Metsäyhdistyksen blogi: Millaiset metsäeväät perusopetuksesta?

Puita ja päitä on luonnehdittu maamme tukipilareiksi, eikä suotta. Muistatko millaiset metsäeväät sait oppivelvollisuuskoulusta?

Minulle ensimmäisten vuosien kyläkoulu metsän keskellä jätti lämpimiä muistoja. Siellä lähimetsikössä rakensin majoja, hiihdin välituntilatua ja osallistuin puolukkaretkeen, jonka saaliista nautittiin sittemmin kouluruokailussa. Varsinaisia metsäasioita en muista opetukseen sisältyneen, vaikka joitakin koevastauksia metsäneläinten talviunesta ja myöhemmin metsävisassa kysytyistä kasveista onkin mielensopukoihin piirtynyt.

Metsäeväiden sisältöön itsenäisen Suomen aikana perehdyin omia muistikuvia laajemmin ja systemaattisemmin kasvatustieteen opinnäytetyössäni, jonka aineistona olivat valtakunnan tasolle opetuksen yhteneväisyyttä varmistamaan laaditut opetussuunnitelmat vuosilta 1925-2004. Kiintoisaksi aiheen teki erityisesti se, että niin nuoret kuin varttuneemmat kansalaiset ovat kuvanneet koulusta saatuja oppeja merkittäviksi metsätiedon lähteiksi.

Alla esitetty luonnehdinta eri aikojen tavoitekansalaisesta metsäisestä näkökulmasta tiivistää keskeisimmät opetussuunnitelmakohtaiset havainnot. Tunnistatko koulusta saatujen metsäeväiden raaka-aineet ja vivahteet?

• käytännöllinen lähiympäristön metsien hyödyntäjä (1925)
• metsiä elinkeinona käyttävä (1952)
• yhä laajemman metsätiedon omaava (1970)
• metsäteollisuusvaltion jo luonnonvarojen riittävyydestä huolestuva (1985)
• luonnonsuojelu ja ympäristötietoinen (1994)
• lähiympäristön monipuolinen hyödyntäjä, joka tarkastelee aiheita myös globaalilla tasolla (2004)

Luonnehdinta ei tee oikeutta opetussuunnitelmien monille metsään liitettäville ilmaisuille, mutta antaa kuvan siitä, että yhteiskunnan tarpeet ja tulevaisuuden näkymät ovat kuvastuneet myös opetussuunnitelmien sivuilta. Yksittäisiin mielenkiintoisiin seikkoihin ja muutoksiin metsäaiheissa oppiainetasolla kannustan tutustumaan liitteenä olevan opinnäytetyöni tulosluvuissa.

Palstatilaa ovat saaneet niin sisällöt eri oppiaineissa kuin oppiainerajat ylittävät kokonaisuudetkin.
Sivistyksen kehittyminen puun poltosta keskuslämmitykseen, metsänhoidolliset kysymykset, ”peikkometsään” kirjoitelman aiheena, niinen, käpyjen tai muiden puuperäisten materiaalien hyödyntäminen käsitöissä ja luonnosta vieraantumisen estämiseen luontoliikunnan tavoitteena ovat esimerkkejä opetuksen aiheista, joita opetussuunnitelmat sisältävät. Tapa puhua metsistä on luonnollisesti muuttunut myös opetussuunnitelmien sivuilla. Luonto osana kansallista identiteettiämme sen sijaan on pitänyt paikkansa aina.

Täysmittainen metsien hyödyntäminen opetuksen sisältönä tai oppimisympäristönä on haastanut opettajat lukemaan rivien välistä, sillä vain joka viidennessä ilmauksessa esiintyy sana metsä. Metsään viitataan usein epäsuorasti sanojen luonto, maasto, ympäristö, lähiympäristö, elinympäristö, retkeily ja luonnonsuojelu kautta. Niin ikään kasvillisuuden, puiden, kasvien ja eläinten yhteys metsään tuntuu luontevalta, ainakin metsätaustaiselle.

Ymmärrys metsästä saattaa olla sisäänrakennettua ja itsestään selvää. Omakohtaisesti tuon seikan huomasin, kun perustelin opiskelukavereille esimerkiksi eläinten talvehtimisen, puulla lämmittämisen tai retken ympäristöön voivan olla osa metsätietoa. Opetussuunnitelmien kehityksen myötä opetuksen tavoitteet ovat siirtyneet yksityiskohtaisista sisällönkuvauksista yleisempiin kokemuksiin. Yhdessä nuo havainnot innostivat yhä enemmän pohtimaan, millaisia metsätietoja ja -taitoja eri aikakausina koulujaan käyneillä on, ja miten ne vaikuttavat vaikkapa opettajien, metsänomistajien tai perheiden arjessa nykyään.

Kun hieman romantisoiden luin ensimmäisten opetussuunnitelmakomiteamietintöjen ohjeistusta koululaisten marjaretkistä, ymmärsin, että ajassaan tuon taidon juurruttaminen on ollut liki välttämätöntä. Mitä mahtavat olla tarvittavat taidot nykyään? Ehkäpä jokamiehenoikeuksia tai erilaisten metsänkäyttömuotojen ymmärrystä? Metsien terveysvaikutuksia tai merkitystä hiilensidonnassa?

Tutkielmassa tarkastellut opetussuunnitelmat valtakunnan tason ohjaajana eivät velvoita käsittelemään suoraan metsään liittyviä teemoja, vaan antavat siihen mahdollisuuden opetussuunnitelmajärjestelmän seuraavilla tasoilla sekä oppikirjojen sivuilla. Opettajat ja oppikirjojen laatijat ovat avainasemassa opetussuunnitelman jalkauttajina käytäntöön, joten metsäaiheiden tarkastelu valtakunnan suunnitelmissa antaa ainoastaan viitteitä metsäopetuksesta historian saatossa.