Metsäakateemikon blogi: Auringonlasku, jota ei onneksi tullut

Toimittajat erehtyvät, taloustoimittajatkin. Eivät ehkä niin usein kuin viimeaikaisista kansainvälisistä tapahtumista voisi päätellä, mutta ei se aivan poikkeuksellista ole. Aina kun ennustaa tulevia tapahtumia tai kehityskäänteitä, ottaa väärässä olemisen riskin.

Joskus virhe-ennusteista jää nopeasti kiinni, toisissa asioissa tuomio tulee vasta vuosien tai vuosikymmenien päästä.

Kun metsäteollisuuden näkymiä arvioitiin vuosikymmen sitten, erehtyjiä löytyi toki muidenkin kuin toimittajien keskuudesta. Puhuttiin metsäteollisuudesta auringonlaskun alana.

Digitalisaation myötä paperi- ja sanomalehtipaperin maailmanlaajuinen kulutus laski jyrkästi, isoja tehtaita suljettiin. Näkymä oli synkkä.
Toinenkin auringonlaskun ala tiedettiin, se oli telakkateollisuus.

On Suomen taloudelle suuri onni, ettei metsäteollisuudessa sen enempää kuin telakoillakaan jääty surkuttelemaan tilannetta. Loppuvuoteen saakka ne kuuluivat niihin harvoihin toimialoihin, joista on Suomessa voinut kirjoittaa positiivisia uutisia. Nyt optimismi on saanut otetta laajemminkin.

Kun vuosikymmen on kulunut metsäsektorin suuresta murroksesta, voi todeta, että se oli paperiteollisuuden, ei metsäteollisuuden kriisi. Raaka-aineen kysyntä ei romahda, jos sille keksitään uusia jalostusmuotoja. Innovatiivisuus on usein suurinta vaikeuksien keskellä.

Kriisi oli suomalaisessa metsäteollisuudessakin uuden nousun alku. Se kannusti ja pakotti kehittämään uutta. Tänä päivänä on helpompi luetella niitä tuotteita, joissa puuta ei käytetä raaka-aineena kuin niitä, joita siitä jo valmistetaan. Esimerkiksi puukomposiittien käytölle on miltei rajattomat mahdollisuudet.

Kiinnostavia mahdollisuuksia avaa myös tutkimushanke, jossa selluloosapohjaista hydrogeeliä pyritään hyödyntämään syöpätutkimuksessa syöpäsolujen kasvualustana.

Biotaloudesta odotetaan digitalisaation jälkeen seuraavaa teollista vallankumousta. Tässä, tässäkin, metsäteollisuudella on merkittävä rooli. Metsäteollisuuden satojen vuosien historiassa muutoksiin ja kriiseihinkin on toki totuttu. Terva oli ensimmäinen korkean jalostusasteen puupohjainen menestystuote, mutta ei senkään menekin hiipumista ollut varaa jäädä pitkäksi aikaa suremaan.

Suomen menestyksen sanotaan syntyvän päästä ja puusta. Kumpaakin näitä menestystekijää on vaalittava.

Korkeatasoinen koulutus, tutkimus ja tuotekehitys sekä asiakkaan tarpeiden ja toiveiden jatkuva huomioiminen ovat tärkeitä kaikessa, missä halutaan menestyä.
Suomen metsävaranto ei sekään ole itsestäänselvyys. Metsänhoitotyön ansiosta puuta kasvaa joka vuosi kymmeniä miljoonia kuutiometrejä enemmän kuin sitä poistuu käytöstä.

Metsien tärkeyden tunnustamisen rinnalla on kulkenut suuri vastuun tunne. Metsävarojen säilymiseen on Suomessa kiinnitetty huomiota 1600-luvulta lähtien.
Moni yritys elää nyt muutoksen pyörteissä, kun digitalisaatio murtaa toimialojen rajoja. Taas ennustetaan voittajia ja häviäjiä, auringonnousuja ja -laskuja.

Ennustamista vaikeuttaa nytkin se, että väistämättömiä kehityskulkuja on lopulta vähän. Hyvin paljon on kiinni siitä, miten toimiala ja sen yritykset pystyvät vastaamaan ympäristön muutoksiin.

Oikeat vastaukset kuullaan tälläkin kertaa vasta jälkikäteen.