Metsäakateemikon blogi: Onko päivä pulkassa?

Sanonta ”päivä on pulkassa” tarkoitti ennen vanhaan sitä, että vaikkapa työnjohtajalla ja työntekijällä oli puiset kapulat, pulkka ja sen vastakappale, joihin kaksinkertaisen kirjanpidon periaatteella vedettiin puukolla lovi tehdyn työpäivän merkiksi. Nyt tämä ”työaikakirjanpito” on tietysti modernisoitu, mutta sanonta on jäänyt mielikuvana elämään.

Samanlaisia ajat sitten uusittuja, mutta mielikuvina yhä sitkeästi eläviä käsityksiä voi liittyä metsäalaan. Tämä voi vaikuttaa paljonkin alan ja sen koulutuksen houkuttelevuuteen nuorten silmissä ja siten työvoiman saatavuuteen jatkossa.

Metsäala on laaja kannon nokasta vesi-, rauta- tai maantien kautta tuotantolaitokselle, sieltä edelleen satamaan ja vientimarkkinoille ulottuva kokonaisuus. Kaiken takana on vielä paljon tutkimusta ja tuotekehitystä. Alalla toimivat tai sille palveluja tuottavat yritykset vaihtelevat yhden hengen autoilijasta globaaleihin kärkiyrityksiin. Esimerkiksi tutkimuksessa ja alan koulutuksessa julkisella sektorilla on paljon roolia.

Vaikka yksikin yritys voi osaltaan pyrkiä huolehtimaan hyvästä työvoiman saatavuudesta käyttämällä tehokkaita hakukanavia, huolehtimalla hyvistä työoloista ja johtamisesta sekä harjoittamalla kannattavaa liiketoimintaa, ei metsäala voi hoitaa omia työvoiman saatavuuskysymyksiään vain itse. Tämäkin edellyttää osuvaa koulutusta ja toimivia työmarkkinoita.

Työvoiman saatavuus on pitemmällä aikavälillä Suomessa vaikeutunut, mutta helpottui ainakin tilapäisesti pandemiavuonna 2020. Metsäalan toiminnalle tärkeitä työvoiman saatavuusongelmia ovat muun muassa kuorma- ja erikoisajoneuvojen kuljettajat, joita yli 500 toimipaikkaa ei saanut palkattua vuonna 2020. Keskikesällä 2021 kuorma-autonkuljettajien avoimia työpaikkoja oli lähes 1900, yhdistelmäajoneuvonkuljettajien yli 800 sekä puu- ja sahatavaran prosessityöntekijöiden paikkoja yli 600. Metsäkoneenkuljettajia oli haussa yli 80.

Teollisiin investointeihin liittyy lähes aina rakentamista, joten varsin yleiset rakentamisen työvoimakapeikot voivatkin olla yhtäkkiä hidastamassa tuotantolaitoksen modernisointia tai uuden valmistumista. Varsinaisista teollisista prosessityöntekijöistä ei ole laajemmin saatavuusongelmia nähtävissä. Sen sijaan motokuskeja ja muita metsätyöntekijöitä on toisinaan ja ainakin joillain alueilla vaikea löytää. Saatavuusongelmia on ajoittain myös asentajista ja teollinen tuotantolaitoshan tarvitsee jatkuvasti monia asentajia. Metsäalan raaka-aineet ja tuotteet vaativat paljon kuljetuskapasiteettia, joten koko logistisen ketjun toimivuus on alalle kriittisen tärkeää.

Kuten metsäalan tuotantolaitoksen toiminta ja sen muutokset heijastuvat sen sijaintialuetta laajemmalle, myös yksi tuotantoyksikkö tarvitsee toimivia työmarkkinoita ei vain porttiensa sisällä, vaan kaikkien palveluja ja ratkaisuja tuottavien liiketoimintakumppanien ja julkisen sektorin palvelujen kohdalla. Silloin metsäalalle löytyy haettua työvoimaa ja sen tarvitsemat palvelut saadaan tuotettua. Alalla hyödynnetään jo nyt uusinta bioteknologiaa ja digitalisaatiota, siellä on tarjolla monipuolisia tehtäviä työntekijätasolta huippututkijaan. Jotta alan koulutusväylät ja yritykset pärjäävät kilpailussa nuorten kiinnostuksesta, on näistä tulevista mahdollisuuksista myös osattava kertoa nuorille heidän käyttämissään viestintäkanavissa – ja nuorten kielellä.

Minä uskon, että tämä osataan ja metsäalan yrityksissä vedetään jatkossakin lovia digitaaliseen pulkkaan runsaasti.

Metsäakateemikon blogi kokoaa Päättäjien Metsäakatemia -kurssin käyneiden ”metsäakateemikkojen” metsäasioihin liittyviä näkökulmia. Metsäakatemian 25-vuotisen taipaleen kunniaksi, tämän vuoden kirjoituksissa visioidaan tulevaisuutta.

Tutustu muihin kirjoituksiin Metsäakateemikon blogissa täällä.

Siirry Päättäjien Metsäakatemian etusivulle.