Uhanalaisia lajeja autetaan siirtoistutuksin – kääpiä pelastuu, jos metsissä on tarpeeksi lahopuuta

Lahopuun merkitys useille uhanalaisille lajeille on suuri. Lahopuun määrä metsissä on kasvussa, mutta se ei automaattisesti palauta metsiin kadonneita tai katoamisvaarassa olevia lajeja. Silloin tarvitaan siirtoistutuksia.

Kääpien siirtoistutusten onnistumista tutkitaan Luonnonvarakeskuksen ja Helsingin yliopiston yhteishankkeessa. Taustalla on karu tosiasia, että yli 40 prosenttia Suomen kääpälajeista on uhanalaisia ja syynä on niille sopivan lahopuun ja runsaslahopuisten metsien puute.

Etelä-Suomessa on laajoja alueita, joilta tietyt kääpälajit ovat kadonneet jopa kokonaan. Nykyisenkaltainen suojelu ei tuo niille riittävää turvaa, vaikka lahopuun määrä on tuuli- ja kuivuustuhojen, metsäluonnon hoidon ja tiukan suojelun lisääntymisen ansiosta kasvussa.
Periaatteessa kääville löytyy sopivia elinpaikkoja yhä enemmän. Ongelma on, miten uhanalaiset kääpälajit pystyvät levittäytymään uusille alueille.

Luonnonvarakeskuksen tutkija Reijo Penttilän mukaan yksi ratkaisu voisi olla siirtoistutus. ”Tutkimallamme menetelmällä siirtoistutuksia pystytään tekemään suuria määriä pienin kustannuksin. On mahdollista, että menetelmästä voitaisiin kehittää jopa kaupallinen tuote”, sanoo Penttilä.

Vain ensiapua – myös lahopuuta tarvitaan

Penttilä korostaa, että kyseessä on ensiapu, joka ei onnistu, ellei metsässä sitä ennen ole sopivaa lahopuuta. Siirtoistutusten avulla voidaan huomattavasti nopeuttaa uhanalaisten lajien ilmestymistä uusille lahopuisille alueille. Uhanalaisimpien lajien kohdalla siirtoistutukset saattavat olla ainoa keino saada lajit palautettua alueille joissa ne aikaisemmin ovat esiintyneet.

Käävät ovat sieniä eikä sienten siirtoistutus sinällään ole mitenkään uutta. Esimerkiksi ruokasienten istuttaminen on tavallista kaikkialla maailmassa ja puista riippuvaisia sieniä käytetään haitallisten sienten, kuten juurikäävän torjumiseen.

Uhanalaisten sienten siirtoistutuksia on tutkittu aiemmin Helsingin yliopiston tutkijoiden pilottitutkimuksessa, missä mahdollisuudet havaittiin hyviksi.

Kaikilla istutuskäävillä on uhanalaisuusluokitus

Luonnonvarakeskuksen vetämä hanke aloitettiin keräämällä uhanalaisten kääpien näkyviä itiöemiä syksyllä 2018 ja kasvattamalla niitä laboratoriossa viime talvena. Tänä keväänä ja kesänä niiden sienirihmastosta valmistetaan ”istutuspaketteja”, puisia, rihmastoa sisältäviä tappeja. Ensi syksynä nämä tapit laitetaan koealueilla lahopuuhun porattuihin reikiin.

Tutkittavia kääpälajeja on 22 ja ne kaikki ovat uhanalaisia. Niistä kaksitoista elää kuusella, viisi männyllä ja viisi lehtipuilla.

Koealueet on valittu niin, että istutettavia kääpälajeja ei tiedetä niillä juurikaan esiintyvän. Alueilla on myös runsaasti äskettäin kuollutta puuta ja mieluusti myös pitkä lahopuujatkumo, mikä tarkoittaa, että eriasteisesti lahonnutta puuta löytyy nyt ja tulevaisuudessa riittävästi. Lahopuujatkumon avulla voidaan turvata istutettavien lajien säilyminen istutusten jälkeenkin.

Kääpiä istutetaan sekä aiemmin kaatuneisiin että erityisesti tätä hanketta varten kaadettuihin puihin. Raidantuoksukääpää istutetaan myös eläviin raitoihin.

Istutukset tehdään vain puun toiselle puolelle kymmeneen kohtaan metrin välein. Jokaiseen kohtaan porataan kolme reikää, niihin pannaan rihmastoa sisältävä tappi ja ne peitetään vahalla. Lisäksi rei’istä saaduista puruista selvitetään DNA-menetelmin, mitä sieniä puussa elää luontaisesti, jotta saataisiin selville puissa jo olevien sienilajien vaikutus istutettujen lajien menestykseen.

Myös puiden koko, lahoamisaste, kaarnan ja puun pinnalla elävien epifyyttien, kuten sammalien ja jäkälän määrä ja puun kosketuskohdat maahan tallennetaan.

Istutusten onnistumista seurataan ainakin viiden vuoden ajan. Seurannassa puusta porataan purua istutuskohdan läheltä ja selvitetään, ovatko sienirihmastot levinneet istutuskohdasta. Samalla tarkastetaan, onko kääpä tehnyt itiöemiä. Kun istutuksesta on kulunut viisi vuotta, paikalla käydään katsomassa enää itiöemien esiintyminen.

Kaikkiaan siirtoistutuksia tehdään 15–20 kuusivaltaiselle, mäntyvaltaisille tai kuusivaltaisille haapaa ja raitaa kasvavalle metsäalueelle. Istutusalueet ovat Metsähallituksen, UPM:n ja Helsingin kaupungin metsissä.

Pilottitutkimus Reintroduction of threatened fungal species via inoculation