Metsäakateemikon blogi: Metsäsektorin tulevaisuus visioidaan kohtaamoissa ja toteutetaan ohjaamoissa
Ylijohtaja Tuula Packalen työskentelee osastopäällikkönä maa- ja metsätalousministeriön luonnonvaraosastolla, jolle kuuluvat uusiutuvien luonnonvarojen kestävän käytön edistäminen ja edellytysten luominen niihin perustuville elinkeinoille ja hyvinvoinnille. Tätä ennen Packalen on toiminut muun muassa metsäsuunnittelun tutkimusprofessorina Luonnonvarakeskuksessa ja ohjelmajohtajana Euroopan metsäinstituutissa. Hän osallistui Metsäakatemian kurssille vuonna 2006.
Kestävää kehitystä koskevan keskustelun alkuna pidetään yleisesti Brundtlandin komission raporttia vuodelta 1987. Tällä hetkellä keskiössä on YK:n kestävän kehityksen toimintaohjelma 2030, jossa on 17 tavoitetta. Kestävän kehityksen tavoitteet ovat vahvasti läsnä erilaisissa kohtaamoissa eli työryhmissä, prosesseissa tai muissa kokoonpanoissa, joissa visioidaan tulevaisuutta. Metsäsektorin kohtaamoita ovat esimerkiksi metsäneuvostot. Myös Päättäjien Metsäakatemiaa voidaan luonnehtia kohtaamoksi.
YK:n kestävän kehityksen tavoitteista metsäsektorille mielenkiintoisin on numero 12, joka koskee kulutus- ja tuotantotapojen kestävyyttä. Sen alatavoitteissa käsitellään muun muassa luonnonvarojen kestävää ja tehokasta käyttöä, kierrätystä ja uusiokäyttöä sekä ruokahävikin, haitallisten jätteiden ja muiden kielteisten ympäristövaikutusten vähentämistä. Näihin kaikkiin metsäsektori tarjoaa moderneja ratkaisuja.
Metsistä saadaan puuta, muita uusiutuvia luonnontuotteita ja palveluita, joista saatavat tulot kannustavat maanomistajia hoitamaan ja käyttämään uusiutuvia luonnonvaroja kestävästi. Uusiutuviin puuvaroihin perustuvilla ja biohajoavilla tuotteilla voidaan korvata erityisesti kertakäyttöisiä muovituotteita ja siten vähentää sekä fossiilisten raaka-aineiden käyttöä että muovijätteestä aiheutuvia ongelmia. Uudet biomateriaalit ja niihin perustuvat pakkausratkaisut auttavat ruokahävikin torjunnassa. Mekaaninen ja kemiallinen metsäteollisuus ovat myös materiaali- ja resurssitehokkaita. Järeästä rungosta saadaan molemmille ensiöraaka-ainetta, sahauksen sivutuotteena haketta sellutehtaisiin ja purua puumassa- tai levyteollisuuteen sekä molempien teollisuusalojen sivuvirroista energiaa. Uudet biotuotetehtaat tuottavat kartongin ja erilaisten papereiden valmistukseen käytetyn sellun ja perinteisten sivutuotteiden kuten mäntyöljyn ja tärpätin lisäksi muitakin sellu- tai ligniinipohjaisia jalosteita, joilla voidaan korvata fossiilisia raaka- ja polttoaineita. Metsäkoneiden ja teollisuuden ohjaamoissa toteutetaan siis jo nyt kohtaamoissa ideoituja visioita.
Jotta kuluttajilla on mahdollisuus vaikuttaa tuotannon kestävyyteen omilla päätöksillään, on otettu käyttöön sertifikaatteja ja ympäristömerkkejä, jotka huomioivat tuotteen koko elinkaaren. Metsäsektorin tunnetuimmat sertifikaatit ovat FSC ja PEFC. Jotkut alkuperämerkinnät tarjoavat vielä niitäkin yksityiskohtaisempaa tietoa. Yritykset tarjoavat toiminnastaan tietoa myös vastuullisuusraportteina.
Kiertotaloudessa kuluttajien ja tuottajien roolit ja siten myös vastuut sekoittuvat. Kuluttajista tulee uusioraaka-aineen tuottajia, jotka tarvitsevat tietoa kierrätysmahdollisuuksista tai -velvoitteista. Tuottajilla voi puolestaan olla uusi rooli kierrätyksen tai uusiokäytön järjestäjänä. Kestävän kehityksen ja kiertotalouden yhteensovittamiseksi tarvitaankin nyt keskustelua uusista liiketoimintamalleista sekä kustannusten ja hyötyjen jakautumisesta. Tässä Päättäjien Metsäakatemia tarjoaa tärkeän kohtaamon.
Metsäakateemikon blogi kokoaa Päättäjien Metsäakatemia -kurssin käyneiden ”metsäakateemikkojen” metsäasioihin liittyviä näkökulmia. Metsäakatemian 25-vuotisen taipaleen kunniaksi, tämän vuoden kirjoituksissa visioidaan tulevaisuutta.
Tutustu muihin kirjoituksiin Metsäakateemikon blogissa täällä.
Siirry Päättäjien Metsäakatemian etusivulle.
Kirjoita kommentti