Metsävisa vie oppilaan ja opettajan opintomatkalle

Biologian ja maantieteen opettajien liiton Natura-lehti julkaisi laajan artikkelin Metsävisasta, jonka liitto järjestää yhdessä Metsäyhdistyksen kanssa. Lue, miten Metsävisa innostaa oppilaita metsäaiheiden pariin, ja kuinka Metsävisan 2024 finaalimatkalla opettajat pääsevät vaihtamaan ajatuksia kollegojen kanssa.

Keväisessä espoolaismetsässä humisee tuuli. Linnunliverrys kantautuu korviin mäntyjen latvoista ja jossain rapistelee orava. Mutta sammalmättäiden luokse polvistuneet nuoret ovat hiljaisen keskittyneitä. Jokainen tutkii vuorollaan valkoisella kehyksellä rajattua mätästä. Joku hipaisee vihreänharmaata kasvustoa kädellään. Pitäisi tunnistaa, onko se rahkasammal vai karhunsammal.

”Lajintunnistus on muuten helppoa, mutta tässä kyllä kuiva metsä vaikeuttaa”, miettii mikkeliläinen Justus Heimonen.

Tunnistustehtävä oli ensimmäinen rasti valtakunnallisen Metsävisan finaalissa toukokuussa. Jo finaaliin pääsy oli Heimoselle ja 49 muulle kutsutulle suuri voitto. Alkukilpailussa oli helmikuussa mukana yli 20 000 yläkoululaista 330 koulusta ympäri Suomen. Vuodesta 1982 asti järjestettyyn kilpailuun on osallistunut jo yli 1,1 miljoonaa suomalaista.

”Metsävisassa yhdistyvät perinteisyys ja ajankohtaisuus. Siitä on kasvanut valtakunnallisesti yksi tunnetuimmista koulukilpailuista, ja se innostaa vuodesta toiseen oppilaita osallistumaan ja oppimaan uutta”, sanoo Biologian ja maantieteen opettajien liiton puheenjohtaja Ritu Savolainen.

BMOL järjestää Metsävisan yhdessä Suomen Metsäyhdistyksen kanssa. Metsäyhdistys on metsäalan yhteistyöjärjestö, jonka yhtenä tehtävänä on nuorisoviestintä. Se vie koululuokkia tutustumaan metsien käyttöön ja monimuotoisuuteen, järjestää opettajakursseja ja tuottaa metsäaiheisia oppimateriaaleja. Toiminnan ytimessä on metsien moninainen merkitys Suomessa. Metsävisan finaalin avannut opetusneuvos Hanna Pohjonen muistutti, että metsästä voi oppia jokaisella oppitunnilla: matematiikan tilavuuslaskennasta historian kertomuksiin ja kotitalouden raaka-aineisiin.

”Teillä on monenlaista kokemusta erilaisista metsistä – talousmetsistä, suojelluista metsistä, leimikoista, kitukasvuisista metsistä, ryteiköistä, jatkuvan kasvatuksen metsistä ja tiheistä kuusikoista. Tämän erilaisuuden äärellä meidän tulisi myös pysähtyä pohtimaan mitä metsä meille opettaa”, Pohjonen evästi finalisteja.

Metsät ovat tärkeitä

Metsät ovat lähes kaikille nuorille myös henkilökohtaisesti tärkeitä. Tätä mieltä oli 86 prosenttia vastaajista Metsäyhdistyksen Taloustutkimuksella teettämän, metsäasioita koskeneen nuorisobarometrin mukaan.

”Metsiin ei suhtauduta välinpitämättömästi. Kun nuorilta kysytään, mikä kuvaa heidän tunteitaan metsää kohtaan, suurin osa kertoo, että metsä rauhoittaa, se antaa energiaa ja inspiroi heitä”, toteaa Metsäyhdistyksen nuorisoviestinnän johtava asiantuntija Sirpa Kärkkäinen.

Metsävisan finalistien harrastukset paljastavat, että luontoa on opittu lukemaan muuallakin kuin oppitunneilla. Mukana on partiolaisia ja suunnistajia. Moni kertoo harrastavansa luontokuvausta tai harvinaisten lajien etsimistä.

”Meillä visaan saivat osallistua ne, jotka halusivat. Totta kai olin tosi kilpailuhenkisenä mukana. Metsä on tuttua suunnistuksesta, ja isovanhemmillani on metsää”, kotkalainen Ilona Kiiski ehtii kertoa kävellessään kohti seuraavaa rastia, jossa pitäisi tietää, miksi hakkuiden yhteydessä jätetään säästöpuita.

