Tulevat saksalaiset päättäjät ottivat mallia suomalaisesta metsäviestinnästä

Metsäyhdistyksen kansainvälisen viestinnän päällikkö Kai Lintunen kohtasi Göttingenin yliopiston kriittisiä ympäristö- ja metsäopiskelijoita Saksassa.

Göttingenin yliopiston metsätieteellinen tiedekunta kutsui Metsäyhdistyksen kertomaan kansainvälisistä metsäviestintähankkeista ja ajankohtaisista ympäristöviestinnän mahdollisuuksista.

Yliopistosalissa keskustelua käytiin etenkin metsätalouden käytännön kysymyksistä kuten koneellisen korjuun eduista ja haitoista, ja erityisesti koneiden mahdollisesti aiheuttamista vahingoista maaperälle ja jäljelle jäävälle puustolle. Perusteellisen mielipiteiden vaihdon ja pienen myllerryksenkin jälkeen opiskelijoiden lopputulema oli, että korjuu on lähtökohtaisesti hallittua ja kestävää. Keskustelussa sivuttiin myös esimerkiksi saamelaisasioita ja monimuotoisuutta.

Saksalaisopiskelijoita kiinnostivat metsänhoidon peruskysymykset. Opiskelijat innostuivat myös yliopiston toivomista esimerkeistä globaaleista metsäviestintähankkeista, joita Metsäyhdistys on tuottanut kansainvälisten organisaatioiden kanssa yhteistyössä.

Opiskelijoiden mielestä oli merkittävää, että mediassa on mahdollista saada globaalia huomiota positiivisille metsien käyttöä koskeville uutisille, ja että kattava medialevitys metsäasioille on ylipäätään mahdollista.

”Metsien käytön tuottamista ratkaisuista kertominen uskottavasti ei suju itsestään. Viestinnällinen ajattelutapa ei ole oikopäätä helppo mieltää. Työpajoissa ympäristö- ja metsäopiskelijoille kirkastui useita ajatuksia ja työkaluja, joita he voivat käyttää kertoessaan metsien käytön tuottamista positiivisista ratkaisuista”, Lintunen toteaa.

Metsäteollisuus ja metsätalous eivät ole Saksassa samanlaisessa yhteistyössä kuin esimerkiksi Suomessa, vaan niitä ajatellaan Saksan metsäalalla usein erillisinä. Jopa metsäalan tulevat päätöksentekijät näkevät alan pikemminkin piskuisena kansantalouden saarekkeena kuin olennaisena osana korkean jalostusasteen tuotantoa.

Göttingenin yliopisto on tunnettu metsätieteiden opiskelupaikka. Lintusen työpaja oli osa sen laajempaa viestintään painottuvaa kurssikokonaisuutta, sillä metsä- ja ympäristöasioista viestimisestä tai viestinnästä ylipäätään opiskelijoilla ei ole tähän asti ollut juurikaan kokemusta. Työpajan viisikymmenpäisestä kohdeyleisöstä yksikään ei esimerkiksi ollut vielä Twitterissä.

Lintunen näkee maiden välisen yhteisen ajattelutavan mahdollisuudet tärkeinä Suomen metsäalalle. ”Saksa on Suomen metsäteollisuudelle edelleen ydinmarkkina-alue. Kun sikäläiset mielikuvat kirkastuvat ja myytit arkistuvat, samaan tapaan ajattelevien ja toimivien joukko laajenee samalla kun metsäammattilaiset oppivat luottamaan itseensä viestijöinä”, hän toteaa.