Hakkuukone räjäyttää luontotiedon määrän

Uusi teknologia ja big data tuovat mahdollisuuksia metsäkoneyrittäjille. Palveluita voi tarjota moneenkin tarpeeseen.

Hakkuukone kerää jo nyt valtavasti tietoa metsätalouden tarpeisiin, mutta se voisi kerätä tietoa myös muille. Kone voisi tuottaa metsistä paljon uudenlaista tietoa.

”Se voisi kiinnostaa muuta yhteiskuntaa ja siitä voisi jopa maksaa”, sanoo tietosuoja-asiantuntija, DPO Finland -yhtiön toimitusjohtaja Matti Rahikka. Rahikka puhui Koneyrittäjien Metsäpäivässä marraskuussa.

Hakkuukoneeseen asennettavat sensorit voivat jo nyt kerätä tietoa esimerkiksi etäisyydestä, lämmöstä, kosteudesta, ilmanpaineesta, liikkeestä, valosta, maaperän laadusta, maanpinnan muodoista, iskuista, sijainnista, lumen määrästä ja vesipitoisuudesta.

Rahikan mukaan metsäkone voisi olla myös kauko-ohjattavan helikopterin eli dronen tukiasema. Kehittyvä kuvantunnistusteknologia avaa dronen käytölle suuria mahdollisuuksia.

Dronen voi ohjelmoida seuraamaan jotain eläintä tai laitetta, sille voi osoittaa lentosuunnan, minkä jälkeen se väistää esteet mutta pitää lentosuunnan. Se voi saavuttaa 50 kilometrin nopeuden tunnissa ja sen kantama yhdellä latauksella voi olla jopa seitsemän kilometriä.

Drone voisi arvioida, kuinka paljon metsässä on tukkipuuta ja kuinka paljon pienempää, selluntekoon kelpaavaa kuitupuuta. Se voisi kuvata puuston laatua ja tarkistaa vaikkapa sähkölinjat.

Se voi tunnistaa eläinlajit ja laskea lajien yksilöiden määrän. Se voi etsiä joulukuuset, sienet ja marjat ja jopa kertoa, onko marjasato kypsä, sillä se erottaa kypsät marjat raaoista jopa kasvinlehtien takaa.

Liikkuva tukiasema hakkuualueelle

Samalla kun korjuuyrittäjä tuo hakkuukoneen metsään, hän voisi samalla lavetilla tuoda myös tukiaseman laajakaistaa varten ja aggregaatin. ”Tukiasema toisi verkkoyhteyden alueen asukkailla ja aggregaatti tuottaisi virran sekä tukiasemalla että mahdolliselle latauspisteelle”, Rahikka visioi.

Nykyään kuvankäsittelyohjelmat tunnistavat esimerkiksi kasvoja ihmisjoukosta, tunnetiloja ja jopa lautasella olevia ruoka-aineita ja niiden ainesosia.

Metsäkoneisiin voisi asentaa kaikkiin suuntiin kuvaavia kameroita, jotka voisivat kuvata esimerkiksi metsän ja hakkuussa jäljelle jäävien puiden kuntoa. Metsäkonekuskin osalta konenäkö voisi tunnistaa, milloin hän on tauolla, milloin korjaa konetta ja milloin hän palaa koneen pukille. Tai onko hänellä hyvä mieli.

Esineiden internet, Internet of Things (IoT) tarkoittaa kaikenlaisten laitteiden, kuten jääkaappien, pakastinten, polkupyörien – minkä vaan, mitä voi kuvitella – kytkemistä verkkoon. Verkossa nämä laitteet sitten keräävät ja välittävät tietoa sinne, minne halutaan.

Metsien suurin esine on hakkuukone. ”Se on jo nyt täynnään tietokone- ja kommunikaatioteknologiaa, mutta nyt voisi olla aika saada kone muunkin yhteiskunnan kuin vain metsäalan käyttöön”, sanoo Rahikka.

Uutta käyttöä vanhalle tutulle NMT-taajuudelle

Kun sensori on kytketty IoT-verkkoon, se lähettää tietonsa kapean kaistan esineinternet -verkossa (Narrow band Iot, NBIoT), joka käyttää vanhaa tuttua NMT-matkapuhelinverkon 450 megahertsin taajuutta.

Esineiden internetin kannalta sillä on kaksi tärkeää ominaisuutta. Sen kantama on hyvin pitkä, kymmeniä kilometrejä. Pitkän kantaman vastapainona on, että verkko ei kykene lähettämään kovin suuria datamääriä – mikä taas ei ole ongelma esineiden internetille.

Niinpä sensori ei tarvitse paljon virtaa ja se voi olla hyvinkin kaukana tukiasemasta. Nykyään tällaisten sensoreiden akun kesto voi olla jopa kymmenen vuotta ja ne halpenevat kaiken aikaa.

450 megahertsin verkko käy siis hyvinkin tyhmille laitteille, mutta niitä voi olla paljon ja isolla alueella. Jos sensorit vielä halpenevat, niitä voisi jopa levittää metsään kuin puun siemeniä, mistä ne sitten lähettävät tietoa ympäröivistä olosuhteista niin kauan kuin akku kestää.

Esimerkkejä käytössä olevista NBIoT-teknologioista ovat muun muassa itse itsensä vapaaksi ilmoittavat parkkipaikat, viat vaikkapa vesijohdoissa, sydämen sykkeen etätarkkailu, itse paikkansa ilmoittavat eksyneet, sensorilla pannoitetut lampaat sekä kirje- ja roska-astiat, jotka ilmoittavat itse olevansa täynnä.

Kuka omistaa datan?

Mutta kuka omistaa hakkuukoneen tuottaman datan? Tietoa voi kerätä esimerkiksi metsäkoneen omistajalle, mutta myös myytäväksi.
Rahikan mukaan laki sanoo, että dataa ei voi omistaa. Sen sijaan voi omistaa sen laitteen, minne data on talletettu.

”Ja useimmiten on niin, että sen, jolla data on, kannattaa jakaa se – joko maksua vastaan tai ilmaiseksi”, sanoo Rahikka.

Metsäkonedatan jakamisesta onkin jo sovittu. Metsäyhtiöt, koneyrittäjät ja metsäkonevalmistajat ovat tehneet asiasta yhteisen suosituksen. Sen tarkoituksena on selkeyttää tiedon omistuksen ja käytön pelisääntöjä sekä edistää metsäkonetietoon perustuvien sovellusten rakentamista ja palvelujen tuottamista.

Metsäyritysten lisäksi sopimuksessa on mukana vain yksi metsänomistaja, Metsähallitus. Yksityiset metsänomistajat voidaan kuitenkin ottaa sopimukseen mukaan heti kun he haluavat.