”Materiaalien vallankumous on lähellä”

”Materiaalien osalta olemme samanlaisen vallankumouksen äärellä kuin olivat aikoinaan raudan ja muovin käyttöönotto”, sanoo tulevaisuuden tutkija Risto Linturi.

Yksi vallankumousta tuottava seikka on tutkimustiedon valtava kertyminen. ”Tästä eteenpäin vuoteen 2030 mennessä uutta tietoa kertyy yhtä paljon kuin olemme saaneet tähän asti”, sanoo Suomen parhaaaksikin mainitun koulutusyritys Sovelton tulevaisuudentutkija Risto Linturi.

Mutta on kehitys tähänkin asti ollut huimaa. Vielä 1800-luvulla eläneen kirjailija Sakari Topeliuksen tuotannon ensipainokset tehtiin lumppupaperille.

Linturin mukaan Suomi on aina kehittynyt kriisien kautta: 1800-luvun lopun nälkäkriisi, sotakorvaukset ja 1990-luvun alun kriisi. ”Kun 1990-luvun alun kriisistä selvittiin 1960-luvulla aloitetun elektroniikkainsinöörien koulutuksen turvin. Nyt on paremmin, meillä on koko metsäteollisuuden pohja, miltä ponnistaa”, Linturi sanoo.

Linturi puhui Metsäteollisuus ry:n tilaisuudessa, jossa julkistettiin alan visio ”Uusiutuva metsäteollisuus – menestystä biotaloudesta” vuodelle 2025.

Huonojakin mahdollisuuksia on

Mahdollisuuksia on monia, osa hyviä, osa huonoja. Yksi huonoista on keskittyminen bioenergian tuotantoon.

”Metsäteollisuuden tuotannon arvo on nyt 20 miljardia euroa vuodessa. Jos polttaisimme koko metsien kasvun energiaksi, siitä saatavan tuotannon arvo olisi puolet tästä”, Linturi sanoo.

”Sitä paitsi, muutamassa vuodessa aurinkopaneelit keräävät saman energian satoja kertoja pienemmältä pinta-alalta kuin metsä”, Linturi sanoo

Energiaa pitäisikin tuottaa kestävän käytön yhtenä tuotteena: ”Ensin metsä käytetään luontona esimerkiksi virkistykseen, sitten käytetään mekaanisen metsäteollisuuden mahdollisuudet, sitten kuitujen ja molekyylien ja vasta sitten, itse kunkin tuotteen elinkaaren lopussa, energiantuotannon ‒ unohtamatta missään vaiheessa sivuvirtoja.”

Jos taas metsien kasvusta tehtäisiin sellua, tuotannon arvo olisi viime vuoden hinnoilla kymmenen, tämän vuoden 15 miljardia euroa vuodessa. Mutta jos jalostaisimme sellua pidemmälle, saisimme aikaan paljon enemmän.

Puulla voisi keventää betonia

Ligniiniä käytetään jo polttoaineena. Paremmilla prosesseilla saisimme siitä ja hemiselluloosasta raaka-ainetta tekstiileihin, muoviin ja biohajoavaan hartsiin (lisää ligniinin mahdollisuuksista täällä).

”Esimerkiksi Volkswagen tutkii, miten hiilikuiduilla voisi vahvistaa autojen rakenteita”, sanoo Linturi.

Biohajoavalla hartsilla taas voidaan vahvistaa esimerkiksi betonirakenteita. Näin ilmaston kannalta haitallisia betonirakenteita voidaan keventää ilmaston kannalta hyödyllisellä biomateriaalilla.

Tekstiilejä voidaan tehdä jo nyt liukosellusta, mutta vähintäänkin myös siitä tehdyt kankaat pitäisi tehdä kotimaassa. ”Tähän vievät myös raakapuuvillan kasvavat tuotanto-ongelmat ja peltoalan kilpailu ruoantuotannon kanssa”, Linturi sanoo.

Tekstiilien maailmanmarkkinan koko on 600 miljardia euroa vuodessa. Muoveja taas maailmassa 250 miljoonaa tonnia vuodessa, terästä miljardi tonnia.

”Erityisesti kiteisen nanosellun vetolujuus on kymmenkertainen teräkseen nähden, mutta sen teknologiaa ei vielä hallita. Sen sijaan kuiturakenteista nanosellua osataan tehdä, ja senkin avulla esimerkiksi kartongin vetolujuutta voidaan parantaa kymmeniä prosentteja”, Linturi sanoo.

Robotit tulevat metsiin

Myös metsätalous tulee Linturin mukaan mullistumaan, kun sinne tulevat robotit. Jo nyt julkisuudessakin on esitelty satelliitin kautta ohjattavia metsäkoneita, jotka voidaan ohjata tekemään toimia ”puu kerrallaan”: ”Tulevaisuudessa ne voivat istuttaa, tehdä alakarsinnan, täsmälannoittaa, harventaa”, Linturi luetteli.

Vielä huimempia mahdollisuuksia Linturi availi elintarviketuotannossa. Esimerkiksi selluliemessä kasvatetun naudanfileen tonnihinta on kymmeniä tuhansia euroja. ”Tätä prosessia varten meillä on kaikki tarvittava valmiina, sitä pitää vain opetella lisää”, Linturi sanoi ja jatkoi, että ”me pystymme jo nyt kasvattamaan bioliemessä myös sähköä varaavia akkuja ja aurinkopaneeleja käsin koskettamatta”.

Mitä puuttuu, on Thomas Alva Edisonin näkökulma. ”Häntä pidettiin tutkijana, mutta ennen kaikkea hän oli teollisuusmies, joka keksi tuhansia patentteja nimenomaan sähköä käyttäviin tuotteisiin. Sitä tarvitaan metsäalallakin, uusia keksintöjä, patentteja ja tuotteita lisäämään kuluttajien mahdollisuuksia käyttää biotuotteita”, Linturi sanoi.

Linturin mukaan metsäteollisuuden kehityspanos on aivan liian pieni: koko Suomessa vain muutama sadasosa esimerkiksi siitä kymmenestä miljardista eurosta, mitä Volvo aikoo panostaa yksinomaan uuden moottorin kehittämiseen vuoteen 2018 mennessä.