Geenireservimetsiä tarvitaan ilmastonmuutoksen varalta

Geenireservimetsillä varmistetaan, että puulajit selviävät ympäristön ja ilmaston muutoksista. Tutkijoiden mukaan suojeltavaa perinnöllistä monimuotoisuutta voidaan lisätä harvennuksin ja hakkuin.

Viimeksi geenireservimetsää hoidettiin Lapinjärvellä. Suomen luonnonsuojeluliitto, Luonto-Liitto ja WWF vastustivat hakkuita, sillä niiden mukaan kuusi uudistuu alueella luontaisestikin.

Luonnonvarakeskuksen mukaan geenireservimetsissä suojellaan puiden perinnöllistä monimuotoisuutta, joka on tärkeä osa luonnon monimuotoisuutta ekosysteemien ja lajien kirjon rinnalla. ”Geenireservimetsää voisi kutsua geenipankiksi, johon luonto tallettaa kulloinkin parhaaksi katsomansa perintötekijät”, sanoo Luonnonvarakeskuksen vanhempi tutkija Mari Rusanen.

Luonnonvarakeskus vastaa Suomen yhteensä 44 geenireservimetsän hoidosta. Metsien pinta-ala on yhteensä 7200 hehtaaria.

Geenireservimetsät eroavat muista metsistä siinä, ettei niihin saa tuoda siemeniä tai taimia muualta. Siten varmistetaan perinnöllisen monimuotoisuuden luonnonmukaisuus ja paikallisuus: uusiin puusukupolviin ei pääse livahtamaan ominaisuuksia muista metsistä.

Luonnonsuojelualueista geenireservimetsät eroavat siinä, että niissä saa ja pitääkin tehdä metsänhoitotöitä. Näin metsään luodaan tilaa uusille taimille ja puuston luontainen uudistuminen ja geneettinen muuntelu vilkastuu.

”Geneettinen koostumus muuttuu aina, kun uusia taimia syntyy ja vanhoja puita kuolee. Suuret, vanhat kuuset ovat alun perin sopeutuneet kahdeksankymmenen tai sadan vuoden takaiseen ilmastoon”, Rusanen toteaa.

Verrokkina jalostuksessa

”Kun metsikkö pääsee uudistumaan, se on terveempi ja vastustuskykyisempi esimerkiksi hyönteisille tai ilmastonmuutoksen mukanaan tuomille muutoksille”, Rusanen sanoo.

Geenireservimetsä on näyte siitä, millaiseksi luonto jalostaisi tietyn puulajin tietyssä paikassa. Siten paikallisen perinnöllisen muuntelun varmistaminen on tärkeää tulevaisuuden varalta. Jos esimerkiksi geenireservimetsikön läheinen talousmetsä syystä tai toisesta kärsisi mutta geenireservimetsä säästyisi vahingoilta, voitaisiin luonnonmukaisesti uudistuneesta metsästä ottaa oppia.

Geenireservimetsien perinnöllistä muuntelua käytetään myös verrokkina, kun puulajeja jalostetaan. Rusasen mukaan suomalaisessa siemenviljelyssiemenessäkin on paljon perinnöllistä muuntelua. Se tarkoittaa, että metsänviljely on terveellä pohjalla.

Valtion ja yritysten mailla

Geenireservimetsistä on tiedettävä varmasti, että niitä on aina uudistettu luontaisesti tai niitä on viljelty vain niiden omilla siemenillä. Suuri osa geenireservimetsistä onkin valtion mailla ja tutkimusmetsissä, joiden hoitotoimista on pidetty kirjaa.

Geenireservimetsää on myös yrityksillä, muun muassa Tornatorilla, joka on yksi Suomen suurimmista metsänomistajista. Sen mailla suojellaan paitsi männyn ja kuusen, myös saarnen ja lehmuksen perinnöllistä monimuotoisuutta.

”Geenivarojen suojelu on erittäin tärkeää. Niiden avulla voidaan varautua tulevaisuuteen, muun muassa ilmastonmuutoksen tuomiin haasteisiin”, sanoo Tornatorin metsätalous- ja ympäristöpäällikkö Maarit Sallinen.

”Geenireservimetsissä voi harjoittaa myös metsätaloutta noudattaen Luonnonvarakeskuksen antamien ohjeita. Esimerkiksi uudistamiseen käytettävä siemen on kerättävä paikallisesti”, Sallinen toteaa ja kiittää Luonnonvarakeskusta hyvästä yhteistyöstä ja opastuksesta metsänhoidollisissa toimenpiteissä.

Varapankki Huippuvuorilla

Rusasen mukaan ei tarvitse mennä kuin Keski-Eurooppaan asti, kun metsäpuiden alkuperäiset lajit ja niiden paikalliset muunnelmat voivat olla sekaisin ja tieto alkuperistä hukassa. Toisin kuin Suomessa, monissa muissa maissa on käyty siemenkauppaa välittämättä siemenien alkuperästä ja niiden sopivuudesta uuteen ympäristöön.

Vuonna 2015 suomalaisia kuusen ja männyn siemeniä talletettiin ensimmäistä kertaa pitkäaikaissäilytykseen Huippuvuorilla sijaitsevaan siemenpankkiin. Geenipankki varastoi viljelyskasvien siemeniä kaikkialta maailmasta. Varaston avasi Norjan hallitus vuonna 2008. Sen toiminnasta vastaa Pohjoismaiden yhteinen geenivarakeskus NordGen.

Geenipankissa ikiroudan suojelemat siemenet toimivat metsäpuiden varmuuskopiona. Tutkijoille siemenvarastointi mahdollistaa geneettisen muuntelun seuraamista pitkällä aikavälillä.

”On kiinnostava ajatus, että kollegani voisi 200 vuoden päästä tutkia nykyisiä siemeniä”, Rusanen sanoo. Jos Rusanen voisi itse saada käsiinsä parin vuosisadan takaista materiaalia, hän tutkisi niiden genetiikan avulla ilmastonmuutosta.