Metsätaidon SM-kisat pantiin uuteen kuosiin
Mistä on kyse, kun parikymmentä hiljaista katselee tiheää metsää keppiä pitkin, aina välillä nostaa kepin pystyyn käsivarrenmitan päähän ja tiirailee yläpäähän tarkkaavaisesti? Metsätaidon SM-kisat, tietenkin.
Kyseessä on kisan ainoa rasti, jolla työskentelyä ulkopuolisetkin päästetään seuraamaan. Ohjeet ovat tiukat: kilpailijoille ei saa sanoa mitään eikä heitä saa haitata millään tavoin.
Rasti on radan ensimmäinen, ja tärkein. ”Tällä kohtaa kisa pitkälti ratkeaa”, sanoo kilpailujohtaja, Päijät-Hämeen metsänhoitoyhdistyksestä muutama vuosi sitten eläkkeelle jäänyt Pertti Mäkinen.
Tässä eriskummallisessa metsässä pitäisi arvioida, paljonko hehtaarilla kasvaa puuta. Kilpailun ainoa sallittu apuväline, relaskooppi on ahkerassa käytössä.
Eriskummalliseksi metsän tekee se, että siinä kasvaa tukkikoossa kaikki kolme suomalaisen metsätalouden pääpuulajia, mänty, kuusi ja koivu. Jotta voisi arvioida puuston tilavuuden, pitäisi päästä käsitykseen puuston keskipituudesta ja pääpuulajista, mikä on äärimmäisen hankalaa.
Niinpä onnistuja saa rastilta paljon pisteitä, enimmillään 20, mikä on yli kymmenen prosenttia maksimipistemäärä 195:stä, mitä kukaan ei ole koskaan saavuttanut.
Järjestäjät arvioivat lähtöpaikalla, että voittaja saa ”noin 172 pistettä”, mihin nähden 20 on paljon. Kuten tuloksista selviää, arvio ei ollut vallan huono.
Kisapaikan etsiminen on kova työ
Metsätaidon SM-kisat on perinteisesti järjestetty yhteistyössä metsäkeskusten ja Tapion kanssa, mutta metsäalan organisaatiomyllerryksen jälkeen ne päättivät luopua kisajärjestelyistä. Viime vuonna kisoja ei järjestetty ollenkaan.’
Päijät-Hämeen metsänhoitoyhdistyksessä alettiin alkuvuodesta miettiä, että entäpä jos vastuun ottaisivatkin metsänomistajien paikallisyhdistykset, metsänhoitoyhdistykset, ja ensimmäisellä kerralla juuri Päijät-Häme. Ovathan kilpailun osanottajatkin tavallisia metsänomistajia – metsäammattilaisilta osanotto on kategorisesti kielletty.
”Idea tuli Pertiltä. Veimme asian hallitukseen ja sieltä heltisi lupa”, sanoo yhdistyksen toiminnanjohtaja Jari Yli-Talonen.
Alkoi kuukausien työ, jossa eniten aikaa vei hyvän paikan löytäminen. Ongelma siinä oli, että kaikille rasteille piti löytää sopiva metsäpaikka riittävän läheltä toisiaan ja myös kyseessä olevien metsien omistajilta piti saada hyväksyntä.
”Oli niitäkin, jotka eivät suostuneet. Mutta täällä palikat loksahtivat paikoilleen”, sanoo Mäkinen.
”Täällä” tarkoittaa Hartolaa, Kalhon kylää ja Matti Punakallion Sahtikrouvin ympäristöä. Yhtenä viidestä metsänomistajasta Punakallio itsekin antoi metsänsä käyttöön.
Taitotehtävät ovat monipuolisia
Tehtäviä kisassa on monenlaisia. Puuston määritystehtävän lisäksi piti määrittää kasvupaikkatyyppi, taimikon hoitotarve, metsikön käsittelytarve, puuston pohjapinta-ala, metsikön kehitysluokka, yksittäisen puun pituus ja tilavuus, runkoluku hehtaaria kohti, puuston ikä ja kasvu vuotta kohti, puuston keskiläpimitta rinnankorkeudelta, alueen pinta-ala ja kohteelta löytyvän erityisen tärkeän elinympäristön nimi.
Lisäksi oli leimaustehtävä, missä piti valita kohteelta seuraavassa hakkuussa hakattavat ja jätettävät puut.
Sarjoja oli kolme: miehet, naiset ja alle 18-vuotiaat nuoret. Radan pituus oli 2,5 kilometriä ja se piti saada läpi tunnissa ja 41 minuutissa, paitsi yli 60-vuotiaiden osalta kahdessa tunnissa ja minuutissa; aika lasketaan kilpailusääntöjen perusteella ja siihen vaikuttaa muun muassa radan pituus.
