Näkökulma

Metsäakateemikon blogi: Missä ilmiöissä metsät ovat tulevaisuudessa mukana?

Kirjoittaja

Anssi Niskanen

Anssi Niskanen toimii elinkeinojohtajana Suomen metsäkeskuksessa. Hän on metsäakateemikko kurssilta 27 vuodelta 2007. Ennen siirtymistään metsäkeskukseen Anssi työskenteli Metsäalan tulevaisuusfoorumin ja Metsäalan ennakointiyksikön johtajana Joensuun yliopistossa 2003-2010. Anssin mielestä metsillä ja metsätaloudella on valoisa tulevaisuus, koska metsien merkitys kasvaa ja monipuolistuu tulevaisuudessa.

Vuoden 2019 hallitusneuvotteluja käytiin ryhmissä, joista käytettiin nimitystä ilmiöpöydät. Metsäpolitiikan piirissä oltiin pettyneitä, koska metsäpolitiikan kova ydin eli kansallinen metsästrategia ei näkynyt suoranaisesti missään ilmiöpöydässä, eikä tullut suoraan mainituksi hallitusohjelmassa. Eniten metsillä oli yhtymäkohtia ilmiöpöytään nimeltä Hiilineutraali ja luonnon monimuotoisuuden turvaava Suomi.

Huoli ilmastonmuutoksen seurauksista on kasvanut 2000-luvulla ja pakottanut toimiin hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi liikenteessä, asumisessa ja teollisuudessa. Samaan aikaan on etsitty keinoja hiilen sitomiseksi meriin, maaperään, biomassaan ja hiiltä sisältäviin tuotteisiin. EU:ssa lulucf- eli maankäyttösektori on osa taakanjakokokonaisuutta, jolla pyritään lisäämään ja ylläpitämään hiilivarastoja. Metsien kasvulla ja hakkuumäärillä on suuri merkitys Suomen hiilinieluille ja hiilivarastolle.

Ilmastonmuutokseen on liitetty myös toiveita malleista, joilla esimerkiksi energiateollisuus voisi kompensoida hiilidioksidipäästöjään metsittämällä aukeita alueita tai kasvattamalla metsien hiilivarastoja. Akilleen kantapääksi hiilikompensaatioissa voi osoittautua, jos metsiä ostetaan vain kasvamaan ja seisomaan. Kompensaatio voisi olla houkutteleva puun kasvattajalle, mutta se ei korvaisi kompensaation kautta menetettäviä puunjalostukseen perustuvia palkkoja työntekijöille tai verotuloja yhteiskunnalle.

Ennen 2000-luvulla räjähtänyttä ilmastonmuutoshuolta, metsät olivat jo 1990-luvulla ympäristökiistojen kohteena koviksi koettujen metsänkäsittelymenetelmien ja monimuotoisuuden heikkenemisen takia. Metsiä on sen jälkeen suojeltu laeilla ja vapaehtoisuuteen perustuvilla keinoilla. Talousmetsien hoitoa on muutettu luonnonmukaisemmaksi ja metsälakia päivitetty useampaan kertaan. Parannuksista huolimatta ympäristökritiikki on jatkunut ja jopa kiihtynyt.

Ehkä vahvin ilmiö suomalaisessa metsäkulttuurissa koettiin kuitenkin jo 1960-1980 -luvuilla, jolloin metsäteollisuus ja erityisesti paperintuotanto kasvoivat nopeasti. Tuolloin metsien merkitystä luonnehdittiin jopa sanoilla Suomi elää metsästä.

Tulevaisuudessa metsien odotetaan turvaavan taloutta ja hyvinvointiyhteiskuntaa, toimivan monimuotoisuuden varmistajana, hillitsevän ilmastonmuutosta ja ylläpitävän syrjäisten alueiden elinkelpoisuutta ja kuljettavuutta. Korona-epidemia on lisännyt metsien virkistyskäyttöä ainakin väliaikaisesti.

Perinteisellä metsätaloudella on sopeutumista jo nykyisten tavoitteiden ristipaineessa. Tulevaisuudessa metsät voidaan nähdä vielä paljon muunakin kuin runkopuuna, hiilitonneina tai luontokohteina. Miltä kuulostaisi jos tulevaisuudessa mittaisimme esimerkiksi metsien virkistyskäyttöindeksejä tai tilastoisimme metsien terveysvaikutusluokkia?


Metsäakateemikon blogi kokoaa Päättäjien Metsäakatemia -kurssin käyneiden ”metsäakateemikkojen” metsäasioihin liittyviä näkökulmia. Metsäakatemian 25-vuotisen taipaleen kunniaksi, tämän vuoden kirjoituksissa visioidaan tulevaisuutta.

Tutustu muihin kirjoituksiin Metsäakateemikon blogissa täällä.

Siirry Päättäjien Metsäakatemian etusivulle.


Kirjoita kommentti