Kotimaiset panokset nostavat metsäalan hyötyä Suomelle

Metsäalan brutto- ja nettoviennin ero on pieni. Metsäteollisuustuotteiden viennin osuus kokonaisviennistä on 2000-luvulla laskenut selvästi.

Kun metsäteollisuuden osuus Suomen vientituloista on laskenut 2000-luvun alun vajaasta neljänneksestä vain 15 prosenttiin vuonna 2010, alalla on usein muistutettu, että todellisuudessa metsäteollisuuden positiivinen vaikutus kansantalouteen on suurempi.

Väite perustuu siihen, että metsäteollisuus ostaa monet panoksensa ‒ ennen muuta puuraaka-aineen ‒ kotimaasta. Väite on myös totta, mutta ei lainkaan siinä määrin kuin usein kuvitellaan.

Kun puhutaan eri teollisuudenalojen osuuksista kokonaisviennistä, puhe on yleensä bruttoviennistä. Se tarkoittaa, että teollisuudenalan ulkomailta tuomien raaka-aineiden ja muiden panosten osuutta ei ole vähennetty viennistä.

Esimerkiksi polttoaineteollisuuden viennistä ei ole vähennetty ulkomailta tuotujen raaka-aineiden arvoa, vaikka esimerkiksi liikennepolttonesteiden tuotanto perustuu kokonaan ulkomailta tuodun raakaöljyn jalostamiseen. Näin merkittävä osa tuonnista saaduista euroista palautuu raaka-aineostosten myötä välittömästi ulkomaille.

Myös bruton ja neton ero pienenee

Kun bruttoviennistä vähennetään ulkomailta tuotujen raaka-aineiden ja muiden panosten osuus, saadaan nettovienti. Brutto- ja nettovientiosuuksien erotus kertoo, kuinka paljon teollisuus ostaa tarvitsemiaan raaka-aineita ja panoksia kotimaasta: mitä enemmän, sitä suurempi nettovientiosuus on bruttovientiosuuteen verrattuna.

Mitä suurempi erotus on, sitä suurempi osuus ulkomaankaupassa saaduista rahoista jää hyödyttämään kotimaata. Jos nettovientiosuus taas on bruttovientiosuuteen verrattuna pieni, se kertoo siitä, että tuontieurot valuvat takaisin ulkomaille, kun niillä ostetaan esimerkiksi tuotannon vaatimia raaka-aineita.

Metsäsektorin osalta brutto- ja nettovientotulo-osuuden ero ei ole niin suuri kuin usein kuvitellaan ja se on kaiken lisäksi pienentynyt 2000-luvulla.

Vielä vuonna 2000 erotus oli lähes viisi prosenttiyksikköä. Vuonna 2010 ero oli supistunut vajaaseen kahteen prosenttiyksikköön. Osaselitys saattaa olla, että metsäteollisuuden tarvitsemien kemikaalien hinta on noussut 2000-luvulla; kemikaalithan ostetaan enimmäkseen ulkomailta.

Metsäsektorilla ero on kuitenkin ”oikean” suuntainen: esimerkiksi sähköteknisessä teollisuudessa ja optiikkateollisuudessa ero on samaa luokkaa, mutta sen osalta bruttovientiosuus on suurempi kuin nettovientiosuus ‒ mikä kertoo, että tuotanto perustuu suuremmassa määrin ulkomailta ostettuihin panoksiin.

Suhteellisesti ja myös absoluuttisesti suurin ero on polttoaineteollisuudessa, missä bruttovientiosuus oli reilun viisi prosenttia vuonna 2010, kun taas nettovientiosuus oli vain alle kaksi prosenttiyksikköä.