Jos ylitti ajan, jokaiselta alkavalta ylitysminuutilta otettiin kolme pistettä lopputuloksesta pois.
Paitsi yksittäiseen suoritukseen, kilpailijat saattoivat ilmoittautua mukaan osana nelihenkisiä joukkueita, Tällaisessa joukkueessa yhden jäsenen piti olla nainen ja tuloksiin laskettiin kolme parasta joukkueen osasuoritusta.
Kisa kiinnosti metsänomistajia
Lähdössä on leppoisa tunnelma, joskin olemme vasta esilähdössä. Täällä kilpailijoille muun muassa tehdään ruumiintarkastus: mukana saa olla vain relaskooppi, kilpailukortti, jolle tulokset merkitään rasti ruutuun -menetelmällä, pyyhekumilla varustettu lyijykynä sekä tavanomaisia taulukoita – myös kilpailukortissa on joitakin taulukoita, joita saa käyttää.
Tekniset mittaukset on kielletty. Esimerkiksi kilpailukorttia ei saa käyttää mittavälineenä.
Esilähdön tarkoitus on, että varsinaisella lähtöpaikalla ei ole liikaa väkeä. Esilähdöstä kukin kilpailija saa vuorollaan luvan siirtyä parinsadan metrin päässä olevalle varsinaiselle lähtöpaikalle, mistä kilpailijat lähtevät tarkalla kellonlyömällä neljän ryhmissä.
Ja heitä on paljon. Päijät-Hämeen metsänhoitoyhdistyksen hallitus vaati, että kilpailu ei saa tuottaa tappiota, mistä johtuen osanottajille jouduttiin määräämään osanottomaksu, joka ei ole mitätön: metsänhoitoyhdistysten jäsenille 70, muille sata euroa.
”Laskimme, että 300 osanottajalla olemme kuivilla ja 400:lla onnistumme todella hyvin. Nyt suurin lähtönumero oli 353”, sanoo Yli-Talonen.
Kisat saadaan myös ensi vuonna
Entäpä maalissa sitten? Ensimmäisenä huomio kiinnittyy erikoiseen tapaan hoitaa loppukiri.
Se ei nimittäin ole kiihdytys, vaan hidastus. Maalin vieressä olevasta kellosta voi arvioida, onko aikaa vielä jäljellä, ja jos on, voi vielä paneutua kilpailukorttiin.
Maaliviivalla onkin siis aina muutamia korttiensa pariin kyykistyneitä, kynä suussa vastauksia aprikoivia, mutta kuitenkin hikisiä metsänomistajia – sattuihan kisapäiväksi sentään yksi tämän kesän parhaista aurinkopäivistä.
Merijärveläinen, Pyhäjokilaakson metsänhoitoyhdistyksestä kisaan lähtenyt Kirsti Nivala kehuu rataa hyväksi ja haastavaksi. ”Kyllä siinä joutui miettimään, mutta onneksi sai miettiä yksin. Isännän kanssa ei olisi ollut niin helppoa”, Nivala tuumaa.
Porukalla naureskellaan, että taidon ja tuurin osuus taitaa olla fifty-fifty, ”koskaan ei vaan tiedä, kummasta on kyse”. Nivalan mukaan aamulla kuitenkin tietää, miten homma lähtee menemään.
Nivalalle nämä kisat ovat vuoden kohokohta. ”Kymmenvuotiaasta olen ollut mukana ja tämä taitaa olla kymmenes kerta”, Kirsti Nivala sanoo.
Mäntsäläläinen Topi Maanela on hänkin jo melkoinen konkari, vaikka onkin vasta 16-vuotias. ”Nää on jo viidennet kisat”, Maanela sanoo. Erityisen vaikeana Maanela piti leimaustehtävää.
Alle 18-vuotiaita kilpailussa ei kuitenkaan ollut kovin paljon, ilmoittautumisten perusteella runsas kymmenen, olkoonkin että heiltä ei peritty osanottomaksua. Naisia mukana oli noin 40.
Metsänhoitoyhdistykset aikovat ottaa kisoista vastuun jatkossakin. Yli-Talosen mukaan kisat tullaan järjestämään joka vuosi.
Se ei ole ihme. Kisapaikalla mukana ollut MTK:n metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiirola sanoi puheessaan, että tämän kisan osanottajat ovat metsänomistajien aatelia. Tiirolan mukaan kisat vievät eteenpäin positiivista viestiä metsänomistuksesta ja metsätaloudesta.
Metsänhoitoyhdistys Päijät-Häme
Kirjoita kommentti