Metsäakateemikon blogi: Uusien tuotteiden potentiaali on huima, ja siksi metsäalan kannattaa kuunnella sijoittajia

EU-päättäjille suunnattu Metsäakatemia vuonna 2018 oli huikean mielenkiintoinen – varsinkin puun uusien käyttömahdollisuuksien suhteen. Luulenpa, että olemme nyt todella uuden kynnyksellä hieman samalla tavoin kuin mobiililaitteiden kanssa pari vuosikymmentä sitten. Uutta teknologiaa tervehdittiin silloin innolla (eikä kukaan muistaakseni puhunut lankapuhelinasentajien työpaikkojen menetyksestä), muttei nähty sitä, että sisältö tulisi itse tavaraa tärkeämmäksi.

Luulimme kaikki aluksi, että iso muutos on se, että voimme puhua puhelimessa missä vain. Nyt mobiililaitteissa on työmme, sosiaaliset kontaktimme, raha-asiamme, matkatoimistomme, elokuvamme ja musiikkimme, kameramme ja koronavilkkumme.

Jos puusta voidaan kehittää kestäviä vaihtoehtoja esim. muoville tai keinokuitukankaille tai rakennustekniikalle, olemme huikean teknologisen ja ympäristöllisen loikan edessä. Tällainen kehitys on todellakin disruptiivinen, perinteisiä toimintatapoja haastava.

Kahden ja puolen Luxemburgin vuosikymmenen jälkeen katson Suomen keskustelua jo jonkin verran ulkopuolisen silmin. Metsäasiantuntija en missään nimessä ole, asiantuntemukseni löytyy rahoituksen alalta. Olen ollut koko urani ajan töissä finanssimarkkoinoiden eri alueilla.

Ulkopuolisin silmin tarkasteltuna metsistä käytävä keskustelu näyttää kuitenkin juuttuneen suhteelliseen etuun sen sijaan, että käytettäisiin absoluuttisia valtteja. Tästä kommunikaatiokatkosta olen hieman huolissani. Viime viikolla myös eräs newyorkilainen sijoittaja kertoi seuranneensa pohjoismaista metsäkeskustelua hieman ihmeissään.

Suomen ja Ruotsin hallitukset ovat hehkuttaneet torjuntavoittoaan esimerkiksi taksonomian suhteen. Metsäkeskustelussa on keskitytty enemmän todistelemaan metsänhoidon oikeaa tapaa kuin viestimään puuhun perustuvien uusien käyttömuotojen kilpailuvalteista. Vaikka poliittisissa väännöissä joskus voidaankin saada pieni voitto kotiin, voi se olla todellisuudessa laiha lohtu.

Sijoittajien ja asiakkaiden vaikutus on suuri (ja asiakkailla on ehkä omat taustavoimansa), ja se tuntuu aika nopeasti. Tässä tilanteessa ei kannata jäädä jankuttamaan siitä, mikä on kansallista metsäpolitiikkaa ja mikä ei, sillä kysessä ovat isommat liikkeet. Euroopan unionin sääntely ja lainsäädäntö ovat yksi asia, mutta sijoittajien valta on ylikansallista ja vaikutuksiltaan nopeaa.

Kuten eräs australialainen sijoittaja hiljattain totesi, ei Australian hallituksen (tai tietysti kaivosyhtiöiden) kanta hiilen suhteen ole kovin tärkeä, jos Kiina päättää hiilen käyttöä huomattavasti vähentää.

Aivan sama koskee energiakeskustelua. Sijoittajilla on jo omat mielipiteensä siitä, mikä on päästötöntä tai puhdasta energiaa, ja se linjanveto voi olla – ja usein onkin – poliittista tiukempi, ainakin jos kaasusta ja ydinvoimasta puhutaan. En esimerkiksi tunne yhtään investoijaa, joka kelpuuttaisi ydinenergiaa vastuulliseen salkkuunsa, vaikka se joillain edellytyksillä sellaiseksi luettaisiin poliittisen prosessin puolella. Samantapaiset tilanteet voivat tulla eteen myös metsäpuolella: sijoittajien, rahoittajien ja asiakkaiden näkökulma voi hyvin olla lainsäätäjää tiukempi.

Vanha valuuttakauppiaiden sanonta oli ”the trend is your friend“, eli vaikka olisit eri mieltä joistakin fundamentaaleista, ei kannata käydä (mega)trendiä vastaan. Näin näkisin sen myös metsäkeskustelussa: jos jäämme omaan poteroomme todistelemaan kansallista näkökulmaamme emmekä käytä hienoa insinööriosaamistamme riittävästi muuhun kuin perusbisnekseen, trendi voikin mennä ohitsemme viheltäen.

Toisin sanoen: jos koko muu maailma näkee asian toisin kuin me Suomessa, kannattaako vastaan hangoitella? Vai voisiko avohakkuukiistelystä siirtyä eteenpäin, puhumaan uusista ratkaisuista ja puun käyttötavoista? Minulle tulee mieleen hieman Nokia ja Symbian, jota todisteltiin pitkään teknisesti ylivoimaiseksi, mutta jossain vaiheessa asiakkaat vaan olivat eri mieltä ja äänestivät jaloillaan.

Uusien tuotteiden potentiaali on huima, ja sitä pitäisi edistää kaikin voimin. Osaamisestamme tulee viestiä paitsi asiakkaille, myös sijoittajille. Markkinoilla on paljon otettavaa.

Metsäakateemikon blogi kokoaa Päättäjien Metsäakatemia -kurssin käyneiden ”metsäakateemikkojen” metsäasioihin liittyviä näkökulmia. Metsäakatemian 25-vuotisen taipaleen kunniaksi, tämän vuoden kirjoituksissa visioidaan tulevaisuutta.

Tutustu muihin kirjoituksiin Metsäakateemikon blogissa täällä.

Siirry Päättäjien Metsäakatemian etusivulle.