Halpa puu olisi turmiollista Suomen metsäalalle

Mitä olisi tapahtunut, jos puu olisikin ollut ja olisi Suomessa halpaa? Ainakin metsäisen infrastruktuurimme taso olisi paljon alempi.

”Teollisuuden raakapuukustannukset lopputuotteiden markkinahintoihin nähden korkeita.”

”Elinvoimainen metsäteollisuus tarvitsee raaka-ainetta tasaisesti ja kilpailukykyisin hinnoin.”

”Suomessa tehdään hakkuita vain puolet siitä mitä metsä kasvaa vuosittain.”

Tuttuja lauseita tiedotusvälineistä, kaikki kuluvalta vuodelta. Viesti on selvä: puu on liian kallista eikä sitä saada riittävästi.

Kuitenkin Suomen metsät kasvavat puuta enemmän kuin koskaan tunnetun historian aikana, 104 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Puuston kokonaispoistuma ‒ hakkuukertymä, runkohukkapuu ja luonnonpoistuma ‒ oli vuonna 2012 kaikkiaan 70 miljoonaa kuutiometriä, joten kasvusta jäi hyödyntämättä 34 miljoonaa kuutiometriä.

Toisaalta suurin kestävä ainespuun ‒ eli tukki- ja kuitupuun ‒ hakkuumäärä on Metsäntutkimuslaitoksen mukaan 70 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Teollisuus taas käytti ainespuuta keskimäärin 62 miljoonaa kuutiometriä vuodessa vuosina 2010–12.

Tästä tuontipuuta oli vajaa yhdeksän miljoonaa kuutiometriä, joten kotimaista ainespuuta kului 53 miljoonaa kuutiometriä. Metsiimme jäi siis käyttämättömiä mahdollisuuksia 17 miljoonaa kuutiometriä vuodessa.

Puuta on, mutta onko tarjontaa?

Se että puuta jouduttiin tuomaan, viittaa tarjontaongelmiin. Tuontipuusta lähes puolet onkin koivua, josta on Suomessa pula.

Sen sijaan havupuusta pitäisi pikemminkin olla yli- kuin alitarjontaa. Kyseessä ei siis pitäisi olla tarjontaongelma.

Jospa suomalainen puu onkin teollisuudelle liian kallista. Mitä tapahtuisi, jos puu olisi Suomessa selvästi halvempaa? Tätä kuvitteellista tilannetta voidaan arvioida tekemällä historiallista vertailua maihin, joissa puun hinta on ollut selvästi Suomea alhaisempi.

Pohjoiselta havumetsävyöhykkeeltä löytyy ainakin kaksi tällaista maata: Venäjä ja Kanada. Kumpikaan maa ei vastaa Suomea metsänomistusrakenteeltaan. Suomessa yksityiset kansalaiset omistavat kaksi kolmasosaa metsistä ja valtio neljänneksen, kun taas Venäjällä ja Kanadassa valtio tai osavaltiot omistavat lähes kaikki metsät.

Omistusrakennetta on kuitenkin pidetty myös Suomen ongelmana; puukauppaa on työläs hieroa suuren pienmetsänomistajajoukon kanssa. Venäjällä ja Kanadassa puukaupan osapuolia on vähemmän.

Lisäksi Venäjällä ja Kanadassa kyse on kaupan sijaan ollut usein hakkuuoikeuksien myöntämisestä määräajaksi hinnalla, jolla ei ole suoranaista kytkentää markkinoihin. Kanada onkin joutunut käymään asiassa käräjiä, kun Yhdysvallat on syyttänyt sitä puun alihinnoittelusta ja piilotuesta teollisuudelleen. Nyt hinnoittelua ollaan uudistamassa osavaltiokohtaisissa pilottihankkeissa.

Halvan puun suurmetsänomistusta on turha kadehtia

Matti Palo ja Erkki Lehto ovat tuoreessa kirjassaan osoittaneet, ettei halpa puu ole ollut siunauksellista sen enempää Venäjälle kuin Kanadallekaan, ei metsäsektorille eikä kansantaloudelle.

