Päättäjien Metsäakatemian 56. kurssi tutustui puun hankintaketjuun, puusta ponnistaviin elinkeinoihin ja turvemaiden käytön tulevaisuuteen

Päättäjien Metsäakatemian 56. kurssi tarjosi osallistujille ainutlaatuisen mahdollisuuden tutustua metsäalan ajankohtaisiin teemoihin Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan alueella. Kurssilaiset tarkastelivat metsää niin elinkeinoelämän, uusiutuvan energiantuotannon kuin myös metsien hiilitaseen ja elinympäristöjen suojelun näkökulmasta.

Maastojakson avauksessa perehdyttiin alueiden metsäsektorin erityispiirteisiin Suomen metsäkeskuksen elinkeinopäällikkö Yrjö Ylkäsen johdolla. Erityispiirteistä Ylkänen mainitsi muun muassa soiden ja turvemetsien suuren osuuden maapinta-alasta, pohjalaisittain tyypillisen nauhamaisen tilarakenteen sekä erityisesti viime vuosina energiatuotantoon tähtäävien hankkeiden runsastumisen. Turvemaat ja niiden käytön erilaisten tavoitteiden yhteensovittaminen on alueellisesti merkittävä kysymys. Alueen toimijat ovatkin muodostaneet turvemaiden kestävän käytön osaamisklusterin, joka pyrkii vahvistamaan keskeisten toimijoiden osallisuutta turvemaita koskevissa muutosprosesseissa sekä tukea heidän ymmärrystä toimenpiteiden perusteista ja vaikutuksista läpi arvoketjujen.

Turvemaihin perehdyttiin vielä tarkemmin Helsingin yliopiston suometsätieteen professorin Annamari Laurénin alustuksen ”Turvekankaat ovat toista maata – monitavoitteinen metsänhoito ojitetuilla turvemailla” myötä. Laurén avasi metsänhoidossa jo käytössä olevien työkalujen vaikutuksia turvekankaiden kasvuun ja hiilen kertymiseen turvemetsikön puustoon ja maaperään. Laurén vakuutti osallistujia siitä, että turvekankailla on metsänhoidon menetelmillä ja vesienhallinnalla saavutettavissa merkittäviä ilmastonmuutosta hillitseviä vaikutuksia.

Tuloa, työtä ja vientituotteita puusta

Hakkuukohteella käytiin askel askeleelta läpi eri toimijoiden roolit puunkorjuuprosessissa. Kuva: Vilma Issakainen.

Maastojakson ensimmäisen päivän vierailukohteet havainnollistivat teemaa ”tukista tuotteeksi”. Vierailukohteilla kurssilaiset tutustuivat puun hankintaketjuun metsän päätehakkuusta sahan ja massiivipuuelementtitehtaan kautta aina kuluttajien tilaamaksi lopputuotteeksi saakka.

Päivän aikana keskustelujen kärkeen nousivat puunhankinnan vastuukysymykset, sekä puunkorjuun laatustandardit niin puuta myyvän metsänomistajan, puuta ostavan yrityksen  kuin korjuuyrittäjän näkökulmasta. Ennen hakkuunäytöstä kurssilaiset kertasivat Suomen metsäkeskuksen metsänhoidon johtavan asiantuntijan Tatu Viitasaaren opastuksella, millainen tiedonhallintaprosessi käynnistyy, kun metsätilalla suunnitellaan hakkuutoimenpiteitä. Metsänkäyttöilmoituksen ilmoitusmenettely ja puunhankintaketjun eri osapuolten roolien läpi käyminen toivat monelle kaivattua selkeytystä puun ja karttuvan tiedon matkaan kannolta tehtaalle.  

Kaadetut puut kuljetetaan seuraavaksi metsästä sahalle. Kuva: Vilma Issakainen.

Keiteleen sahan sahavierailulla puheenvuoroissa korostuivat sahateollisuuden vientivetoisuuden myötä kansainvälisten markkinoiden haasteet ja mahdollisuudet. Esimerkkinä markkinoiden käänteistä toimii vuosien takaiset Kanadan metsäpalot, joiden myötä Japanin markkinoille syntyi huutava tarve havusahatavaralle. Keitele Group onnistui tässä tilanteessa luomaan sujuvat asiakassuhteet vaativiin Japanin asiakkaisiin ja sen myötä edelleen merkittävä osa tuotannosta suuntaa Keiteleen sahoilta Japanin markkinoille saakka.

CLT- massiivipuulevyjä ja niistä rakennusteollisuuden käyttöön mittatarkasti valmistettuja tilaelementtejä valmistavan CLT Hoiskon tehtaalla kurssilaisille esiteltiin laadukasta elementtituotantoa esimerkkinä kestäväksi jatkojalostetusta puutuotteesta, joka toimii myös hiilivarastona. Tällä hetkellä elementit suuntaavat 90 % kotimaan markkinoille julkisen rakentamisen hankkeisiin, mutta Hoiskon väki on toiveikas: suhdanteen muuttuessa markkinat vetävät myös yksityisten omakotirakentajien ja puukerrostalourakoitsijoiden suuntaan.

