”Metsäosaamisen viennissä pitäisi keskittyä pieneen ja kauniiseen”

Indonesiassa halutaan lisätä maaseudun hyvinvointia metsien käytön avulla, sanoi maan ympäristö- ja metsäministeri, tohtori Siti Nurbaya Bakar vierailullaan Helsingissä. Suomi pyrkii auttamaan, koska täällä siitä on vuosisataiset kokemukset.

Suomalainen metsäosaamisen vienti ymmärretään yleensä suurten metsänhoitosuunnitelmien ja teollisuushankkeiden vienniksi. Sellainen osaaminen ei kuitenkaan ole kovin ainutlaatuista maailman metsämaissa.

Helsingin yliopiston trooppisen metsänhoitotieteen professorin Markku Kannisen mukaan Suomen tulisikin viedä sitä, mikä meillä on ainutlaatuista: metsävarojen tavoitteellista hallintaa maaseudun ihmisten vaurastuttamiseksi. Suomeksi sanottuna: kestävää pienmetsätaloutta.

”Ei meillä ole sen parempaa tietoa puun kasvattamisesta tai parhaista hakkuutavoista kuin indonesialaisillakaan, ainakaan jos puhumme nimenomaan Indonesian metsistä. Sen sijaan meillä on sadan vuoden kokemus siitä, miten pienmetsänomistuksella saadaan aikaan tasaisesti kasvavaa vaurautta maaseudulle”, Kanninen sanoo.

Sosiaalinen metsäpolitiikka etenee

Metsien käytön mahdollisuudet maaseudun elinvoiman perustana on havaittu myös Indonesiassa. Aiemmin kansainvälisessä metsäntutkimuksen keskus CIFORissa Indonesiassa työskennellyt Kanninen muistelee, että pienmetsänomistuksen kehittäminen oli aiheena jo vuonna 2008, kun maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila vieraili Indonesiassa.

Siti Nurbaya Bakarin mukaan Indonesiassa hyväksyttiin ensimmäinen sosiaalisen metsäpolitiikan ohjelma jo kymmenen vuotta sitten. 8,6 miljoonaa indonesialaista elää metsäisissä oloissa ja 70 prosenttia heistä on suoraan riippuvaisia metsän käytöstä.

”He eivät kuitenkaan ole päässeet vaikuttamaan metsien hoitoon, koska käytännössä politiikka on suosinut suuryrityksiä”, sanoi Siti Nurbaya luennollaan Helsingissä.

Nurbayan mukaan nykyhallitus on kuitenkin päättänyt vakavissaan yrittää uudelleen. ”Tavoitteena on, että paikallisyhteisöt saavat suuremman mahdollisuuden valtion omistamien lähimetsien hoitoon”, Siti Nurbaya sanoi.

Valtio onkin osoittanut 12,7 miljoonaa hehtaaria metsiä paikallisyhteisöjen hoitoon. Tavoitteena on tasa-arvon ja metsätalouden kestävyyden vahvistaminen.

Suomen kärkituote on metsävarojen hallinta

Yksityismetsänomistus Suomessa on noin sata vuotta vanhaa ja jokaisen metsähehtaarin omistaja on tiedetty jo 300 vuotta. ”Kun omaisuuden suoja on vahva, metsien käyttöön on ollut mielekästä investoida ja hyvinvointia on ollut mahdollista kehittää”, Kanninen sanoo.

Näin valtio teki niistä välineen viedä metsäpolitiikka todellisuuteen, aivan jokaisen metsänomistajan asiaksi – tilanteessa, jossa kansakunnan oli välttämätöntä saada maksimaalinen hyöty metsistään ilman, että niiden pitkän aikavälin tuottoa heikennetään.

Kannisen mielestä Suomen paras metsävientituote onkin metsävarojen hallinta. Hyviä esimerkkejä riittää: metsäntutkimus ja maailmassa ensimmäisenä aloitetut valtakunnalliset metsäninventoinnit, yhteismetsät, suojelumetsien hoito ja käyttö. Myös valtionmetsillä on ollut ja on erityinen rooli: niissä päättäjät ovat voineet kokeilla erilaisia metsänhoitoon liittyviä ideoita ennen kuin niistä on tehty vallitseva käytäntö.

Muutos on vaikea

Metsäalan päättäjiä on kuitenkin vaikea saada ulos suurten lukujen ajattelusta. Se näkyy metsävierailuilla Suomeen: jopa eurooppalaisten on vaikea ymmärtää, että tehtaiden valtavat puupinot tulevat hyvin pieniltä hakkuualoilta.

Kehitysmaiden ongelmana pidetään usein, että valtio omistaa kaikki metsät, mutta näin ei ole suinkaan kaikkialla. Esimerkiksi Indonesian Jaavalla metsien yksityisomistus on yleistä.

Muitakin vaihtoehtoja on, esimerkiksi kyläyhteisöjen omistusoikeus ympäröiviin metsiin, mikä toisaalta vahvistaa myös yhteisön juridinen asemaa ja itsehallintaa.

Suomen mahdollisuudet osallistua metsäyhteistyöhön ovat monet: tietotaidon vieminen erilaisilla hankkeilla, hallinnon kehittäminen ja esimerkiksi Päättäjien Metsäakatemian kaltaisten toimintatapojen vienti.

Maa- ja metsätalousministeriön tiedote ministeri Siti Nurbayan vierailusta

Viikki tropical resources institute VITRI