaisuus
Suomi on ollut globalisaation suuri voittaja, kun kaikkien maailman maiden kehitystä 1990- ja 2000-luvulla verrataan keskenään. Osasimme käyttää globalisaation kenttää fiksusti hyväksemme.
Metsäalalle nämä globalisaation vuosikymmenet ovat olleet murrosten aikaa. Kahteen edelliseen vuosikymmeneen mahtuu sekä metsäteollisuutemme nopea globaalistuminen – niin onnistumisineen kuin takapakkeineen – että kotimaisen tuotannon supistuminen, ja viimeksi uusi nousu biotalouden buumin myötä. Metsäala on myös kantanut tunnustettua edelläkävijän globaalia vastuuta sekä kehitysyhteistyössä että kansainvälisessä metsäpolitiikassa.
Globaali toimintaympäristö on tällä hetkellä kuitenkin vaikeasti ennustettava ja siinä on yhä vaikeampi navigoida. Entiset pelisäännöt eivät päde, eivätkä entiset menestyksen eväät välttämättä tuo tuloksia.
Globaali keskinäisriippuvuus lisääntyy entisestään. Talousalueet ovat toisiinsa kietoutuneita kaupan, investointien ja finanssijärjestelmien kautta. Ihmiset, tavarat, ideat ja palvelut liikkuvat ympäri maailmaa. Samaan aikaan voimistuvat kansalliset intressit ja perinteinen voimapolitiikan retoriikka ovat näkyneet globaaleilla areenoilla yhä voimakkaammin.
Ilmastonmuutos, Venäjän kehitys, Yhdysvaltain presidentinvaalit, informaatiosodat, EU:n tulevaisuus, lisääntyvä pakolaisuus sekä kasvava kamppailu luonnonvaroista ovat niin ikään tärkeitä muuttujia globaalilla pelikentällä. Niissä tapahtuvat äkkinäiset muutokset voivat aiheuttaa uusia ennustamattomia ilmiöitä.
Positiivista kehitystä myllerrysten maailmassa puolestaan edustaa mm. YK:n vuosi sitten hyväksymä uusi kestävän kehityksen Agenda2030. Sopuun pääsy uudesta yhteisestä ja kattavasta globaaliagendasta loi myös omalta osaltaan sitä uskoa yhteiseen tulevaisuuteen, jota tarvittiin Pariisin ilmastosopimuksen aikaansaamiseksi viime joulukuussa.
Suomen tulevaisuuden menestyksen kannalta on tärkeää, että ymmärrämme olevamme erottamaton osa globaalia toimintaympäristöä ja että osaamme toimia siinä. Nykyisessä toimintaympäristössä näyttävät pärjäävän ne, joilla on sekä kokoa että kykyä toimia. Metsäalalla Suomi on ollut jopa kokoaan suurempi toimija, mutta nopeasti muuttuvassa maailmassa kyky toimia on todennäköisesti vielä tärkeämpää.
Biotalousbuumin keskellä on yhä tärkeämpää kysyä, miten parhaillaan rakennettava, metsään perustuva biotaloutemme, joka aktiivisesti etsii vastauksia moniin pitkän tähtäyksen kestävyyskysymyksiin, saadaan myös mahdollisimman ketteräksi. Miten se varautuu yllättäviin globaaleihin muutoksiin ja vastaa niihin?
Innostavaa yhdessä oppimista
Luonnonvarastrategiaan palatakseni, luonnonvarojen kestävä käyttö, korkea osaaminen ja globaali pelinrakennus ovat edelleen keskeisiä menestyksen elementtejä – mutta kuten esittelemäni megatrendit viitoittavat, ne on jatkuvasti ymmärrettävä uusista näkökulmista. Tämän ymmärryksen uudistaminen on teidän tehtävänne.
Monimutkaisiin asioihin on harvoin löydettävissä yhtä ainoaa oikeaa vastausta. Siksi se mitä toivon teiltä tulevina metsäakateemikkoina on näkökulmien laajentamista, kriittistä ajattelua ja rakentavaa keskustelua metsäkysymyksistä – ennen kaikkea innostavaa yhdessä oppimista. Sillä sitä kautta avautuvat myös ne uudet mahdollisuudet, joiden löytämisessä Päättäjien Metsäakatemiassa pitkälti on kyse.
Kansallinen luonnonvarastrategia: Älykkäästi luonnon voimin. Sitra 2009.
Megatrendit 2016 – Tulevaisuus tapahtuu nyt. Elina Kiiski Kataja, Sitra 2016.
Kirjoita kommentti