Metsäyhdistyksen blogi: Metsäkeskustelun haasteet – kolme nostoa Metsäakatemiasta

Yli 30 päättäjää ja vaikuttajaa tutustui Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan metsiin ja metsäalaan järjestyksessään jo 55. Päättäjien Metsäakatemian kurssilla. Nelipäiväisen kurssin päätteeksi pohdittiin ajankohtaisia metsäkysymyksiä. Poimin kurssin päätöskeskustelusta kolme teemaa, jotka heijastavat metsiin liittyvän keskustelun tämänhetkisiä haasteita.

Käydäänkö metsäkeskustelua vain yhdestä näkökulmasta kerrallaan?

Metsäakatemian osallistujat nostivat esiin haasteen metsäkeskustelun siiloutumisesta. Olemme kaikki varmasti huomanneet, kuinka yksi näkökulma helposti dominoi metsiin liittyvää keskustelua: on helpompaa puhua yhdellä kertaa ilmastonmuutoksesta ja toisella kertaa monimuotoisuudesta. Tarkastelun yksipuolisuus vaikeuttaa kuitenkin laajemman kuvan hahmottamista metsien merkityksestä ja niiden käytön vaikutuksista.

Yksi Metsäakatemian keskusteluissa tunnistettu puuttuva näkökulma oli ihminen. Metsäalan puheissa huomio tuntuu edelleen helpoiten kiinnittyvän teknistaloudellisiin ja luonnontieteellisiin näkökulmiin: kuutioihin, hehtaareihin ja euroihin. Ihmislähtöiset ja käyttäytymistieteelliset näkökulmat jäävät keskustelussa sivuosaan, vaikka ala jo pelkästään työllistää suoraan yli 60 000* suomalaista ja koskettaa meistä jokaista tavalla tai toisella.

Ehkä meidän metsäalan toimijoiden olisi hyvä muotoilla viestejämme nykyistä hieman useammin ihmisten välisen vuorovaikutuksen, toiminnan ja inhimillisten tunteidenkin kautta.

Olemmeko liiankin hyviä?

Toinen Metsäakatemiassa esiin noussut teema on keskustelun sävy. Signaali, jonka osallistujat kurssin päätteeksi nostivat esiin, pysäytti. Suomalainen metsätalous koettiin etäisen erinomaiseksi.

Suomalainen metsätalous on erinomaista monesta näkökulmasta ja tietyillä mittareilla tarkasteltuna. Mutta se, että meidän metsäalan toimijoiden puhe omasta toiminnastamme koetaan erinomaisuutta korostavana, tai jopa ylpistelevänä terveen ylpeyden sijaan, voi kuitenkin estää kriittisten näkökulmien käsittelyn ja avaukset toiminnan kehittämiseen.

Metsäakatemian keskustelusta heräsikin kysymys, olemmeko me metsäalan toimijat aidosti vastaanottavaisia kuulemaan ja tutkailemaan myös kritiikkiä? Ilmaisemmeko turhan vaatimattomasti, jos lainkaan, tahtoa tarttua uuteen ja oppia paremmaksi? Vai onko alalla turnausväsymystä, kokemusta siitä, että kyllä nämä meidän menetelmämme ja tekemisen taitomme ovat jo valmiita, antakaa meidän jo keskittyä tekemiseen. Tämä on ristiriitaista, sillä itse koen metsäalan kehittävän toimintaansa jatkuvasti.

Meidän metsäalan viestijöiden ja toimijoiden on siis syytä pitää jatkossakin onnistumisten rinnalla esillä vielä keskeneräisiä teemoja, joiden kautta metsäala huomioi jatkossa vielä entistä paremmin erilaiset näkökulmat ja tavoitteet.

Uskallammeko keskustella vaikeista kysymyksistä?

Metsäakatemian osallistujia puhuttanut kolmas teema keskittyy metsäalan vaikeisiin tai jopa vaiettuihin kysymyksiin. Kurssilla nostettiin esiin se, kuinka metsistä käytävissä keskusteluissa korostetaan hyviä esimerkkejä onnistumisista ja tulevaisuuden toiveista, mutta haasteiden ja toiminnan rajoitteiden koetaan jäävän helposti pinnan alle. Kurssi haastoi metsäalaa käymään nykyistä kriittisempää keskustelua esimerkiksi puun riittävyydestä, elinympäristöjen turvaamisesta ja tulevaisuuskuvista.

Kuten tiedämme, rajoitteista ja haasteista puhumiseen tarvitaan luottamusta, sillä ilman luottamusta jäljelle jää pelko. Ja pelko, jos mikä, estää meitä käymästä rakentavaa vuoropuhelua, jossa kuuntelemme toisiamme ja etsimme yhteisiä ratkaisuja. Vaikeista kysymyksistä pitää pystyä puhumaan avoimesti, ilman pelkoa siitä, miten muut saattavat tietoa käyttää.

Itse jäin pohtimaan kuinka metsäalan luottamusta voisi vahvistaa? Miten vaikeistakin kysymyksistä uskallettaisiin käydä avointa keskustelua niin, että se kantautuu laajemmallekin?

Nämä kolme esiin nostamaani teemaa kirkastavat itselleni Metsäakatemian ja oman työni merkitystä. Itse pyrin aktiivisesti siihen, että Metsäakatemia on myös jatkossa turvallinen ympäristö, jossa jokainen voi tuoda esiin omat toiveensa, huolensa ja näkökulmansa. Monimuotoisen ja moniarvoisen keskustelun varmistaa se, että kursseille valitaan osallistujat mahdollisimman monilta eri yhteiskunnan aloilta. Kurssin avoimet keskustelut, osallistujien rohkeus nostaa kipeitäkin kysymyksiä esille sekä keskinäinen luottamus tuntuvat tarpeellisilta myös jatkossa. Siinä riittää eväitä seuraaville kursseille.

*Metsäbiotalouden työllisiä oli vuonna 2022 yhteensä 65 700 Tapion Metsäbiotalouden arvoketjut -selvityksen mukaan.

Metsäakatemian työpajojen ja keskusteluiden yhteenvetoihin voit tutustua materiaaliarkistossa.