”Kilpailu tuo Metsävisaan jännitystä, mutta tärkeämpää on saada yläkoululaiset kiinnostumaan metsistä ja tarjota sekä heille että opettajille uutta tietoa. Opettajille finaalimatka on palkinto hyvin tehdystä työstä”, Metsävisan järjestäjä, Suomen Metsäyhdistyksen nuorisoviestinnän asiantuntija Anne Turunen sanoo.

Maastokisan paikka vaihtelee vuosittain. Sen sijainti on finaaliaamuun asti salaisuus. Lähimpänä asuvat finalistit saattavat jopa käydä harjoittelemassa rastiradan maastossa, jos tarkka paikka paljastetaan etukäteen.

”Metsävisaa suunnittelevan ryhmän opettajilla on onneksi ilmiömäinen kyky laatia kekseliäitä kysymyksiä kaikenlaisiin maastoihin”, Turunen sanoo.

Rastiradalla ei ole kiire. Jokainen ehtii pohtia vastaustaan sen tarvitseman ajan ennen kuin täppää oikean vaihtoehdon mobiilisovelluksesta. Kysymyksiä on 30, ja niiden joukossa on lajitunnistusta, mutta myös kysymyksiä esimerkiksi monimuotoisuudesta ja puusta valmistettavista tuotteista. Kompassin, retkikeittimen ja relaskoopin käytön osaamista testataan.

Pääosan Metsävisasta rahoittaa Suomen Metsäsäätiö. Tapahtuma on osallistujille maksuton. Toteutuksessa on mukana iso joukko metsäalan toimijoita eli Metsävisan kummeja. Viime toukokuun rastiradalla kummiyritysten edustajat kertoivat talousmetsien luonnonhoidosta, puiden sienitaudeista ja tuhoja aiheuttavista hyönteisistä sekä tutustuttivat osallistujat puusta valmistettuun tekstiilikuituun.

Alkukilpailuun pääsevät kaikki

Vuoden 2025 Metsävisan kysymysten suunnittelu on jo aloitettu. Metsävisa-työryhmään kuuluu biologian ja maantiedon opettajia ja metsäasiantuntijoita. Ensimmäiseksi ryhmä työstää alkukilpailun nelisivuisen kysymyslomakkeen, jonka oppilaat täyttävät kaikissa osallistuvissa kouluissa samana päivänä. Ensi vuonna koulutason kisa on Runebergin päivänä 5. helmikuuta.

”Kilpailuun voivat osallistua kaikki yläkoululaiset koko maassa joko suomeksi tai ruotsiksi. Kouluja on vuosittain mukana koko maasta Hangosta Utsjoelle. Monissa kouluissa visa on niin tuttu ja suosittu, että osallistumisella on jo kymmenien vuosien perinne. Ilahduttavaa on, kun uusi opettaja jatkaa visan järjestämistä edellisen opettajan lähtiessä vaikkapa eläkkeelle”, Turunen kertoo.

Metsävisan sisältö vastaa opetussuunnitelmaa. Oppimisen näkökulma ja opetuksellisuus ovat tärkeitä, samoin oppilaiden erilaisten valmiuksien huomioiminen.

”Metsävisasta jää hyvä fiilis, vaikkei kaikkea osaisikaan. Alkukilpailulomakkeen ensimmäisellä sivulla on helpompia tunnistustehtäviä, sisäsivuilla enemmän haastetta. Takasivun tehtävissä on usein jotakin uutta asiaa metsäalasta, kuten sen innovaatioista, mutta vastauksia voi päätellä tehtävänannosta”, biologian- ja maantieteen opettaja Virve Alanen kertoo.

Hämeenlinnalainen Alanen on ollut suunnittelemassa kilpailukysymyksiä kymmenen vuotta. Visa on hänen mukaansa opettajalle hyödyllinen paketti, josta saa helposti tietoa ja ideoita ajankohtaisista metsäasioista. Edellisvuosien lomakkeet löytyvät Metsävisan verkkosivuilta käytettäväksi oppituntien materiaalina tai vaikka koekysymyksinä.

Kaiken lisäksi lomake on kaunis ja värikäs. Valokuvat, piirrokset ja kekseliäs taitto houkuttelevat vastaamaan. Alasen mukaan oppilaat ovat jopa kysyneet, mikseivät kokeetkin voisi olla ulkoasultaan yhtä kiinnostavia. Paperi saa pisteitä myös helposta tarkastettavuudestaan. Jos sen tarkistuksen ulkoistaa oppilaille, aiheista on mahdollista keskustella, mikä parantaa oppimista.

”Metsävisan myötä saamme tuotua omaa oppiainettamme esiin, kun koulun paras palkitaan. Meillä voittaja julkistetaan kevätjuhlassa stipendien jaon yhteydessä”, Alanen vinkkaa.

