Metsäsäätiö: 20 vuotta – 30 miljoonaa euroa

Liisa Mäkijärvi. Kuva: Anna Kauppi|Mikko Viljakainen. Kuva: Hannes Mäntyranta|Liisa Mäkijärvi. Kuva: Anna Kauppi

20-vuotias Suomen Metsäsäätiö on myöntänyt apurahoja metsäelinkeinon edunvalvontaan 30 miljoonalla eurolla. Raha on tullut puukaupan osapuolilta.

Toiminnanjohtaja Liisa Mäkijärvi korostaa vapaaehtoisuuden merkitystä Metsäsäätiön toiminnassa. ”Siihen päätettiin uskoa alusta alkaen”, sanoo Mäkijärvi, joka istui jo ensimmäisessä Metsäsäätiön hallituksessa.

Tavoitteeksi asetettiin, että säätiölle kerättävä vapaaehtoinen menekinedistämismaksu maksetaan joka toisesta perhemetsissä tehtävästä puukaupasta. Siihen ei ole päästy, vaan osuus on jäänyt alle 40 prosentin.

Innokkaita maksajia ovat olleet lappilaiset, jotka ovat nähneet säätiön toiminnan hyödyllisyyden kenties konkreettisimmin Ylä-Lapin metsäkiistojen yhteydessä. Myös suuret metsämaakunnat, kuten Pohjois-Karjala, Etelä-Savo ja Keski-Suomi ovat osallistuneet rahoitukseen aktiivisesti.

Säätiölle kertynyt rahasumma on ollut tasainen 1,8–2 miljoonaa euroa vuodessa, vaikka metsäalalla on nähty nousua ja laskua. Esimerkiksi puukaupan suhdanteet eivät vaikuta maksukertymään suoraan, koska maksu tilitetään vasta loppumaksun yhteydessä ja se voi tapahtua hyvin nopeasti mutta myös kolmekin vuotta puukaupan jälkeen.

Metsäsäätiö ei vähentänyt toimintaansa hetkeksikään edes metsäsektorin synkimpinä vuosina.

”Olemme melkein joka vuosi jakaneet 1,4–1,5 miljoonaa euroa paria kertaa lukuun ottamatta, jolloin olemme jakaneet enemmän”, sanoo Mäkijärvi. Metsäsäätiö toimii ainoastaan muiden tahojen rahoittajana, se itse ei järjestä mitään toimintaa.

Vapaaehtoisuus ei ollut itsestään selvää

Liisa Mäkijärvi. Kuva: Anna Kauppi
”Jos Metsäsäätiön rahoituksen merkitys epäilyttää, kannattaa miettiä, miltä metsäala näyttäisi, jos säätiötä ei olisi”, sanoo säätiön toiminnanjohtaja Liisa Mäkijärvi. Kuva: Anna Kauppi

Menekinedistämismaksun kerääminen haluttiin aikanaan kytkeä metsäalan normaaliin toimintaan. Jouduttiin miettimään, mikä olisi se metsäalan toiminto, mitä tarvitaan aina, vaikka maailma muuttuisi kuinka.

Maksu päätettiin kytkeä puukauppaan, koska tultiin tulokseen, että jos puukauppa joskus loppuu, mitään muutakaan ei voi olla jäljellä.

Päätös, että maksu on vapaaehtoinen, ei ollut itsestään selvä. Kaikki eivät uskoneet, että se tuottaisi jaettavaa. Toisessa vaakakupissa painoi, että pakollisuuden seurauksena alan ulkopuoliset olisivat saattaneet päästä päättämään rahan jakamisesta.

Niinpä sovittiin, että puun myyjä eli metsänomistaja saa päättää, maksaako hän menekinedistämismaksun Metsäsäätiölle. Puun ostajat eli teollisuus taas lupasi, että jos puun myyjä antaa, ostaja antaa saman verran.

Näin taattiin, että puukaupan osapuolet rahoittavat säätiötä yhtä suurin osuuksin, kumpikin 0,2 prosentilla puukaupan arvosta. Metsähallitus sitoutui maksamaan hankintahintaa vastaavan 0,1 prosentin maksun kaikista kaupoistaan. Samoin teki Metsähallitukselta puuta ostava teollisuus.

Metsäsäätiö jaksoi synkkienkin vuosien yli

Mäkijärven mukaan säätiön rahoituskohteet ovat pysyneet hyvin samankaltaisina koko ajan: puurakentamista ja siihen liittyvien puutuotteiden valmistusta tukeva viestintä, metsäalan kouluyhteistyö sekä päättäjä- ja vaikuttajaviestintä, yleinen metsäviestintä sekä metsäelinkeinojen sosiaalinen ja taloudellinen tutkimus.

Uutena rahoituskohteena on tullut mukaan puupohjaisten, uuden metsäbiotalouden tuotteiden menekkiä tukeva viestintä.

Mikko Viljakainen. Kuva: Hannes Mäntyranta
”Metsäsäätiön alkurahoituksen avulla lukuisat puurakentamisen edistämishankkeet ovat päässeet alkuun ja sen jälkeen siivilleen”, sanoo Puuinfon toimitusjohtaja Mikko Viljakainen. Kuva: Hannes Mäntyranta

Mäkijärvi uskoo vahvasti, että rahoilla on ollut merkitystä. ”Asiaa voi katsoa päinvastaisesta suunnasta: entä jos näitä rahoja ei olisi ollut käytössä kaikkina näinä vuosina”, hän kysyy.

”Olisiko meillä tällaista työtä puurakentamisen puolesta, olisiko jokavuotista koululaisille suunnattua, kohta miljoonan osanottajan Metsävisaa, olisiko 1100 osanottajan Päättäjien Metsäakatemiaa”, kysyy Mäkijärvi ja muistuttaa, että esimerkiksi PEFC-sertifioinnin tilanne olisi varmasti paljon heikompi, jos ei nimenomaan Suomen Metsäsäätiö olisi tukenut sen markkinointia Britanniassa ja Hollannissa.

Metsäsäätiön puolentoista miljoonan potti on jaettu metsäalalle myös sen kaikkein synkimpinä vuosina 2010-luvun päättymisen tienoilla. ”Moni mietti silloin, kuka on se viimeinen, joka sammuttaa valot.

Metsäsäätiö ei vähentänyt toimintaansa hetkeksikään, mikä on tietenkin ennen kaikkea metsänomistajien ja heitä kannustaneiden teollisuuden puunostajien suurenmoinen ansio”, Mäkijärvi sanoo.

Tänään 20-vuotisjuhliaan viettävä Suomen Metsäsäätiö rahoittaa myös forest.fi-verkkosivua.


Metsäsäätiön kotisivu


 

Kirjoita kommentti