Metsäyhdistyksen blogi: Nyt tai ei koskaan – kestävään kehitykseen metsien käytöllä

YK:n kestävän kehityksen tavoitteet (Sustainable Development Goals, SDG) ovat hiipineet keskusteluun pikkuhiljaa. Uusien tulevaisuuden teiden hakemisessa ainakin Saksa ja Ruotsi ovat sovitelleet ylleen matkanjohtajan viittaa.

Saksa etsii rooliaan alueellisessa ja globaalissa tavoitteiden täyttämisessä. Metsistä vastaava ministeri Christian Schmidt on teroittanut useasti, että Saksan ratkaisut vaikuttavat muiden maiden toimintaan.

”Pariisin kokouksen jälkeen into toimia laantui, nyt tarvitaan uusi käynnistys. Olemme vetäneet tyytyväisinä henkeä. Nyt tulee aloittaa tavoitteiden täyttäminen toden teolla”, ministeri hehkutti keväällä.

Viittaukset metsien rooliin ovat usein valitettavan nostalgisia, niin nytkin. ”Suunnannäyttäjä” Saksan metsistä vastaava ministeri vetosi jälleen kerran laiskasti vain 300 vuoden taakse, kestävyyden käsitteen keksimiseen.

Saksa kuitenkin pohtii keinoja kestävän kehityksen ottamiseksi laajemmin osaksi perustuslakia. Saksan hallitus laatii kestävyysalmanakkaa ja avoin SDG-yhteenliittymä on tekeillä. Saksan filosofia on: mitä haluat saavuttaa maailmassa, sinun tulee saavuttaa ensin kotikulmilla. Saksa tuntee voimakasta kansainvälistä vastuuta, ja agenda 2030 auttaa yhdessä luomaan uutta.

Kansalaisjärjestöt kautta maailman ovat pohtineet, ovatko YK:n kestävän kehityksen tavoitteet riittävän kunnianhimoisia. Yhdeksän maata päätti Ruotsin johdolla lyödä hynttyyt yhteen viime vuoden lopulla näyttääkseen nopeaa mallia. Maat ovat Brasilia, Ruotsi, Saksa, Argentiina, Etelä-Afrikka, Tansania, Tunisia, Liberia ja Itä-Timor.

Tähän mennessä tämän Swedish Initiative of First Mover Countries -koalition tekemä näkyvä työ on ollut lähinnä kaksi lehdistötiedotetta, joista toinen käsitteli koalition perustamista. Järjestöjen odotukset ovat olleet kovat, mutta pettymys toistaiseksi sitä suurempi. ”Ei voi juuri puhua nopeasta toiminnasta, jos mistään toiminnasta”, kansalaisjärjestöt kritisoivat.

Ruotsalainen Stockholm Environment Institute (SEI) kommentoi hiljattain ruotsalaiseen tapaan, että koska Ruotsi on yleensä kansainvälisten kestävyysmittarien kärjessä, Ruotsille on luontevaa ottaa vetovastuu kestävän kehityksen tavoitteiden toteuttamisesta. Ruotsia koskettaa noin 70 prosenttia tavoitteiden 169 päämäärästä.

Maailmanlaajuinen pyrkimys korvata fossiilisiin luonnonvaroihin, erityisesti öljyyn, perustuvat materiaalit biomateriaaleilla tarjoaa Pohjoismaille valtavat mahdollisuudet. Ruotsi ehätti ensimmäisten joukossa profiloitua pyrkimyksillään fossiilisista polttoaineista vapaaksi maaksi. Se aikoo olla ensimmäinen hyvinvointivaltio, joka on kokonaan vapaa fossiilisista polttoaineista. Toisaalta jopa Saudi-Arabian prinssi on linjannut maan pyrkivän pois öljyriippuvuudesta, vieläpä vuosisadan puolenvälin tienoilla.

Hallitukset eivät tietenkään ole ainoita toimijoita. Esimerkiksi metsänomistajissa, yrityksissä ja kansalaisjärjestöissä on potentiaalia. Toimeenpano tapahtuu usein paikallistasolla, ei valtionjohdossa.

Kansalaisjärjestöjen vaikutusmahdollisuuksien ja resurssien riittävyydestä kannetaan huolta. Pienten kansalaisjärjestöjen rooli on nähty keskeisenä, mutta isot järjestöt keräävät yleensä huomion. Kestävän kehityksen näkökulmasta on tärkeää luoda voimatasapainossa olevia kumppanuuksia metsäalan ja kansalaisjärjestöjen välille.

Monissa Euroopan maissa esitetään nyt kritiikkiä kaikenlaista kansainvälistä avustusta ja yhteistyötä kohtaan. Uusi kansallisuusaatteiden aalto yrittää asettaa kansainväliset yhteistyökuviot kyseenalaisiksi. Se hyödyttää myös populisteja, jotka vähättelevät ihmisten roolia ilmastonmuutoksessa.

Eri maiden ja sektorien välisen yhteistyön on käynnistyttävä uudella tasolla. Vuosi 2030 on silmänräpäyksen päässä. Nyt on kreivin aika tarjota metsien tuomia ratkaisuja planeetan pelastamiseksi.