Finaali on opintomatka opettajille

Kun koulujen parhaat metsätietäjät ovat selvillä, heistä 50 saa kutsun finaaliin. Kutsun saa aina myös finalistin opettaja. Finaalin ohjelma suunnitellaan niin, että se on täydennyskoulutusta biologian- ja maantiedon opettajalle.

Kahden päivän finaalimatkasta vain pari tuntia on varsinaista kilpailua. Muussa ohjelmassa oli tänä vuonna vierailu Suomen luontokeskus Haltiaan, jonka lähimaastossa kisarata kulki, ja jonka viereisellä Solvallan urheiluopistolla koko joukko yöpyi. Toisena päivänä tutustuttiin metsätieteisiin Helsingin yliopistolla.

”Täällä oppilaat näkevät nuorten aikuisten esittelemänä, mitä opiskelu on ja mitä tulevaisuuden mahdollisuuksia biologia tarjoaa”, riihimäkeläinen opettaja Taina Björnström pohti yliopisto ohjelman lomassa.

Metsävisa voi antaa yläkoululaisille kimmokkeen ammatinvalintaan. Paitsi että metsäalan ammattilaisia tavataan rasteilla ja opintokohteissa, koulujen voittajat osallistuvat kesätyöarvontaan. Reilut kymmenen visavoittajaa saavat kahden viikon pestin kotipaikkakuntansa metsänhoitoyhdistyksessä. MTK ja Suomen Metsäyhdistys tarjoavat yhden työpaikan Helsingissä.

Vaikka Metsävisan finaalin ohjelma on sama oppilaille ja opettajille, kummatkin liikkuvat omissa ryhmissään. Kun oppilaista laserkeilataan yliopiston pihanurmella ryhmäkuvaa, opettajat pohtivat opetusympäristöjen eroja. Jotkut pääsevät tutustumaan luokan kanssa riistanhoitoon, kun taas toisten on tyydyttävä kaupunkimetsässä kuvittelemaan, miltä näyttäisi tuoreen kangasmetsän lajisto.

”Missä muualla sitä pääsisi näin vaihtamaan ajatuksia oman oppiaineen asioista”, opettajaringissä kiitetään.

Myös oppilailla on paljon yhteistä puhuttavaa. Kun nuoret istahtavat rastiradan jälkeen kanttiinissa mehulle, kuulostaa siltä, kuin ikkunapöydän hyväntuulinen nelikko olisi tuntenut toisensa jo ikänsä.

”No tänä aamuna kyllä ensimmäistä kertaa tavattiin, mutta ei maltettu olla tuolla metsässäkään hiljaa. Heti kisan jälkeen kyseltiin, että mitä muut vastasivat”, rovaniemeläinen Rosmariini Ojala, eurajokelainen Sofia Pörsti, pyhäjärveläinen Elle Heikkinen ja helsinkiläinen Anna Kukova nauravat.

”Tuurilla, arvalla ja maalaisjärjellä vastailtiin. Lajintunnistus oli helpointa ja se männyn tauti ehkä vaikein”, sanoo heistä yksi ja muut nyökyttelevät.

Opettajien tapaan oppilaat arvostavat finaalin opintoretkiä paikkoihin, joissa muuten ei pääsisi käymään: yliopisto kiinnostaa ja matkan huipentuma, palkintojenjako UPM:n Biofore-talossa Helsingin keskustassa jännittää.

Palkintojenjaon puheenvuoroissa toistuvat metsien merkitys ja nuorten tulevaisuudenvalinnat. Maa- ja metsätalousministeri Sari Essayah kannustaa opiskelemaan luonnonvara-alaa maailman ongelmien ratkaisuun osallistumiseksi. Puheissa korostuu se, että nämä kaikki viisikymmentä finalistia ovat jo voittajia. Monesta heistä paikallislehti onkin jo tehnyt jutun. Voittajan julkistusta ja haastattelua odottaa paikan päällä Ylen Metsäradion toimittaja.

Tällä kertaa Metsävisan kärkisijat menevät Vaalaan, Mikkeliin ja Espooseen. Voittajaa Ilari Kämäräistä Vaalan yhtenäiskoulusta hymyilyttää. Kilpailu meni paljon paremmin, kuin hän oli uskaltanut odottaa. Pohja metsätietämykselle löytyy Kämäräisen mukaan kotoa, joka sijaitsee metsän keskellä. Opettajalta hän sai lainaan metsäaiheisia kirjoja.

Voittajan lempiaine koulussa on tietenkin biologia.

Artikkeli on julkaistu aiemmin Biologian ja maantieteen opettajien liiton Natura-lehdessä.

Teksti: Anna Kauppi, Suomen Metsäyhdistys

Kuvat: Vilma Issakainen, Suomen Metsäyhdistys