Jukolan viesti on suomalaisen metsäurheilun aatelia
Jukolan viestin yö on pitkä. Jännitys on kuitenkin koko yön käsin kosketeltava. Lopulta huomaa ajattelevansa koko kilpailusta toisella tavalla.
Jukolan viesti on Suomen alkukesän ehdoton huippu monille niistäkin, jotka jäävät kotiin tai menevät kesämökille: viestin kuunteleminen radiosta kuuluu kesän välttämättömiin rituaaleihin.
Jukola on paitsi suunnistusviesti, myös viesti, edellisiltä sukupolvilta tai Jukolan veljeksiltä, meille nykyajan ihmisille. Tai se on se viesti, joka luetaan Jukolan ohjelmalavalta joka viestin yhteydessä.
Jukolan viestiin saavat ottaa osaa sekä miehet että naiset. Mutta Jukolaan kuuluu myös Venlojen viesti, johon saavat ottaa osaa vain naiset. Venlahan oli seitsemän veljeksen yhteinen ihastus, jonka Juhani lopulta vei.
Jukolan viesti on valtavan suosittu. Esimerkiksi viime viikonlopun 60:nteen Jukolan viestiin Tampereella osallistui 14 000 suunnistajaa yli 2000 joukkueessa. Koko tapahtumaan osallistui noin 30 000 ihmistä.
Tämä alkaa olla niillä rajoilla. Isompaa suunnistuskisaa ei ehkä pystytä ihmisvoimin järjestämään.
Muualla kasvanut saattaa ihmetellä tällaista. Mutta suomalaisista varmaan jokainen tietää, miksi lauantaiyönä viikkoa ennen Juhannusta radiosta tulee lähetys, jossa kuiskataan: ettei Jukolaa selostava toimittaja paljastaisi rastin äärellä olevaa asemapaikkaansa kilpailijoille.
Jukola on koko kansan kuntourheilua
”Mutta miksi suunnistus? Tarjollahan olisi ollut älyllisestikin haastavia lajeja, kuten jalkapallo tai koripallo”, kysyi toimittaja Pete Pokkinen Aamulehdessä Kiilto Oy:n toimitusjohtaja Antti O. K. Niemiseltä Jukolan viestin lauantaina. Nieminen osallistui Jukolaan yrityksensä johtoryhmästä kootussa joukkueessa.
Nieminen vastasi, että jalkapallo on poikasten laji.
Jukolan viesti on yksi monista suomalaisista urheilutilaisuuksista, joissa yhdistyvät huippu-urheilu ja tavallisen kansan kuntourheilu. Radalla näkee huippusuorituksia, mutta myös kaikenikäisiä ja -näköisiä ihmisiä ja tyylejä. Voi sanoa, että Jukolassa juoksee koko Suomi, seassaan muutamia ulkomaalaisia.
Toki ulkomaalaisiakin on paljon. Enimmäkseen he tulevat Ruotsista ja Norjasta, mutta tänäkin vuonna heitä tuli kaikkiaan 20 maasta – kaukaisimmat Australiasta, joka on niin kaukana Suomesta, että siellä kompassikin näyttää eri suuntaan.
Normaalisti suomalaismetsässä suunnistaa pitkälle pelkän kartan avulla, mutta pimeässä kaikki on toisin. Suunnistajilla on otsalamput, jotka saattavat olla hyvinkin tehokkaita. Silti niilläkään ei saa mustaa metsää valoisaksi eikä maastoa näe kovinkaan etäälle.
Voi kuvitella, miltä tällainen näyttää etäämmältä. Esimerkiksi Karjalan prikaatin panssarijääkärikouluttaja vääpeli S:n ohje, että ”valot pois, vihollinen näkee”, olisi Jukolaan osuneen vihollisen torjumiseksi turha.
Venlojen ja Jukolan viestin lähtölaukausta ei tarvitsisi ampua ilmatorjuntatykillä. Tuhannet otsalamput keskellä metsää panisivat sormen suuhun isommaltakin suurvallalta.
