Joulutarina: Seitsemän hiiliveljeksen huikeat seikkailut

Suurten pohjoisten metsien kestävällä käytöllä on valtava, positiivinen merkitys ilmastonmuutoksen vastaisessa kamppailussa. forest.fi julkaisee joulun kunniaksi aiheeseen uuden näkökulman ja toivottaa sen myötä lukijoilleen hyvää joulua ja onnellista vuotta 2017! Palaamme ensi vuonna uusin tarinoin.

Maailmassa on lukemattomia hiiliveljeksiä. Ne ovat kaikki niin pieniä, että niitä ei paljaalla silmällä näe. Eikä suurennuslasillakaan. Tarvitaan voimakas mikroskooppi, jotta ne näkisi.

Hiiliveljekset kiertävät maapallolla ikuisesti. Ne ovat milloin taivaalla, milloin vedessä, milloin maan päällä tai alla.

Tämä tarina kertoo seitsemästä hiiliveljeksestä. Ne tapasivat taivaalla pitkästä aikaa ja kertoivat tarinoita seikkailuistaan. Tällaisia veljekset kertoilivat:

Yksi hiiliveljeksisitä oli tuprahtanut taivaalle vanhanaikaisesta höyryveturista. Toinen oli tullut ilmaan tulivuorenpurkauksesta. Taivaalle oli tullut paljon savua ja tuhkaa ja niiden mukana tämä hiiliveljes. Kolmas hiiliveljes kertoi suuresta metsäpalosta.

Kuuden veljeksen tarinat olivat aivan huimia. Vain seitsemäs oli hiljaa. Se oli viimeksi ollut lehmän vatsassa, eikä siinä sen mielestä ollut muille paljonkaan kertomista.

Tämä seitsemäs veljes – se lehmän vatsassa ollut – halusi lopettaa veljien kertomukset ennen kuin päästäisiin dinosauruksiin ja meteoriitteihin. Niinpä se esitti kilpailua.

”Lähdetään taivaalta yhtaikaa ja se, joka viimeisenä tulee takaisin, on voittaja.”

Kaikkien mielestä se oli hyvä ajatus. Tarvittiinko sääntöjä? No tarvittiin, muuten kaikki menisivät heti mereen piiloon ja kaikki seitsemän olisivat yhtä kauan poissa. Niin ei löytyisi voittajaa.

Päätettiin, että aluksi mennään elävään puuhun, ja puuksi valittiin mänty. Jokainen valitsi oman mäntynsä, ja niin kilpailu alkoi.

Ensimmäisen hiiliveljeksen tarina, joka alkaa siivouksesta

Lapset Anne ja Janne siivosivat. Kaikenlaisia leluja oli kertynyt vuosien varrella niin paljon, ettei kaikille enää kerta kaikkiaan löytynyt paikkaa. Äiti ja isä ehdottivat varovasti, että ehkä osan leluista voisi laittaa kierrätykseen.

Se ei kuitenkaan käynyt. Kaikkea voitiin vielä joskus ehdottomasti tarvita. Sitten Anne keksi. ”Laitetaan osa leluista pahvilaatikkoon ja viedään vintille. Sieltä ne voidaan aina hakea.”

Näin tehtiin. Isä toi kaupassa käydessään ison pahvilaatikon, johon osa leluista pakattiin. Isä ja lapset kantoivat sen yhdessä vintille. Laatikon päälle oli kirjoitettu: Annen ja Jannen tärkeitä leluja.

Samalla ullakolle vietiin myös ensimmäinen hiiliveljes, joka oli laatikon pahvissa. Kuinka se pahviin oli joutunut?

Mäntymetsässä oli kaadettu puita. Hiiliveljes oli tällaisessa pitkässä, hoikassa männyssä. Puut vietiin sellaiseen tehtaaseen, jossa tehtiin ruskeaa paperia ja pahvia. Tehtaassa hiiliveljes joutuikin melkoiseen pyöritykseen. Se joutui puun mukana kuorimoon, haketukseen, keittoon, pesuun, jauhatukseen, sekoitukseen, sihteihin, puristimeen, kuivaukseen, rullaukseen ja mitä kaikkea tehtaassa puille sitten tehtiinkään.

Lelulaatikko oli vintillä vuosia. Eikä sitä koskaan tarvittu, sen varmaan arvasitte.

Aikuisina Anne ja Janne muuttivat omiin koteihinsa ja laatikko jäi vintille. Kun äiti ja isä sitten päättivät muuttaa maalle, lelulaatikko löydettiin. Se oli kostunut ja hapertunut eikä enää oikein kestänyt edes nostamista. Anne ja Janne saivat hakea lelunsa. Olisihan laatikko ehkä vielä kelvannut kierrätykseen, mutta isä päätti polttaa sen maalla saunanpesässä. Näin pahvissa ollut hiiliveljes palasi ilmaan.

Miten lelujen kävi? Ehkäpä Annen ja Jannen omat lapset leikkivät niillä sitten joskus.

Entä miten kävi muiden hiiliveljesten?

Mäntyyn tarinamme seitsemän hiiliveljestä – kuten muutkin hiilet – pääsevät silloin, kun puussa on vihreitä neulasia, ei ole pakkasta ja aurinko paistaa. Puut ja muutkin kasvit valmistavat hiilestä ravintoa elääkseen ja kasvaakseen. Puusta pääsee pois silloin kun se palaa tai lahoaa.

Ensimmäisen hiiliveljeksen valitsema puu siis kaadettiin ja se vietiin pahvilaatikkotehtaalle. Lopuksi laatikko poltettiin saunanpesässä.

Toisen hiiliveljeksen valitsemasta puusta tehtiin jakkara, joka sekin lopuksi poltettiin. Kolmannen valitsema puu vietiin polttohakkeena voimalaitokselle, josta kaupunkiin saatiin lämpöä ja sähköä.

Neljännen valitsema puu on aarnimetsässä, jossa veljes on siihen asti kunnes puu kaatuu ja lahoaa. Viides hiiliveljes päätyi mummon ja vaarin puutaloon. Se saa olla siellä rauhassa aika pitkän ajan.

Kuudennesta veljeksestä tehdään joskus biodieseliä. Ja sitten sekin auton moottorista palaa takaisin ilmaan. Koska se tapahtuu, sitä me emme vielä tiedä.

Seitsemäs hiiliveljes valitsi männyn suon keskeltä. Kun mänty molskahti vanhuuttaan suohon, veljes meni mukana. Vedes alla suomudassa puu ei pala eikä lahoakaan pitkään aikaan

”Minä luulen, että olen varma voittaja!” seitsemäs hiiliveljes iloitsi. Ja niin se olikin.

”Onnea voittajalle”, toivottivat muut hiiliveljekset reilusti, kun ne viimein taas tapasivat. Ja sitten ne lähtivät uusiin seikkailuihin.

Tarina ja piirrokset ovat kirjasta Seitsemän hiiliveljestä, jonka on kirjoittanut Jussi Akkanen ja kuvittanut Kati Vuorento. Jos haluat lukea lisää hiiliveljesten seikkailuista, voit tilata sen Suomen Metsäyhdistyksen Materiaalit-sivulta.