Kummassakin maassa hakkuumahdollisuuksista jää mittava osa käyttämättä. Kuinka paljon tarkalleen, sitä ei tiedetä, sillä metsävarojen inventointi on kummassakin maassa lähes lapsen kengissä. Kun puuta on paljon ja se on halpaa, sen määrää ei ole ollut tarpeen tuntea tarkalleen.

Verrattuna Suomeen sekä Venäjän että Kanadan metsäteollisuuden tuotanto on painottunut matalamman jalostusasteen tuotteisiin, kuten sahatavaraan ja sanomalehtipaperiin. Halpa puu ei siis ole kannustanut nostamaan jalostusastetta.

Liioin ei metsäteollisuus ole moniin vuosiin tehnyt kummassakaan maassa mittavia investointeja, Venäjällä ei juuri vähäisempiäkään. Ei, vaikka puu on halpaa ja sitä runsaasti.

Puu ei lähde metsästä ilman työtä ja rahaa, ei edes Venäjällä tai Kanadassa. Hakkuuoikeudet hankkineen tulee rakentaa tiet puiden luokse ja Kanadassa ne pitää hakkuun jälkeen vielä palauttaa luonnontilaan. Tähän verrattuna Suomessa huristellaan lähes valtateitä myöten leimikolle saakka.

Korkea puun hinta on pakottanut suomalaiset kehittämään ja ottamaan käyttöön ylivoimaisen tehokkaan puun kuljetus- ja korjuuteknologian. Siihen kehitetyt tietotekniikan ohjelmistot ovat maailman huippua, ne ulottuvat kannolta tehtaalle ja meillä valmistettavat, maailman parhaat metsäkoneet ovat oleellinen osa tätä järjestelmää.

Myös metsänhoito ja metsävarojen inventointijärjestelmät ovat Suomessa toisella tolalla kuin Kanadassa, puhumattakaan Venäjästä. Inventointimenetelmistä on kehitetty vientituotteita ja metsien hoidon koneellistamisessa ollaan kohtuullisen lähellä kilpailukykyisiä kalustoja.

Tähän tuskin olisi riittänyt kannusteita, jos puu olisi ollut kovin halpaa.

Teollisuus laajenee palveluihin metsäalallakin

Olisiko sittenkin niin, että Suomen metsäsektorin suurin ongelma ei olekaan arvoketjun alkupäässä, ahneessa metsänomistajassa?

Lopputuotemarkkinoilla Suomi on syrjäisen sijaintinsa takia aina takamatkassa. Samoilla markkinoilla, samoilla tuotteilla ja riittävillä katteilla on vaikea pärjätä, sillä tuotannon yksikkökustannuksia ei voi loputtomiin supistaa. Ainoa keino on tehdä kilpailijoita parempia ja erilaisempia tuotteita, joilla tuottaa lisäarvoa kuluttajille.

Suomea markkinoidaan korkean teknologian ja osaamisen maana. Kone, Nokia Siemens Networks, Outotec ja Wärtsilä ovat loistavia esimerkkejä palveluosaamisen hyödyntämisestä. Metsäalalla vastaavaa toimintaa harjoittavat ainakin pylväsvalmistaja Iivari Mononen ja pehmopaperin valmistaja Korpela Paper.

Yhteistä niille on palveluliiketoiminnan kytkeminen teollisuustuotantoon. Myös metsäteollisuudessa on orastavia merkkejä laajentumisesta perinteisten lankun, sellun ja paperin ulkopuolelle.

Toimettomia eivät kuitenkaan ole olleet kilpailijatkaan, ja aika käy vähiin. Uusien tuotteiden ja palveluiden – lisäarvon – kehitystyöhön kannattaisi nyt panna kaikki ruuti.

Sitä voisi irrotella vaikka J. H. Erkon sanoittaman Mieslaulun sanoin: ”Pois voihke ja itkun hyrske, käy työhön ja toimintaan!”

Metsäteollisuuden ulkomaankauppa vuonna 2012.
WWW-sivusto Metsäteollisuuden raakapuun käyttö vuonna 2012.
WWW-sivusto Hakkuut ja puuston poistuma vuonna 2012.
WWW-sivusto Iivari Mononen Oy
Linkki muualle FOREST.FI-palveluun Korpela Paper