Viesti kestää koko yön
Tavallinen, sormeen kiinnitettävä magneettikompassi on Jukolassa arvossaan. GPS-laitteiden käyttö on kielletty suunnistamiseen, sen sijaan järjestäjät seuraavat johtavien joukkueiden etenemistä GPS-laitteiden avulla – ja näyttävät sen televisioissa, kisakeskuksen suurella näytöllä ja verkossa kaikille.
Aikaisemmin radan varrelta saatavat tiedot olivat enemmän tai vähemmän epämääräisiä, mutta nyt kärjen hortoilua maastossa voi seurata reaaliajassa. Järjestys tiedetään heti kun joukkueet ovat leimanneet itsensä rastilla – sekin kun tehdään sähköisesti.
Tämä kaikki lisää viestin jännitystä ratkaisevasti. Se johtaa viestin seuraajat kiinnostavaan, vaihtelevaan ja hyvin laajaan analyysiin.
Jukolan viesti alkaa lauantaina klo 23.00. Viime viikonlopun Jukolan kärki saapui maaliin vähän jälkeen seitsemän aamulla.
Osuuksia Jukolassa on yhtä monta kuin veljeksiäkin – seitsemän. Alkuosuudet juostaan jotakuinkin pimeässä; aurinko laski lauantaina muutama minuutti lähdön jälkeen. Aamulla se nousi taas hiukan ennen neljää. Päivänsarastuksessa suunnistaminenkin helpottui.
Normaalisti lyhin osuus on alle kahdeksan kilometriä, pisin voi olla 15. Esimerkiksi tänä vuonna radan kokonaispituus oli 76,6 kilometriä.
Osuudet ovat sitä lyhyempiä, mitä vaikeampi on maasto. Pituus tarkoittaa suorinta viivaa rastilta toiselle, mutta kukaan ei tietenkään suunnista suoraan. Todellisuudessa juostut matkat ovat paljon pidempiä.
Venlojen viestissä osuuksia on neljä. Tänä vuonna radan pituus oli 27,9 kilometriä. Venlojen viesti aloitettiin lauantaina klo 14 ja kärki tuli maaliin vähän jälkeen viiden.
Voitto ei merkitsekään kaikkea
Tiedon taakse piiloutuu tunne: Jukolan yö on pitkä. Periaatteessa se on myös pitkäveteinen, sillä kaikki osuudet juostaan samassa maastossa samoin joukkuein.
Käytännössä tilanteet kuitenkin niin taajaan, että kilpailu pitää tehokkaasti otteessaan. Liki kolmen minuutin johto saattaa kutistua muutamassa kilometrissä alle minuuttiin, kun kärkijoukkue harhailee rastia etsiessään.
Täysin reaaliaikaiseen seurantaan ei kykene nykytekniikkakaan, mikä aiheuttaa jännitystä: mitä maastossa tapahtuukaan. Ehkä kärkeen ryntää joukkue, jota ei ole pantu GPS-seurantaan. Toisessa hetkessä sen sijoitus onkin pudonnut 30:n huonommalle puolelle.
Kilpailualueelle tullaan vain vaihtojen yhteydessä. Sateesta ja kylmästä välittämättä kilpailijat juoksevat itsepäisesti eteenpäin, verkkarit kainaloihin asti mutaisina ja märkinä, kuka harmaapäisenä, kuka vielä juniori-ikäisenä, kuka vaivoin, kuka hirven lailla, mutta kaikki samalla päättäväisyydellä vaihtoon – sillä viestin keskeyttäminen ei keskeyttäisi vain omaa, vaan koko joukkueen juoksun.
Aamun sarastaessa unohtuu se, mikä vielä illalla oli tärkeää. Vasta Jukolassa vietetyn yön jälkeen ymmärtää, mitä tarkoittaa kun sanotaan, että tärkeintä ei ole voitto, vaan reilu kilpailu.
Kirjoita kommentti