Suomalainen talousmetsä on myös metsästäjien aarreaitta – luonnonhoito hyödyttää sekä riistaa että metsästäjää

Paraikaa Suomessa metsästetään hirviä. Metsästäjä on usein myös metsänomistaja, metsänhoitaja – tai talousmetsien ympäristöasiantuntija kuten Juha-Matti Valonen.

Kun kuusen latvasta kuuluu kirkas ja ponnekas sirinä, Juha-Matti Valonen ja Perttu Valonen kääntävät yhtä aikaa päätään äänen suuntaan.

”Töyhtötiainen”, toteavat molemmat, ja hetken päästä pikkuinen, vähän harvinaisempi varpuslintu lennähtää melkein Juha-Matin olkapäälle.

Isä ja poika ovat katsomassa hirvenmetsästyspaikkoja. Täällä Janakkalan Harvialassa on järjestetty UPM:n hirvijahti jo vuosikymmenten ajan ja pitkä perinne jatkuu myös tänä vuonna. Hirviä voi kaatua parisen kymmentä.

Juha-Matti Valosella on Harvialan hirvijahdeissa järjestäjän rooli. Hän on työskennellyt UPM Metsän ympäristöasiantuntijana yli kymmenen vuotta. Sitä ennen hän toimi erilaisissa puunhankinnan ja metsätalouden tehtävissä.

Perttu Valonen on viime kevään abiturientti, tuleva luonnonvarojen ja ympäristöalan opiskelija sekä yksi seudun kokeneista metsästäjistä, jotka ovat talkooapuna jahdin järjestämisessä.

Riistametsänhoito lisää monimuotoisuutta

Vuosikymmenten metsästysperinne näkyy Harvialan metsässä paikoin erikoisena maisemana: keskellä suomalaista kuusikkoa on isoja, leveälatvaisia lehtipuita kasvava kujanne, jonne metsässä liikkuva ajoketju pyrkii ajamaan hirvet, ja jossa metsästäjät odottavat torneissaan passissa.

”Paikkaa on pidetty auki pientä puustoa raivaamalla tiettävästi jo 1950-luvulta saakka niin, metsästäjillä on tässä hyvä näkyvyys”, Juha-Matti Valonen kertoo ja huomauttaa, että lehtipuista etenkin haapa on tärkeä luonnon monimuotoisuudelle. Myös läheisen taimikon keskellä kohoaa järeänä näitä säästöpuuhaapoja.

Lehtipuukujan reunamilta alkaa tiheä metsä, niin kutsuttu vaihettumisvyöhyke, joka tarjoaa suojaa ja ravintoa eliöille. Vyöhykkeet ovat tärkeitä esimerkiksi metsän ja suon välillä tai metsän ja vesistön välillä. Ne ovat oleellinen osa luonnonhoitoa sekä riistametsänhoitoa, josta on muutamassa vuodessa tullut luonteva osa talousmetsänhoitoa.

Erityisen tärkeitä vaihettumisvyöhykkeiden suojapaikat ovat metsäkanalinnuille ja niiden poikueille. Nyt läheisellä Suurisuolla harjoittelee syyssoitimella lähes kolmekymmentä teerikukkoa.

Kun Perttu Valonen puhaltaa pyypilliin, pyyn vastaus on ripeä. Kiikareilla erottuu kauempaa metson hakomapuu eli latvastaan käppyräinen mänty, jota lintu on käyttänyt talvella ravinnokseen.

”Jos luonnonhoito esitellään ja perustellaan kunnolla, lähes jokainen metsänomistaja suhtautuu siihen erittäin positiivisesti”, UPM:n metsäasiantuntijoita ja yrittäjiä kouluttava Valonen sanoo.

Monimuotoisuuden lisääminen ei ole aina edes erityisen työlästä tai kallista. ”Talousmetsien luonnonhoidossa on paljolti kyse aktiivisesta tekemättä jättämisestä. Jätetään lehtipuita, lahopuuta ja säästöpuita sekä vesien varrelle suojavyöhykkeet.”

