Näkökulma

Metsäakateemikon blogi: Suojelu on osa kestävää biotaloutta

Kirjoittaja

Liisa Rohweder

Päättäjien Metsäakatemia täyttää 20 vuotta ja julkaisee sen kunniaksi metsäakateemikoiden ajatuksia kerran kuussa. WWF:n pääsihteeri Liisa Rohweder osallistui Metsäakatemian kurssille vuonna 2010. Hän toimii Metsäakatemian neuvottelukunnan jäsenenä.

Liisa Rohweder. Kuva: WWF

Kestävässä biotaloudessa on otettava kattavasti huomioon kaikki metsien tuottamat hyödyt. Puuntuotannon lisäksi metsät hyödyttävät matkailualaa, ovat tärkeitä virkistäytymispaikkoja ja tarjoavat meille kaikille mahdollisuuden nauttia marjojen ja sienien kaltaisista luonnon antimista. Lisäksi metsät sitovat hiiltä, puhdistavat vesiä ja tarjoavat elinympäristön niin ihmisille kuin tuhansille eläinlajeillekin. Näiden moninaisten hyötyjen turvaamiseksi tarvitaan kattava suojelualueverkosto.

Metsien suojelu on puheenaiheena metsäalalla vaikea, sillä suojeltu alue on pois perinteisestä metsätalouskäytöstä. Mutta juuri niin kuuluukin olla. Biotalouteen ei voida siirtyä fossiilitaloudesta perityllä asenteella. WWF:n peräänkuuluttama metsiensuojelun lisääminen perustuu kansainväliseen Riossa vuonna 1992 solmittuun biodiversiteettisopimukseen, johon Suomikin on sitoutunut. Nagoyassa vuonna 2010 pidetyssä biodiversiteettisopimuksen osapuolikokouksessa sovittiin niin sanotuista Aichi-tavoitteista, joiden mukaan 17 prosenttia maa-alueista tulee olla suojeltu vuoteen 2020 mennessä. Tavoitteissa painotetaan biodiversiteetin ja ekosysteemipalveluiden kannalta erityisen tärkeitä alueita.

Meillä on vielä huimasti matkaa Nagoyassa sovittuun tavoitteeseen, ja toimeen on tartuttava heti.

Erityisesti Etelä-Suomen metsien suojelu on huonolla tasolla. Metsätilastollisen vuosikirjan mukaan Etelä-Suomen metsistä vain noin kaksi prosenttia on suojeltu ja loppu on talouskäytössä. Osittain tämän asian korjaamiseksi Suomessa kehitettiin kansainvälistäkin huomiota saanut loistava METSO-ohjelma, jonka kokeiluvaihe käynnistyi vuonna 2002. Metso-ohjelmalla oli tarkoitus paikata juuri Etelä-Suomen metsiensuojelun puutteita. 96 000 hehtaarin suojelutavoitteeseen piti alun perin päästä vuoteen 2016 mennessä. Ohjelma-aikaa on jatkettu vuoteen 2025 saakka resurssien puutteen vuoksi. Myös vuodelle 2025 asetettu tavoite on nyt vaakalaudalla, sillä nykyinen hallitus leikkasi Metso-ohjelman rahoitusta yli 60 prosenttia – enemmän kuin mistään muusta kohteesta.

Nagoyan sopimuksen mukaiseen 17 prosentin suojelutavoitteeseen on nyt sitouduttava aidosti. Suojelualueverkostostamme tulee tehdä alueellisesti kattava ja luontotyypeittäin edustava. Suojelemalla Pohjois-Suomen tunturipaljakoita ei turvata Etelä-Suomen rehevien metsien lajeja.

Suojelu ei ole luonnon ”museoimista”. On tärkeää muistaa, että myös suojelualueet ovat osa biotaloutta – nekin tuottavat taloudellista hyötyä. Suojelualueet houkuttelevat ihmisiä luontoon liikkumaan ja näin ollen lisäävät kansanterveyttä ja vähentävät sairauskuluja. Tutkimusten mukaan metsässä liikkuminen laskee verenpainetta ja vähentää immuunisairauksia kuten astmaa ja allergiaa.

Valtion kansallispuistoihin ja retkeilyalueisiin sijoittamat rahat puolestaan palautuvat yhteiskunnalle monikertaisesti takaisin paikallisena yritystoimintana ja työpaikkoina. Metsähallituksen laskelmien mukaan jo nyt jokainen kansallispuistoon sijoitettu euro tuottaa kymmenen euroa paikallistalouteen. Ja kun luontomatkailun suosion arvioidaan olevan maailmanlaajuisesti kasvussa, voivat kansallispuistot tuottaa jatkossa vielä roimasti enemmän matkailutuloja Suomelle.

Suomen tavoitellessa uutta nousua biotaloudella on tärkeää samalla huolehtia metsäluonnon elinvoimaisuudesta kokonaisvaltaisesti. Kun metsistämme 17 prosenttia on suojeltu kattavalla suojelualueverkostolla ja 83 prosenttia metsistämme on ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävän metsätalouden piirissä, voi biotaloutemme olla monipuolista ja tuottaa taloudellista hyötyä, terveyttä ja iloa meille kaikille!


Mikä on Metsäakatemia?

Päättäjien Metsäakatemian vuosijulkaisu 2015


 

Kirjoita kommentti