Luontoretkestä lisätuloja: uusi toimintamalli kannustaa yksityismetsien omistajia ja palveluyrittäjiä yhteistyöhön
Suomalainen havumetsä kasvaa taimikosta hakkuukypsäksi kahdeksassakymmenessä vuodessa. Siinä välissä metsä ehtii tarjota monenlaisia palveluita. Maanomistajia ja yrittäjiä halutaan nyt auttaa sopimaan niiden hyödyntämisestä.
Kuluttajien uskotaan olevan yhä useammin valmiita maksamaan luontoelämyksistä. Yksi palveluntarjoajista on Hannu Ylönen, jonka Sieniretki Y -yritys järjestää opastettuja sieni- ja villiyrttiretkiä pääkaupunkiseudun kansallispuistoissa Nuuksiossa ja Sipoonkorvessa.
Kun yritys käyttää liiketoiminnassaan hyväksi valtion maita, se tekee Metsähallituksen kanssa siitä sopimuksen. Nyt sopimuksellisuudella halutaan helpottaa palveluyritysten toimintaa myös yksityisten metsänomistajien mailla, joita on 60 prosenttia Suomen metsistä.
Ylönen suunnittelee ensi kevääksi uutta retkiaihetta, korvasieniä. Ne kasvavat parhaiten siellä, missä maan pinta on rikottu eli esimerkiksi hakkuualueilla, ja joita on yksityisten mailla. Sieniyrittäjä osallistui metsätalouden kehittämisyhtiön Tapion Sipoossa järjestämään tilaisuuteen, jossa yrittäjät ja maanomistajat tapasivat toisiaan.
”Yhteyden avaaminen luontoyrittäjien ja metsänomistajien välille on erittäin tärkeää. Se helpottaa sopimista siitä, milloin ja minkälaista toimintaa metsässä voi harjoittaa”, Ylönen sanoo.
Avainsana on yhteistuotanto
Tapion luonnonvara-asiantuntija Saara Lilja-Rothsten painottaa metsäympäristön hyödyntämisessä yhteistuotantoa. Puuntuotanto säilyy metsänomistajan ensisijaisena tulonlähteenä myös tulevaisuudessa.
Metsässä harjoitettavat palvelut voivat tuoda lisätuloja, ja ne voi nähdä myös lisäarvona. Perustuuhan suomalainen kestävä metsätalous paitsi taloudelliseen ja ekologiseen, myös sosiaaliseen kestävyyteen.
Tapiossa tehdään yhteistyössä Pellervon taloudellisen tutkimuskeskuksen kanssa parhaillaan opasta, joka tarjoaa käytännön apua metsänomistajille ja metsiä hyödyntäville luonto-, matkailu- ja hyvinvointiyrittäjille. Opasta laaditaan maa- ja metsätalousministeriön rahoituksella osana kansallisen metsästrategian toteuttamista, ja hanketta vetää Lilja-Rothsten.
”Suomessa tiedetään olevan valtavat mahdollisuudet metsien monikäyttöön, mutta keinot sen hyödyntämiseen yritystoiminnassa ovat puuttuneet”, Lilja-Rothsten sanoo. ”Opas lähtee ihan siitä, miten palveluntarjoaja voi selvittää toimintaansa sopivan metsänomistajan.”
Sopimus palvelutoiminnasta, esimerkiksi säännöllisistä, opastetuista retkistä metsässä, on vain yksi sopimusmalli metsäympäristön hyödyntämiseksi. Opas linkittää myös tietoon maanvuokrauksesta ja laidun- ja metsästyssopimuksista sekä kertoo virkistysarvokaupasta. Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK:n kehittämällä virkistysarvokaupalla voidaan sopia esimerkiksi maisema-arvojen säilymisestä.
Ekosysteemipalvelut tutuiksi
Metsäympäristön hyödyntämisessä on kyse ekosysteemipalveluista. 2000-luvulla syntyneen käsitteen avulla halutaan tuoda esiin luonnon monimuotoisuuden ja sen turvaamisen hyöty sekä saada sille arvo. Luonnon arvot voivat olla esimerkiksi sosiaalisia, terveydellisiä, yhteisöllisiä sekä taloudellisia.
Hyödyt ja arvot ovat tavallisesti päällekkäisiä. Lilja-Rothsten muistuttaa, ettei esimerkiksi virkistyskäytön tarvitse estää puuntuotantoa. Oleellista on sopia, miten kumpikin osapuoli haluaa ja aikoo käyttää metsää. Voidaan esimerkiksi sopia, että säästöpuuryhmä jätetään retkipolun viereen.
Pelisääntöjä ja sopimuksia tarvitaan erityisesti silloin, kun toimintaan eivät riitä jokamiehenoikeudet. Pannukahvit nuotiolla jäävät juomatta ilman maanomistajan lupaa tulentekoon.
”Selvä tarve sopimukseen on myös esimerkiksi ratsastuksessa”, Lilja-Rothsten sanoo ja toivoo, että jokaisella toimialalla räätälöitäisiin omat, yhteiset toimintamallit pian julkaistavan oppaan työkalujen avulla.
Oppaassa kerrotaan myös jo olemassa olevista tuotteista ja palveluista. Lieksassa luontokuvausyritys on vuokrannut suoalueen ahmakuvausretkiä varten. Pohjois-Pohjanmaalla 4H-yhdistys organisoi kihokin keruuta yskänlääkkeeksi. Varsinais-Suomessa järjestetään fasaanijahteja.
Mutta paljonko se maksaa?
Sekä Lilja-Rothstenin että Ylösen mukaan metsänomistajat suhtautuvat positiivisesti yhteistyöhön palveluyrittäjien kanssa. Tapion teettämän kyselytutkimuksen mukaan 70 prosenttia kyselyyn vastanneesta reilusta 1000 metsänomistajasta voisi ajatella sopivansa yrittäjän kanssa myös metsänhoidon toimenpiteistä. Metsänomistajat olivat kiinnostuneita metsiensä käytöstä esimerkiksi luontomatkailuun, metsästykseen, keruutuotteisiin ja valokuvaukseen.
Metsän hinnoittelu palvelukäyttöön on kuitenkin monimutkaista. ”Korvaukset riippuvat siitäkin, missä esimerkiksi kaunis maisema sijaitsee ja minkälaisesta metsästä on kyse: onko sillä kysyntää”, Lilja-Rothsten toteaa.
Ylönen uskoo, että metsänomistajien ja yrittäjien sopimusmallilla on kysyntää erityisesti siellä, missä ei ole kansallispuistoja valmiine tukipalveluineen. ”Silloin maanomistaja voisi saada lisätuloa myös esimerkiksi polttopuiden toimittamisesta nuotiopaikalle.”
Kun Ylönen vie sieniryhmän metsään, korvaus metsänomistajalle liikkuu kympeissä. ”Luontoelämysten tarjoaminen on kilpailtu ala. Hintojen pitää olla maltillisia asiakkaille, joten maanomistajalle ei voi maksaa kovin suurta korvausta.”
”Suomalaisille on melkein kunniakysymys löytää itse sieni- ja marjapaikkansa. Toisaalta saadun palautteen mukaan asiakkaat ovat olleet erityisen ilahtuneita yhteisöllisestä kokemuksesta ja retken virkistävyydestä”, Ylönen sanoo.
Opas valmistuu marraskuussa ja se julkaistaan Tapion nettisivuilla.
Tapio: Ekosysteemipalvelujen tuotteistaminen
Kirjoita kommentti