Metsäakateemikon blogi: Parempi tulevaisuus ei tipahda taivaalta

Osallistuin syyskuussa järjestettyyn päättäjien metsäakatemian 60. kurssille. Minulle suotiin kunnia toimia niin sanottuna pääkuuntelijana eli key note listener. Niinpä höristin korvani ja tein muistiinpanoja.

Nykyisessä oppiaineessani, eli sukupuolentutkimuksessa, yleisenä käytäntönä on tutkijan paikantuminen, eli oman aseman tunnistaminen ja esiintuominen. Toisin sanoen vastaaminen kysymyksiin: kuka sä oot? mistä sä tuut? mitä sä teet? mistä näkökulmasta sä teet? Ilokseni sain päättäjien metsäakatemian kurssilla huomata, että feministisen tutkimuksen käytännöt ovat jo arkipäivää metsäalalla ja puhujan paikantuminen tuli luonnostaan.

Miksi ihmeessä nostan paikantumisen esiin ja miksi se on tärkeää?

Meistä jokainen katsoo maailmaa joidenkin linssien läpi ja toimii näkemänsä mukaan. Kurssilla toinen ilmoittaa jokaisen puheenvuoronsa alussa olevansa metsänomistaja, toinen ilmoittaa, ettei tiedä mistään mitään. Jostain kajahtaa ”näin Puolustusvoimien näkökulmasta…!” Oma positio vaikuttaa siihen, mitä tietoa henkilöllä on käytettävissä ja miten hän käytettävissä olevaa tietoa (sekä uutta että vanhaa) soveltaa.

Kuka mä sit oon? Ex-metsätieteilijä, nykyinen vakavasti otettava humanistihumputtelija ja vielä jonkun vuoden se kiintiönuori, joka kutsutaan paikalle, kun osallistujien keski-ikää on saatava alaspäin.

Kirjoitan tällä hetkellä graduani, joten näen maailman tutkielmani aiheen kautta ja katsettani ohjaa kysymykset ajan kokemuksesta ja ajallisuudesta. Tarkemmin, kuinka kokemukset ja odotukset: menneisyys, nykyisyys ja kuviteltavissa olevat tulevaisuudet ovat vuorovaikutuksessa keskenään ja muovaavat toinen toisiaan.

Vaikka pystyisin vetämään aasin sillan graduaiheeseeni mistä tahansa aiheesta, metsistä puhuttaessa minun ei tarvitse käyttää mielikuvitustani. Metsien kohdalla aika on yksi keskeisimmistä kysymyksistä.

Kun puhutaan metsien käytöstä tai käyttämättä jättämisestä, puhutaan nykyihmiselle sietämättömän pitkästä aikajänteestä. Tänään tehdyn päätöksen vaikutukset näkyvät vasta vuosien tai jopa vuosikymmenien päästä. Vastavuoroisesti tänään saamme nähdä, miten vuosikymmeniä sitten tehdyt päätökset vaikuttavat tässä ja nyt.

Tämä konkretisoitui kurssin maastokohteilla. 1960-luvulla tehdyt päätökset sanelevat, kuinka nykyisiä metsiä on mahdollista hoitaa. Tänään tehtävät päätökset sanelevat, kuinka tulevia metsiä on mahdollista hoitaa 2080-luvulla – jos on edes mitään hoidettavaa.

Ajan ja ajallisuuden kysymyksiin liittyy olennaisesti myös muutos ja jatkuvuus. Minun elämäni aikana on aina oltu jonkun suuren muutoksen tai jopa murroksen edessä. Osa näistä ennustetuista suurista muutoksista on toteutunut, osa jäänyt tarinaksi. Tulevista suurista muutoksista oli kurssillakin paljon puhetta.

Suhtaudumme muutokseen usein kuin vääjäämättömään luonnonvoimaan. Muutos tulee ja pyyhkii kaiken alleen. Ainoa, mitä voi tehdä, on yrittää pysyä pinnalla. Mikään ei ole niin varmaa kuin muutos.

Tulevaisuutta ei voi ennustaa. Mutta tulevaisuutta voi, ja mielestäni meillä kaikilla on myös velvollisuus, aktiivisesti rakentaa.

Valistusfilosofi Immanuel Kant on (näin vapaasti suomennettuna) sanonut: ”tulevaisuus tulee olemaan parempi, koska sen pitäisi olla parempi.” Se parempi tulevaisuus ei kuitenkaan vain maagisesti tipahda taivaalta, eikä se synny ainoastaan sopeutumalla muutokseen. Parempaan tulevaisuuteen ei ole yhtä ennalta määrättyä polkua, vaan välillä pitää muuttaa suuntaa, kääntyä vasemmalle, kääntyä oikealle. Tajuta kiertävänsä kehää, pysähtyä hetkeksi ja ottaa päiväunet.

Aikaa usein ajatellaan mitattavien yksiköiden, kuten minuuttien tai vuosien, kautta. Minulle aika on myös tarinoita. Palokan Pelimannitalolla maakuntajohtaja Pekka Hokkanen sanoi esityksessään: ”kerromme yhteistä tarinaa.” Hän puhui keskisuomalaisuudesta, mutta lause on paljon yleismaailmallisempi.  Jokaisen tulisikin miettiä, minkälaista tarinaa haluaa, että tästä ajasta kerrotaan tulevaisuudessa, ja toimia sen tarinan mukaan.

Päättäjien Metsäakatemia on yhteiskunnan päättäjille ja muille vaikuttajille suunnattu kurssi ja keskustelufoorumi. Sen tavoitteena on lisätä suomalaisten vaikuttajien kiinnostusta metsäasioihin, vahvistaa heidän metsällistä tietämystään sekä luoda vuorovaikutusta metsäalan ja muiden alojen vaikuttajien kesken.

Metsäakateemikon blogi kokoaa Päättäjien Metsäakatemia -kurssin käyneiden ”metsäakateemikkojen” metsäasioihin liittyviä näkökulmia.

Siirry Päättäjien Metsäakatemian etusivulle.