Metsäyhdistyksen blogi: Menneisyyden pauhusta uuden ajan kuiskauksiin – Mietteitä Nuorten vaikuttajien metsäfoorumista

Todistin juuri, että Imatrankosken sillan alkuperäinen sähkölamppu vuodelta 1929 on restauroitavana. Ei valaissut, ei loistanut, mutta sähköä oli silti ilmassa.

Positiivisen sähköisen tunnelman takasi Nuorten vaikuttajien metsäfoorumi, jonne kokosimme korona-ajan rajoituksia kunnioittaen kuusitoista nuorta eri järjestöistä ja eri toimialoilta, erilaisista sosiaalisista kuplista. Ilmastodelegaatti, metsästäjä, yrittäjä, kuvataiteilija, pastori, tutkija, metsänomistaja, opiskelija. Yksi yhteinen nimittäjä heillä kaikilla: nuori vaikuttaja.

Mitä on vaikuttajuus meidän ajassamme? Miten meidän jälkeemme tulevat arvioivat onnistumisemme kestävien kulutustottumusten toteuttamisessa tai ilmastonmuutoksen haasteiden ratkaisuissa?

Reilu sata vuotta sitten Suomi ajautui ensimmäiseen energiakriisiinsä, kun halkojen ja polttoaineen tuonti ulkomailta katkesi I maailmansodan vuoksi. Tuolloin syntyi ajatus Imatran voimalaitoksen rakentamisesta Vuoksen Imatrankoskeen. Koski valjastettiin sähköntuotantoon toukokuussa 1929 ja samalla valmistui myös Suomen kantaverkon ensimmäinen osa Imatran ja Viipurin välille. Kuinka vallankumouksellista kotimainen sähköntuotanto on ollutkaan tuolloin 1920-luvulla eläneille aikalaisille? Öljylampuista polttimoihin, pimeästä valoisaan, noenmustasta puhtaan valkoiseen. Edistystä ja uutta ihmeellistä, ehkä osalle väestöstä jopa hieman pelottavaa.

Toki 1920-luvulla kuohui muukin kuin Imatrankoski. Iloisen 20-luvun metsät olivat olleet jo pitkään tiukassa hyötykäytössä. Orastavasta huolesta luonnonvarojen riittävyydestä ja metsien tunnistetusta yhteiskunnallisesta merkityksestä kieli 1920-luvun alusta alkaen säännöllisesti tehdyt Valtakunnan metsien inventoinnit ja 1920-luvun lopulla vahvistettu ensimmäinen yksityismetsien käyttöä säätelevä laki. Askeleet kestävän metsätalouden suuntaan otettiin tuolloin, kun päätettiin, että jos puuta käyttää, on syytä kantaa myös vastuu puuston uusiutumisesta.

Me 2020-luvulla elävät koemme sata vuotta sitten eläneiden vaikuttajien päätöksiä todeksi. Nautimme hyvien päätösten hedelmistä ja toisaalta tasapainoilemme tuolloin tehtyjen virhearvioiden seurausten kanssa.

2020-luvulla päätöksiä tekevät nuoret vaikuttajat ovat toden teolla vaikuttavassa roolissa. Heidän elinaikana tulee tapahtumaan valtavia muutoksia niin ilmastossa, taloudessa kuin geopolitiikassa. Tehtävät päätökset ovat suuria ja nuorten päätöksenteon tueksi, tai harhautukseksi, on tietoa saatavilla enemmän kuin tarpeeksi. Toisaalta sosiaalisen median myötä jokaisen ääni on yhtä arvokas, mutta vaikuttava vasta, jos se on näkyvä, kuuluva ja tunteisiin vetoava. Tällaisena informaatio- ja kanavatulvan aikana on aiempaa tärkeämpää antaa mahdollisuus eri taustoista tulevien avoimelle dialogille.

Tämä tehtävä mielessämme, toteutimme retken Etelä-Karjalaan tutustuen monipuolisesti metsäelinkeinoon ja metsäteollisuuden tulevaisuuden kuiskauksiin, lajiston suojeluun ja erilaisiin metsäsuhteisiin. Herätimme retkemme aikana usean nuoren pohtimaan omaa vaikuttajuuttaan suhteessa metsäkeskusteluun sekä arvioimaan metsien kestävän ja monipuolisen käytön, tai käyttämättä jättämisen, merkitystä aikamme suurien haasteiden ratkaisuissa. Saamamme palautteen perusteella olemme oikeilla jäljillä törmäyttäessämme eri taustoista tulevia nuoria aktiiveja ja heidän ajatuksiaan yhteen metsäteeman ympärillä.

Paras saamamme palaute on erään osallistujan oivallus: ”Jos muistan vielä kymmenen vuoden päästä tämän foorumin hyvän hengen, muiden mielipiteiden kuuntelun tärkeyden ja moniäänisyyden arvostuksen, voin pitää itseäni onnistuneena”.

Siinä meille kullekin ohjetta noudatettavaksi, dialogia ja moninaisuutta kunnioittavan tulevaisuuden edessä.