Metsä monen näyttämönä: energiamurros, elinympäristö ja euroja

Maankäytön muutostarpeita pohdittiin energiamurroksen näkökulmasta torstaipäivän avaavalla maastokohteella Lapua Heininevalla kurssin tutustuessa EPV Energian lokakuussa 2024 aikana avautuvaan aurinkovoimalaitokseen. Yli 20 vuotta käytössä olleelle turvetuotantoalueelle on syntynyt yli 140 hehtaarin ja yli 140 aurinkopaneelin aurinkovoimala, joka pian tuottaa vuoden aikana 90 GWhsähköä valtakunnan verkkoon. Entinen turvetuotantoalue on valmiiksi varjoton, pinta-alallisesti tarpeeksi suuri ja jo entuudestaan energiantuotantoon muokattu alue, joten metsien raivaukselta vältytään.

Aurinkovoimalan kohdeisännät saivat vastata kysymyksiin niin sähkönvarastointiin ja akkuteknologiaan kuin alueen vesienhallintaan, jäännösturpeen päästöihin ja kasvillisuuden hallintaan liittyen. Toiveissa on, että aurinkopaneeleiden katveessa liikuskelevat tulevaisuudessa niin riista kuin linnutkin vapaasti.

Lapuan vanhalle turvetuotantoalueelle on syntymässä yli 140 hehtaarin aurinkovoimala. Kuva: Vilma Issakainen.

Pietarsaaressa UPMn sellutehdasvierailulla alustajat esittelivät kurssilaisille puunhankintaan, paikalliseen toimijuuteen ja vastuullisuuteen sekä puunjalostusprosessiin liittyviä teemoja. Pietarsaaren sellutehtaan ja sen toimitusketjujen verovaikutus Pohjanmaan maakuntaan on yksin yli 7 miljoonaa euroa vuodessa, joten kyseessä on aluetaloudellisesti merkittävä toimija. Pietarsaaren tehdasalueen logistisesti hyvä sijainti raide- ja maanteitse saavutettavissa sekä oma satama-alue mahdollistavat puunhankinnan laajalta alueelta ja lopputuotteiden sujuvan kuljetuksen vientimarkkinoille. UPM ei ole aikojen saatossa luopunut puun uitosta, mikä on osoittautunut logistiikan hallinnan kannalta varsin hyväksi päätökseksi. Edelleen muun muassa Lappeenrannassa sijaitsevat Kaukaan tehtaat saavat osan puuraaka-aineestaan vesireittejä pitkin.

Pietarsaaren kaupungin metsäkohteella kurssilaiset saivat tietoa elinympäristöjen suojelun merkityksestä erityisesti liito-oravan kannalta. EU:n luontodirektiivin ja Suomen luonnonsuojelulain nojalla tiukasti suojeltu liito-orava on pyritty huomioimaan talousmetsien käsittelyssä mm. Liito-orava LIFE -hankkeessa ja Suomen luonnonsuojeluliiton metsienkäsittelyohjeessa parhaiksi havaittujen käytänteiden kautta. Pietarsaaren Kittholman metsässä kurssi pohti, miten tässä metsässä olisi mahdollista tukea liito-oravan menestymistä.

Liito-oravan pönttö männyssä Kittholman metsässä Pietarsaaressa. Kuva: Vilma Issakainen.

Päivän päätteeksi ryhmä jakautui keskustelemaan tulevaisuuden mahdollisuuksista ja pohtimaan ratkaisuja seminaaripäivän aikana esiin nousseisiin kysymyksiin. Työpajassa käytiin keskustelua mm. pitkäikäisten puutuotteiden lisäämisestä markkinoille, metsäsektorin kestävyyden mittareiden ja järjestelmien toimivuudesta sekä monialaisen julkisen metsäkeskustelun rakentamisesta nyt ja tulevaisuudessa.


Kotiin tuliaisina uusia tulokulmia, hieman hämmennystä ja toivoa

Maastojakso tarjosi osallistujille katsauksen metsäsektorin ajankohtaisiin haasteisiin ja mahdollisuuksiin paikallisten toimijoiden johdolla. Keskusteluissa korostuivat kestävän metsätalouden ja monimuotoisuuden merkitys, sekä uusiutuvan energian ja ilmastonmuutoksen hillinnän kriittinen rooli tulevaisuudessa. Kohdeisäntien ja kurssilaisten väliset keskustelut lisäsivät ymmärrystä metsien merkityksestä niin taloudellisena voimavarana kuin ympäristön suojelun ja ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta.

Vaikka kurssin alustukset ja keskustelut avasivat uusia näkökulmia kurssilaisille, ne avasivat samalla kurssilaisten silmiä asioiden mutkikkuuden äärellä. Päätöskeskustelun jälkeen päättäjät kuvailivat oloaan ja ajatuksiaan toiveikkaaksi, mutta myös hämmentyneiksi. Osallistujien kommenteissa toistui, kuinka kurssin aikana näkyväksi on tullut sellaisia yhtymäkohtia metsiin, mitä ei ole aiemmin huomattu. Yleisesti kurssilaiset jakoivat kokemuksen siitä, että metsien kestävään käyttöön liittyvälle selkeälle ja perustellulle tiedolle on huutava tarve, toisaalta saatavilla oleva tieto koettiin hajanaiseksi tai siihen ei nykyisellään luoteta tarpeeksi. Osallistujat toivoivat selkeämpää jaettua yhteiskunnallista ymmärrystä metsien käytön tulevaisuudesta ja siihen yhtenä keinona esitettiin myös Metsäakatemiassa toimivaksi havaittua dialogia.

Syksyn satoa Etelä-Pohjanmaalla. Kuva: Vilma Issakainen.

Kirjoita kommentti