Metsäyhdistyksen blogi: Kylvetään vuonna 2023 puiden ja sovun siemeniä

Suomi juhli itsenäisyyspäivää Säätytalolla kirjaimellisesti pienoiskoossa. Pääministeri Sanna Marinin emännöimälle vastaanotolle oli kutsuttu kaksi vierasta Suomen jokaisesta kunnasta. Vieraiden keskikoko jäi alle puoleentoista metriin, mutta asut olivat upeita kuin Linnan juhlissa.

Kotiin viemisiksi ikimuistoisesta juhlasta kymmenvuotiaat kutsuvieraat saivat kirjekuoren, joka sisälsi gramman verran männyn siemeniä. Kuoria jakoi kanssani oikeusministeri Anna-Maja Henriksson, jonka kanssa kehotimme lapsia kylvämään siemenet kotona purkkiin ja siirtämään taimet keväällä jonnekin itselle tärkeään paikkaan, minne on lupa istuttaa puu.

Olin itse ajanut edellisenä päivänä, Suomen 105. itsenäisyyspäivänä, Lapin mökiltä kotiin Vantaalle. Käytännössä koko matka Suomen halki taittui metsässä. Reitti kulki tällä kertaa itäsuomalaisen kotiseutuni kautta.

Matkan varrella metsä vaihtui tykkylumisista Lapin käkkärämänniköistä tummanvihreisiin kuusikoihin ja eteläisen Suomen sekametsiin. Välistä näkyi kasvavaa taimikkoa tai hakkuualueita säästöpuineen, tekopökkelöineen ja riistatiheikköineen, joilla lisätään metsien monimuotoisuutta jo niiden uudistusvaiheessa.

Samalla kun eri kasvuvaiheessa olevat metsät vilisivät auton ikkunan takana, kuuntelin ja luin uutisia kiistellystä luonnonsuojelulaista. Säätytalolla ristiriidat eivät kuitenkaan näkyneet. Nuoret itsenäisyyspäivän juhlijat kättelivät reippaasti Sannan, Annikan, Ulla-Majan ja Marian.

Kirjekuoren sisältämässä grammassa siemeniä oli yli 80 ison puun alkua. Kun kylväjät aikanaan pääsevät koulutiensä päähän, puut saavat heidät jo pituudessa kiinni. Samat lapset katsovat metsiämme vielä vuosisadan lopussa ja näkevät tulokset nykyisistä päätöksistä ja toimista.

Omien vanhempieni sukupolven päätösten uskon olleen pääsääntöisesti oikeita: meillä on maastamme kolme neljäsosaa metsiä, puuta kasvaa niissä enemmän kuin vuosikymmeniin, niissä voimme jokamiehenoikeudella edelleen liikkua ja marjastaa. Metsä on meille monille myös taloudellinen turva ja innovaatioiden uusiutuva raaka-aine.

Vaikka Suomessa asuu monen tutkimuksen mukaan maailman onnellisin kansa, metsistämme saamme itse kummasti aikaan eripuraa. Toivoa sopii näin joulun alla, että kaikenlainen riitely jo riittäisi – isoja riitoja on maailmalla meidänkin edestämme tarpeeksi. Ja jospa voisimme noiden itsenäisyyspäivän juhlijoiden tavoin pitää mielemme avoimina ja katsella tätä maailmaa ja tulevaisuutta kirkkain silmin ja ajatuksin: hei meillä on käsissämme vihreä timantti, jota voi hioa ja josta voimme olla ylpeitä.

Hyvää joulua ja eteenpäin katsovaa uutta vuotta 2023!