Metsäyhdistyksen blogi: Mitä astronautilta voi oppia metsänhoidosta?

Olen edelleen kiitollinen vanhemmilleni, jotka herättivät minut puoli neljän aikaan aamulla 21. heinäkuuta vuonna 1969. Olin silloin kymmenvuotias.

Unenpöpperössä siirryin mustavalkoisen televisioruudun eteen. Pian Neil Armstrong astui ulos Eagle-kuumoduulista ja lausui historiallisen lauseen: ”Tämä on pieni askel ihmiselle, jättiharppaus ihmiskunnalle.”

Hyvin innostuneena odotin siis tällä viikolla Ruotsin Metsäpäivillä astronautti Christer Fuglesangin esitelmää. Tosin en ymmärtänyt mitä hän siellä teki. Mitä astronautti voisi opettaa luonnonvarojen käytöstä tai biotaloudesta?

Fuglesang kertoi pitkästä koulutuksestaan ja harjoittelusta, henkisestä ja fyysisestä valmistautumisesta sekä erilaisten mahdollisten ja mahdottomien tapahtumien seikkaperäisestä ennakoinnista. Hän odotti neljätoista vuotta päästäkseen avaruusmatkalle: koko ajan katse eteenpäin ja suoritukseen keskittyen.

Astronautti painotti tieteen ja tutkimuksen roolia. Monitieteellinen tutkimus on ollut välttämätöntä muun muassa laukaisurakettien ja avaruusaseman kehittämisessä, ja matkoilla tehdään jatkuvasti tieteellisiä kokeita. Painottomissa olosuhteissa saadaan uutta tietoa esimerkiksi polttotekniikasta, lääketieteestä ja biologisista prosesseista.

Fuglesang kertoi myös erilaisten ihmisten törmäyttämisestä. Avaruustiimissä on erilaisia ihmisiä, erilaisella peruskoulutuksella, miehiä ja naisia sekä monta eri kansallisuutta. Vain silloin kun työyhteisön jäsenet täydentävät toisiaan, saadaan paras lopputulos.

Hän kertoi materiaalitehokkuudesta ja kierrätyksestä. Avaruusaluksella kaikki optimoidaan ja kierrätetään. Toiminnot, materiaalit ja laitteet on kaikki suunniteltu kiertotalouden periaatteiden mukaan. Jopa virtsa puhdistetaan ja juodaan uudestaan. Sähkö on 100 prosenttisesti uusiutuvaa aurinkosähköä.

Avaruudesta käsin ei näe valtionrajoja. Riidat, sodat ja erimielisyydet näyttävät sieltä käsin käsittämättömiltä. Eikä koko avaruushankkeesta olisi tullut mitään, elleivät vanhat riitapukarit Venäjä ja USA sekä monet eurooppalaiset valtiot olisi yhdessä vieneet asiaa eteenpäin. ”Tehkää yhteistyötä entisten vihollistenne kanssa”, oli astronautin viesti metsäväelle.

Etäisyydeltä katsottuna näkee, miten hauras ja ohut ilmakehämme on. Vain ohut seitti verhoaa ison planeettamme. Atmosfääri ei todellakaan ole mikään loputon kaatopaikka. Ekosysteemistä on syytä pitää huolta, ja ihmisen on pakko siirtyä kestävään kulutukseen, lopetti Christer Fuglesang puheensa.

Yllättävän paljon suomalainen metsäammattilainen sai oppia ja ajatuksia astronautilta. Alalta, joka on kehittynyt nopeasti – vain noin viidessäkymmenessä vuodessa. Sopivasti, kun biotalousalamme on kehittymässä ja juuri ottamassa oman jättiharppauksensa ihmiskunnalle.