Ekosysteemipalvelut lisäävät sellupuun arvoa
Metsässä kasvava puu on yksi ekosysteemipalveluista eli metsästä saatavista erilaisista hyödyistä. Suomen ympäristökeskus Syke on kehittänyt yhdessä UPM:n kanssa menetelmää, jolla voidaan mitata puuntuotannon rinnalla syntyviä hyötyjä kuten hiilinielua ja marjasatoa.
Ekosysteemipalveluista puhutaan, jotta luonnon itsestäänselvyytenä pidetty hyöty tunnistetaan ja sille saadaan arvo. Biodiversiteetti eli luonnon monimuotoisuus pystytään ottamaan paremmin huomioon yhteiskunnan ja yritysmaailman päätöksenteossa, kun arvo ymmärretään.
Luonnon arvot voivat olla esimerkiksi sosiaalisia, terveydellisiä, yhteisöllisiä sekä taloudellisia. Ekosysteemipalveluilla pyritään myös osoittamaan, ettei puuntuotanto sulje pois muita metsän tarjoamia hyötyjä.
Suomen ympäristökeskuksen ja UPM:n pilottitutkimuksessa tarkasteltiin, kuinka paljon muita hyötyjä metsä tuottaa samalla, kun siellä kasvaa sellutonnin valmistukseen tarvittava puumäärä eli yksitoista isoa havupuuta. Aikaa puiden kasvamiseen kuluu 80 vuotta.
Sellutonniin tarvittavat havupuut muun muassa puhdistavat elinkaarensa aikana yli kahdeksan miljoonaa litraa vettä ja sitovat yli 4000 kiloa hiilidioksidia. Puiden elinaikana metsästä voidaan kerätä 220 kiloa marjoja ja sieniä.
Tutkimuksessa mittaustuloksia tärkeämpi tavoite oli kuitenkin itse mittaamismenetelmän kehittäminen. Ekosysteemipalveluiden mittausmenetelmiä tai indikaattoreita ei ole vielä missään sovittu.
”Nyt tehty pilottitutkimus jatkaa Syken ekosysteemipalveluiden yhteistuotantomallin kehittämistä, joka vaatii pitkäjänteistä työtä. Tutkimus kehitti yhteistyötä sekä tutkijoiden kesken että yritysmaailman kanssa”, Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Petteri Vihervaara sanoo.
Hyötyä metsänomistajalle
Tutkimuksen kohteiksi valittiin metsien hiilinielu, vesistöt ja luontainen metsälajisto. Hiilitaseisiin ja ekosysteemipalveluiden laskentaan erikoistuneen tutkijan Anu Akujärven mukaan tutkimus antaa hyvät lähtökohdat eri palvelujen vertaamiselle keskenään.
”Miten esimerkiksi juuri vesi, hiili ja eliölajit suhteutuvat toisiinsa? Kasvaako tai väheneekö niiden määrä eri metsänhoitomalleissa vai onko niiden kehitys ristiriitaista”, Akujärvi pohtii.
Pilottitutkimukselle suunnitellaan jatkoa. Myös Vihervaaran mukaan ekosysteemipalveluja olisi kiinnostavaa vertailla kokonaisuutena erilailla kasvatetuissa metsissä.
Tutkija uskoo, että tieto palveluista hyödyttäisi myös metsänomistajia. Siten hekin voisivat käyttää nykyistä enemmän metsänkasvatuksen ”oheistuotteita”.
”Tässä tutkimuksessa ei vielä edes huomioitu monelle metsänkäyttäjälle tärkeää ekosysteemipalvelua eli virkistyskäyttöä”, Vihervaara toteaa.
Kansainvälinen kilpailuetu
”Ekosysteemipalvelut ovat erinomainen työkalu maankäytön ja metsätalouden ympäristövaikutusten kuvaamiseen. Niiden avulla voidaan saada määrällisiä tuloksia, jotka vastaavat globaaleihin ympäristökysymyksiin”, sanoo UPM:n kansainvälisten metsäasioiden johtaja Timo Lehesvirta.
Nyt toteutettu Syken ja UPM:n pilottitutkimus on ensimmäisiä, joka Lehesvirran mukaan avaa metsänkäyttöä ja yhteistuotantomallia numeerisesti. Lehesvirran mukaan niin kutsuttu ekosysteemipalvelujen yhteistuotanto on se malli, jolla myös Suomen metsätalous pärjää tulevaisuudessa maailman puumarkkinoilla.
Yhteistuotannolla tarkoitetaan juuri metsän moninaisia hyötyjä ja monikäyttöä. Samalla kun metsässä kasvatetaan puita, metsä esimerkiksi sitoo hiiltä ja tarjoaa ravintoa. ”Kukaan ei ole vielä keksinyt, missä maankäyttö olisi monipuolisempaa ja rikkaampaa kuin Suomessa”, Lehesvirta sanoo.
”Puumarkkinoilla kysytään ekomerkkejä, kuten FSC-sertifikaattia. Myös ekosysteemipalvelujen indikaattorit kertovat luonnon monimuotoisuuden turvaamisesta.”
Kirjoita kommentti