Metsänomistajien ja metsäammattilaisten neuvonnan lisäksi metsäsertifiointi edistää luonnonhoidon toteuttamista. Kun vaihettumisvyöhykkeiden leveys tai lehtipuiden osuus on UPM:n metsissä käytetyn FSC-sertifioinnin mukaan määritelty tarkasti, metsänomistajan epätietoisuus vähenee ja toiminta helpottuu, sanoo Valonen.

55 000 hirven pyyntilupaa

Harvialan noin 8000 hehtaarin metsäalue on talousmetsää, kuten valtaosa Suomen metsistä. Talousmetsä on monikäyttöinen: samassa metsässä voidaan kasvattaa tukkipuuta, suojella luontoa, retkeillä, marjastaa ja metsästää.

Kun moni perinteisesti liikkuu metsässä yksin tai läheisten kanssa, hirvenmetsästys tekee poikkeuksen. Lokakuusta joulukuulle metsissä liikkuu, oranssiin turvaväriin pukeutuneita metsästysseurueita koirineen.

Hirvi on boreaalisten metsien suurikokoisin hirvieläin, jonka säkäkorkeus on lähes kaksi metriä ja joka painaa jopa yli 600 kiloa. Suomessa sen metsästykseen vaaditaan jäsenyys hirviseurassa, seurassa on oltava hirvipäällikkö ja lisäksi tarvitaan koko joukko lupia, kuten kaatolupa jokaiselle kaadettavalle hirvelle.

Siinä missä talousmetsää halutaan kohentaa lintulajeille suotuisammaksi riistametsänhoidolla, hirvikanta on pidettävä kurissa sen aiheuttamien liikenneonnettomuuksien ja maa- ja metsätalouden vahinkojen vuoksi. Etenkin nuoret männiköt kärsivät puuntaimien latvoja syövistä hirvistä. Siksi eläimiä ohjataan kauemmaksi teistä ja taimikoista nuolukivien ja riistapeltojen avulla.

Hirven kaatolupia myönnetään vuosittain kymmeniä tuhansia, tänä vuonna 55 000. Taloudellisesti hirvi on Suomen tärkein riistaeläin.

Ekologinen elämäntapa

Vaikka hirvikanta vaatii harvennusta, eläintä ei ammuta vain palkintosarvien vuoksi. Ruho jaetaan metsästysporukan ja metsäomistajan kesken.

Valosen perheessä syödään ostolihaa tuskin ollenkaan, kun hirven lisäksi pakastimeen kertyy peuranlihaa ja riistalintuja. Lihan lisäksi pakastustilaa vievät marjat, sienet ja kala.

”Metsästys on hyvinkin ekologista ja riistaliha on lähiruokaa. Mutta harva osaa hyödyntää ruhon alusta loppuun”, Juha-Matti Valonen sanoo ja huomauttaa, että Perttu laittaa saaliistaan ruoan myös kielestä tai maksasta.

Ekologisuuden ja järkevän käytön yhteensovittaminen kuvaa myös Valosten suhdetta metsään. Metsää voi hoitaa, kaataa ja käyttää, kun ympäristöasiat otetaan huomioon. Molemmat miehet ovat liikkuneet koko elämänsä juuri talousmetsissä ja tarkkailleet ja hyödyntäneet siellä luontoa.

”Ei metsään lähtemiselle tarvita aamulla syytä, mutta kiikari ja kivääri kannattaa varalta ottaa mukaan”, Perttu Valonen sanoo.

”Tuosta muuten kuului pulmunen, ja äsken taviokuurna eli talvi on tulossa, kun pohjoisen linnut ovat liikkeellä.”

forest.fi: 16.12.2015: Hirvet paikantavat itse aiheuttamansa taimikkotuhot

forest.fi 29.10.2015: Näin teet talousmetsästäsi riistametsän

Tapion työopas: Metsänhoidon suositukset riistametsänhoitoon