Luonnonhoidon laatu heikkeni hiukan – taso silti hyvä

Luonnonhoidon laatu oli vähintäänkin hyvä neljässä viidestä päätehakkuusta ja metsän uudistamisesta viime vuonna. Säästöpuiden kuutiomäärä väheni hiukan, mutta eniten puutteita oli vesiensuojelussa.

PEFC-metsäsertifiointi vaatii jättämään päätehakkuun yhteydessä 5–10 säästöpuuta hehtaaria kohti. Tämä määrä jopa ylitettiin viime vuonna: säästöpuita oli yli 11 hehtaarilla eikä niiden määrä vähentynyt edellisvuoteen verrattuna. Neljä viidesosaa säästöpuista oli elävää.

Sen sijaan säästöpuiden kuutiomäärä väheni vuoden 2014 määrästä 3,5 kuutiota hehtaaria kohti 3,3:een viime vuonna. Sama näkyi järeiksi luokiteltujen säästöpuiden määrän vähenemisenä.

Luonnonhoidon kannalta arvokkaimpia ovat järeät säästöpuut. Järeitä säästöpuita oli kappalemäärästä 35 ja kuutiomäärästä 60 prosenttia. ”Säästöpuiden valinnassa olisikin kehittämisen varaa”, sanoo rahoitus- ja tarkastuspäällikkö Jarkko Partanen arvion tehneestä Suomen metsäkeskuksesta.

Vesiensuojelun pahimmat puutteet liittyivät maanmuokkaukseen. ”Esimerkiksi ojitusmätästyksessä vesiensuojelutoimet voisivat olla samanlaisia kuin kunnostusojituksessa, mutta on paljon kohteita, missä toimet jäävät kokonaan tekemättä”, Partanen sanoo.

Tällaisia toimia voisivat olla esimerkiksi laskeutusaltaiden, pintavalutuskenttien, kaivukatkojen ja lietekuoppien rakentaminen. Niiden avulla voidaan estää hakkuualoilta valuvien ravinteiden pääsyä vesistöihin.

Nykyiset metsäkoneet sen sijaan ovat niin kevyitä, että ajourat eivät pahemmin painu muualla kuin kokoomaurilla. Niilläkin painumia aiheuttavat ennen kaikkea raskaat puukuormat, eivät niinkään koneet.

Paperitöissä on puutteita

Metsälaki määrittelee lukuisia elinympäristöjä, joiden luontoarvoja ei saa metsänhoitotoimien yhteydessä heikentää. Tällaisia kohteita havaittiin arviossa kaikkiaan 129 kappaletta.

Kohteista ennallaan tai lähes ennallaan oli säilynyt 97 prosenttia. Puutteita havaittiin edellisen vuoden tapaan puroissa ja noroissa sekä lähteiden ympäristöissä.

Hakkuista pitää tehdä etukäteen metsäkeskukselle metsänkäyttöilmoitus. Ilmoitukseen pitää kirjata myös luonnonhoidon suunnitelmat.

Partasen mukaan tässä on toivomisen varaa. ”Alle puolella kohteista arvokkaat elinympäristöt ja niiden edellyttämät lisätiedot oli kirjattu ohjeiden mukaisesti”, sanoo Partanen.

Energiapuuksi korjataan nykyisin uudistushakkuiden yhteydessä lähinnä puiden latvuksia ja oksia, kun taas kantojen korjuu on kääntynyt laskuun. Arvion mukaan oksa- ja latvusmassan korjuu tehdään yleensä ohjeiden mukaan, mutta kannonnostoalueilla säästettyjä kantoja jäi liian vähän.

Lisäksi energiapuun korjuun yhteydessä oli muutamissa kohteissa kerätty pois myös aiemmin monimuotoisuutta lisäämään jätettyä lahopuustoa, mikä luonnollisesti on kielletty.

Suomen metsäkeskus seuraa luonnonhoidon laatua yksityismetsissä tehdyillä päätehakkuukohteilla vuosittain. Vuonna 2015 arvioitiin 362 hakkuukohdetta, pinta-alaltaan yhteensä runsaat 1200 hehtaaria.

Riippuen vuodesta arvioitu ala on 0,5–1 prosenttia kokonaishakkuualasta. Arvioitavista hakkuista 84 oli valittu suunnatulla otannalla kohteisiin, joissa on merkittäviä luontoarvoja.

Suomen metsäkeskuksen tiedote luonnonhoidon laadun arvioinnista vuodelta 2015