Metsäala kasvaa moneen suuntaan – tuotos on yllättäen suurin Uudellamaalla

Metsäsektorin rahallinen tuotos on maakunnista suurin Uudellamaalla. Suhteellisesti alan merkitys on suurin Etelä-Karjalassa, missä on paljon suurteollisuutta. Metsätalous taas on suurta Kainuussa ja Etelä-Savossa.

Uudenmaan lisäksi metsäsektorin tuotos on suurta myös Pirkanmaalla, Etelä-Karjalassa, Keski-Suomessa ja Kymenlaaksossa. Näissä maakunnissa vuosituotos on yli kaksi miljardia euroa vuodessa.

Uudenmaan suureen osuuteen vaikuttaa muun muassa painotalojen, pääkonttoreiden ja tutkimuksen suuri määrä. Muissa kärkimaakunnissa taas on paljon metsäteollisuutta.

Metsäsektorin osuus maakunnan kokonaistuotoksesta on selvästi suurin Etelä-Karjalassa, missä se on yli neljänneksen. Osuus on yli kymmenesosan myös Kymenlaaksossa, Keski-Suomessa, Etelä-Savossa, Pohjois-Karjalassa ja Lapissa.

Metsäsektorin vuotuinen tuotos työntekijää kohti on kaksinkertainen Suomen keskiarvoon verrattuna, noin 300 000 euroa. Eniten metsäsektori työllistää Uudellamaalla, Pirkanmaalla, Keski-Suomessa ja Pohjois-Pohjanmaalla.

Tiedot käyvät ilmi Tapio Oy:n Suomen Metsäsäätiön rahoituksella tekemästä Metsäbiotalouden arvoketjut -selvityksestä. Siinä selvitetään metsäbiotalouden merkitystä kansantaloudelle ja maakuntien taloudelle.

Uusi teollisuus levittäytyy maakuntiin

Metsäsektorin merkitystä eri maakunnille ei kuitenkaan voi tiivistää vain esimerkiksi tuotoksesta ja työllisyydestä kertoviin lukuihin. Metsäsektorilla on monessa maakunnassa suurimmat kehittymisen mahdollisuudet.

Tämä on havaittu myös maakunnissa. Esimerkiksi erilaisia biojalostamoita tai puutuotetehtaita suunnitellaan paljon juuri niissä maakunnissa, jotka eivät tuotoksella laskettuna pääse kärkisijoille: Lappi, Kainuu, Etelä- ja Pohjois-Savo, Pohjois-Karjala, Etelä-Pohjanmaa.

”Näin näyttää olevan käymässä. Ikivanhoille metsänkäytön alueille ollaan saamassa uudenlaista metsäteollisuutta, vaikka tiedetään, että uusien tuotteiden aikaansaaminen ei ole helppo tehtävä”, sanoo Metsäteollisuus ry:n edunvalvontapäällikkö Riikka Pakarinen.

Esimerkiksi Etelä-Savo ja Etelä-Karjala tukevat tässä suhteessa toisiaan. Etelä-Karjalassa on Euroopan suurin metsäteollisuuskeskittymä, joka elää merkittävästi Etelä-Savosta tuodun puun varassa.

”Vastaavasti Etelä-Karjalan metsäteollisuus pitää yllä Etelä-Savon metsäalaa maksamalla sinne suuret määrät puun ostorahoja ja pitämällä yllä puunkorjuuyrityksiä”, sanoo Etelä-Karjalan maakuntajohtaja Matti Viialainen, joka aiemmin työskenteli Etelä-Savon maakuntajohtajana.

Puuenergian suunniteltukin kasvu on pientä

Viialainen pitää hyvänä, että metsäsektorin viestiä viedään eteenpäin myös tällä tavalla, tuottamalla selvää tilastofaktaa alan merkityksestä.

”Meillähän on nähty kovaa lobbausta siihen suuntaan, että metsiä ei oikeastaan pitäisikään käyttää. Erityisen merkityksellistä tämä on ollut Brysselissä, vaikka mielestäni se on sielläkin ollut suuressa määrin kotoperäistä”, sanoo Viialainen.

Viialaisen mukaan metsien käyttö on ideologisoitu. ”Jos kyse olisi taloudesta tai ekologiasta, keskustelu olisi helppoa. Tosin nyt täytyy lähettää kiitos Euroopan unionin komissiolle, että se on ilmastopaketissaan osoittanut ymmärtävänsä metsien käytön arvon”, Viialainen sanoo.

Puuenergian tuotantoa ollaan lisäämässä, mutta lisäystä haetaan vain metsähakkeen käytöstä. Puuenergian kokonaismäärästä lisäys on muutaman prosentin luokkaa. Energiantuotantoon aiotaan käyttää vain se osa puusta, jolle ei ole muuta käyttöä: metsähake, sahauksen sivutuotteet ja sellunteossa syntyvä mustalipeä.

Suomessa biomassalla tuotetun energian osuus energian kokonaiskulutuksesta on teollisuusmaiden korkein ja puun merkitys on tässä keskeinen. Vuonna 2012 puun osuus Suomen energian kokonaiskulutuksesta oli 24 prosenttia ja uusiutuvan energian käytöstä 77 prosenttia.

Nettovientiosuus vain hieman bruttoa suurempi

Metsäteollisuus käyttää osan tuottamastaan energiasta itse, mutta sitä riittää myyntiinkin. Vuonna 2013 teollisuus myi sähköä ja lämpöä kaikkiaan noin 1,8 miljardin euron edestä. Monet suomalaiset kaupungit lämpiävät metsäteollisuuden tuottamalla lämmöllä.

Pakarisen mielestä tämä on hyvä järjestys. ”On paljon puuta, jolle ei ole muuta käyttöä kuin energiakäyttö. Sen voi hyvin polttaa”, Pakarinen sanoo.

Toisaalta monet uudet tuotteet perustuvat sivutuotteiden käyttöön. Vähentääkö tämä puuenergian tuotantoa?

Pakarisen mukaan tämä on mahdollista, ja järkevääkin: ”Kyllä sivuvirtojen jalostusasteen nostaminen on tärkeää. Mutta se vie kauan, enkä usko, että vaikkapa jäteliemien polttaminen loppuisi kokonaan koskaan”, Pakarinen sanoo.

Metsäteollisuuden viennin arvo oli 11,2 miljardin euroa vuonna 2015. Se oli 21,5 prosenttia Suomen kokonaisviennistä.

Koska metsäteollisuuden raaka-aine on pääosin kotimaista, sen osuus nettoviennistä on vieläkin suurempi, mutta kuitenkin vain noin neljännes – eli ei läheskään niin paljon kuin usein kuultu 30–40 prosenttia.

Metsäsektori työllisti suoraan yli 81 000 henkeä vuosina 2011–13. Mutta myös puun myyjät hyötyivät: vuonna 2013 teollisuus osti puuta 1,9 miljardilla eurolla.

Tästä 1,6 miljardia meni yksityisille kansalaisille ja perheille, pääosin laajalle maaseudulle, missä ei ole liialti muita elinkeinoja. Metsäala onkin ainoa koko maassa maailmanmarkkinoiden ehdoilla omillaan toimeen tuleva tuotannonala.

Tapio: Metsäbiotalouden arvoketjut -raportti

Suomen Metsäsäätiö: Metsäbiotalouden arvoketjut maakunnittain

Tapion tiedote: Metsäbiotalouden merkitys ja sisältö vaihtelevat maakunnittain